Pääsääntöön on kuitenkin poikkeuksia, mihin myös kirkkojärjestyksen 2 luvun 15 §:n 2 momentti viittaa: ”Milloin toinen tai kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon tai milloin lapsi ei ole vanhempiensa kasvatettavana, hänet voidaan kastaa ottaen huomioon, mitä lapsen kuulumisesta kirkkoon erikseen säädetään.” Piispainkokouksen opas Kohti Pyhää: uskontojen kohtaaminen kirkollisissa toimituksissa vuodelta 2013 tuo lisävaloa tällaisiin tapauksiin: ”Kirkko pitää kiinni periaatteesta, että ’kirkon jäsenen tulee saattaa lapsensa kastettavaksi ilman tarpeetonta viivytystä´ (KJ 2:15). Monikulttuurisessa tilanteessa on kuitenkin mahdollista, että luterilainen huoltaja toivoo kastetta mutta toinen huoltaja torjuu kasteen ja siihen liittyvän kirkkoon liittämisen. Tällaisissa tapauksissa rukous lapsen ja perheen puolesta voi tulla kyseeseen pastoraalisesti perusteltuna poikkeusmenettelynä. Tällöin on tarpeen korostaa, ettei rukous korvaa kastetta.”

Tämän piispainkokouksen ohjeen perusteella hyvän Jumalan siunaus voidaan välittää myös sellaisille vauvoille, joiden kohdalla kaste ei ole mahdollinen vanhempien uskonnollisen eroavaisuuden ja jopa erimielisyyden takia. Miten tämä konkreettisesti tapahtuu, siihen meillä ei ole valmista kaavaa. Esimerkiksi Englannin kirkossa on erillinen kaava, jossa rukoillaan lapsen puolesta. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi adoption yhteydessä tai monikulttuurisissa tilanteissa. Tarvitaanko meilläkin sellainen, vaatinee oman keskustelunsa.

Paluu