Puheenvuoro



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 16.00

Teksti:

Kiitos arvoisa puheenjohtaja.

Edustaja Kirsi Hiilamo kysyy: ”Vuoden 2008 alkaneen laman jälkeen työttömyydestä on tullut suurin suomalaista yhteiskuntaa koetteleva ongelma. Edellisen laman jälkeen kirkko käynnisti toimintaa työttömien kanssa. Yksi konkreettinen osoitus oli työttömien valtakunnallisten ihmisoikeuspäivien järjestäminen yhdessä työttömien valtakunnallisen yhdistyksen kanssa. Nyt päivien järjestäminen on lopetettu. Miksi näin on? Olisiko perinne syytä elvyttää tai luoda uusi? Mitä kirkkohallitus tekee rohkaistakseen seurakuntia työttömien kanssa tehtävään työhön?

Tässä on siis oikeastaan kaksi kysymystä. Ensin näiden työttömien valtakunnallisesta ihmisoikeuspäivien tilanne ja toisekseen vähän yleisempi kysymys työttömien kanssa tehtävästä työstä. Vastaan ensin tähän ihmisoikeuspäiväasiaan.

Aloite kolmipäiväisten Työttömien ihmisoikeuspäivien lopettamiseksi tuli aikanaan työttömien järjestö TVY:ltä. Sen hallituksessa oli syntynyt ajatus, että tarvittaisiin jotain uutta. Nuo vuotuiset päivät, joihin kysymyksessä viitataan, ehdittiin järjestää 15 kertaa. Niissä puhui mm. tasavallan presidentti, lukuisia ministereitä, kerralla oli koolla useitakin kansanedustajia ja kaikki ammatillisten keskusjärjestöjen johtajat.

Ihmisoikeuspäivien jälkeen, siis kun noin 15 vuoden jälkeen tätä konseptia muutettiin, syntyi pienempi tapahtuma, Työttömien ihmisoikeusfoorumi. Siinä pääjärjestäjinä olivat Työttömien valtakunnallinen yhdistys ja Helsingin diakonissalaitos. Mukana olivat myös Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ja Kirkkohallitus. Nämä päivät tässä muodossa järjestettiin kahdesti, kunnes diakonissalaitos ja Työttömien valtakunnallinen yhdistys päättivät luopua niistä.


Tällä hetkellä tilanne on se, että Kirkkohallitus on neuvotellut Työttömien valtakunnallisen yhdistyksen kanssa siitä, tekisimmekö yhdessä jotakin työttömien ihmisoikeuksien suhteen. Tuo Ihmisoikeuspäivien malli on todettu sinänsä toimivaksi: siinä työttömät työstävät ehdotuksensa ja esittävät ne paikalle kutsutuille päättäjille. Tällä hetkellä tämä prosessi on kesken ja sen jatko riippuu TVY:n hallituksen kannasta.

Sinänsä voisi tässä yhteydessä todeta, että vaikuttaa siltä että, toiminnan luonne on muutenkin muuttunut viime vuosina. Vielä kymmenenkin vuotta sitten oli paljon sellaista tapahtumaa, että järjestettiin seminaareja ja pidettiin puheita. Työttömien ihmisoikeusfoorumillakin oli merkittävä budjetti. Seurakunnat maksoivat työttömien yhdistysten jäsenten matkat ja myös kirkkohallituksella oli määräraha tilaisuuden järjestämiseen. Yöpymisetkin maksettiin. Tällaisia rahoja ei ole enää ollut vuosiin, ei seurakunnilla eikä kirkkohallituksella. Toisaalta tämän kehityksen vastapainoksi on hyvä sanoa, että esimerkiksi Facebook-ryhmässä Kuka Kuuntelee Köyhää oli viime viikolla 3953 jäsentä, siis lähes 4000, ja heistä varsin suuri osa on työttömiä ja keskustelu siellä on ollut vilkasta. Myös tuon ryhmän aktiivitoimijoistakin suurin osa on työttömiä. Ehkä tallaisten suurten seminaarien aika tietyllä tavalla onkin ohi.

Työttömien kanssa tehtävästä työstä laajemmin

Diakoniatyössä annetaan henkilökohtaista tukea, sekä taloudellista että henkistä, työttömille järjestetään vertaistukea, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, harrastustoimintaa, vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia, joka on siinä mielessä tärkeää, että se antaa mielekästä ja merkityksellistä tekemistä ja kokemuksen oikeasta osallisuudesta. Jossain määrin seurakunnat ovat myös työllistäneet vaikeasti työllistyviä. Kyseessä on palkkatuettu työ tai työkokeilumahdollisuudet. Myös me olemme kirkkohallituksessa ja Toiminnallisella osastolla tehneet sitä; kirkossa voisimme kyllä tällä saralla tehdä vielä enemmän kuin nyt tehdään.

Seurakunnissa diakoniatyöntekijöiden asiakaskontakteista suurimman ryhmän muodostavat työikäiset, viime vuonna liki 60 %. Tässä joukossa juuri työttömyys on merkittävässä roolissa. Keskustelun aihepiireinä ovat usein taloudellinen hätä, terveyden ja sairauden kysymykset, ihmissuhteet ja myös hengellinen hätä.

Laman johdosta erityisesti pitkäaikaistyöttömien, pätkätyöllisten ja lomautettujen osalta asumisen kalleus näkyy diakoniatyöntekijöiden kohtaamien ihmisten arjessa. Juuri nämä asumisen ongelmat ovat lisääntyneet. Esiin tulleissa aiheissa tämä aihepiiri on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun. Vuosien 2012–2014 välillä on ollut 15 % kasvu avun hakemisessa asumisen ongelmiin. Siis 15 % kasvu parin vuoden aikana.

Henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi seurakunnissa järjestetään säännöllisesti työttömien ruokailuja, erilaisia leirejä ja retkiä, joissa on mahdollisuus myös vertaistukeen.

Kirkkohallitus on varsin vahvasti mukana Kuka Kuuntelee Köyhää verkostossa ja Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen verkoston (EAPN) Suomen verkoston toiminnassa. Molemmissa verkostoissa tehdään kiinteää yhteistyötä Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintayhdistyksen (TVY) ja Eduskunnan köyhyysryhmän kanssa. Keskeinen toimintamuoto on erilaisien tilaisuuksien järjestäminen. Myös yksittäisiä seurakuntia ja seurakuntayhtymiä haastetaan mukaan paikallisesti järjestämään Kuka Kuuntelee Köyhää -tilaisuuksia. Mm. Tampereella seurakuntayhtymä on perustanut oman Kuka Kuule Köyhää –verkoston.

Minulla on kuva, jos sen saisi tuonne seinälle. Tänä vuonna Kirkkohallitus on ollut järjestämässä yhdessä Työttömien valtakunnallisen yhdistyksen kanssa Valtakunnallisia työllisyyden edistämisen päiviä viime kuussa 11.4.2015. Kuva on Helsingin Kansalaistorilta, siellä näkyy hyvin kirkon Usko hyvän tekemiseen -teltta tuolla oikeassa reunassa.

Työ työttömien kanssa on siis monipuolista, yhteistyössä TVY:n ja muiden järjestöjen kanssa tehtävää ja yhä enenevässä määrin myös sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa vaikuttamista. Työttömyyden vähentämiseen liittyy paljon poliittisia kysymyksiä. Onkin tärkeää, että ne verkostot, joissa olemme mukana ja yhteistyötahot, joiden kanssa toimimme, ovat poliittisesti sitoutumattomia tai parlamentaarisia.


Paluu