Pöytäkirjaa



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2009 talousarvioon (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 1/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Ensin ylimääräinen ohjelmanumero, joka ei varsinaisesti kuulu tulevan vuoden kehyksien esittelyyn. Kerron teille lyhyesti perustietoa kirkon taloudesta, lähinnä keskusrahaston taloudesta. Tämä on se osuus, johon kansliapäällikkö viittasi sunnuntaina.

Eli lyhyesti perustietoa kirkon taloudesta. Ensin hieman seurakunnista ja kirkon keskusrahaston tehtävistä ja sitten lyhyesti siitä, minkä tyyppisiä talousasioita te täällä kohtaatte.

Seurakuntien talous

Tämä varsin yksinkertainen kuvio kuvaa hyvin selkeästi sen, miten kirkon rahavirrat muodostuvat ja mihin ne kulkeutuvat. Tärkein toimija on tietenkin seurakunta, millä tarkoitan seurakuntatalouksia - eli joko yksittäisiä seurakuntia tai seurakuntayhtymiä. Niitähän on tällä hetkellä 388 kappaletta. Seurakunnat saavat kirkollisverotuloa sekä osuutta yhteisöverotulosta. Tässä näette vuoden 2006 luvut (suluissa vuosi 2005). Vuoden 2007 luvut eivät ole vielä valmistuneet. Yhteenlasketuista verotuloista 80 % jää seurakunnille ja 20 % kulkeutuu kirkon keskusrahastolle. Suurimmaksi osaksi silloin puhutaan eläkemaksutuloista. Tähän palataan kohta tarkemmin. Osa keskusrahastolle tulevista rahoista palautetaan tietenkin seurakunnille erinäköisten avustusten muodossa. Kirkkohallituksessa tarkastellaan erityisesti sitä, miten tämä osuus yhteisöveron tuotosta, joka on noin 110 miljoonaa euroa, vastaa niitä kustannuksia, mitä seurakunnille aiheutuu yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Lähinnä tällöin tarkoitetaan hautaustointa ja kirkonkirjojenpitoa, kulttuurihistoriallisten arvokkaiden rakennusten korjauksia ja tietenkin myös osittain diakoniatyötä. Jos tästä kykenette nopeasti päässä laskemaan, huomaatte, että osuus yhteisöveron tuotosta vastaa suurin piirtein hautaustoimen ja kirkonkirjojenpidon kustannuksia, mutta juuri muuhun se ei riitä.

Seuraavalla kalvolla haluaisin hoksauttaa teitä neljästä seikasta, jotka ainakin ulkopuoliset henkilöt tuntuvat edelleen oivaltavan väärin. Eli kun puhutaan kirkon taloudesta sanoin "rikas kirkko, hyvätuloinen kirkko, varakas kirkko", mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että 388 seurakuntatalouden ja kirkon keskusrahaston taloudet lasketaan yhteen. Sellainen yhteenlasku ei ole järkevää, koska nämä 388 seurakuntataloutta ovat keskenään hyvin erilaisia; on vauraita ja vähävaraisia. Mutta jostain syystä tämä käsite "kirkon talous" nousee säännöllisesti esiin. Toinen tärkeä havainto on se, että jäsenten väheneminen vaikuttaa verotuloihin viiveellä. Eli jos tällä hetkellä tarkastellaan jäseniltä perittävien verotulojen kertymää, sen kasvu on hyvä. Mutta täytyy koko ajan muistaa, että tiedämme muutaman vuoden päästä tulevan tilanteen, jolloin verotulot jäävät todellakin näiden eronneiden osalta saamatta. Tämä perustuu siihen tietoon, että eronneet jäsenet ovat pääosin nuoria aikuisia ja opiskelijoita, jotka eivät juuri tällä hetkellä muutoinkaan maksaisi meille kirkollisveroa. Meiltä jäävät heidän verotulonsa saamatta sitten siinä vaiheessa, kun he siirtyvät työelämään. Tämän kannattaisi seurakuntien havaita omia suunnitelmia tehdessään.

Sitten tällainen kolmas, lähes 15 vuotta julkisuudessa elänyt väärinkäsitys on "kuka maksaa kirkolle yhteisöveroa". Kukaan ei maksa kirkolle yhteisöveroa, vaan se maksetaan suoraan valtiolle, joka on ainoa veronsaaja. Eduskunnan päätöksellä vero jaetaan eri tahojen kesken. Saajia ovat valtio itse, kunnat, kirkko ja Kela. Meidän osuutemme on korvausta yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Tämä muutos tapahtui jo vuonna -93 eli aika kauan sitten, mutta julkisuuteen tämä viesti ei ilmeisesti ole vielä kulkeutunut.

Sitten tämä veronkantopalvelusta. Kysymys ei ole ilmaispalvelusta. Seurakunnat maksavat yhteensä veronkannosta verohallinnolle peräti 18 miljoonaa euroa vuodessa. Eli suhteutettuna siihen, mitä kunnat maksavat vastaavasta palvelusta, varsin paljon.

Pikaisesti verotulojen kehityksestä 2000-luvulla. Kuten huomaatte kehitys on nouseva huolimatta jäsenten vähenemisestä. Meillä oli vuosina 2003-2005 vaikeita aikoja. Ne liittyivät veronkevennysten toteuttamiseen kunnallisveropohjaan. Kirkollisveropohja ja kunnallisveropohja ovat samat, joten myös meidän verotulomme siltä osin kevenivät, eikä kirkko saanut kompensaatiota näistä kevennyksistä, kuten kunta sai. Seuraavaksi yhteisövero-osuus verrattuna yhteiskunnallisiin tehtäviin. Tässä näette vielä pylväsmuodossa sen, että yhteisövero-osuus riittää hautatoimen ja jäsenrekisterin kustannuksiin, mutta ei juuri muihin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Tässäkin puhutaan tietysti koko maan keskiarvosta, tilanne seurakuntakohtaisesti vaihtelee paljon, joissakin osuus riittää hyvin ja joissakin ei lainkaan.

Eräs tarkastelun kohde on, miten negatiivisten seurakuntien - taloudellisilla mittareilla mitattuna - lukumäärä on vuosien varrella kehittynyt. Vuoden 2006 tilanne oli varsin hyvä. Sekä vuosikatteella että tuloksella mitattuna miinusmerkkisten seurakuntien lukumäärä väheni todella rajusti. Mistä tämä hyvä kehitys johtui? Suurin syy tähän oli se, että edellinen kirkolliskokous uskalsi tehdä reippaan ratkaisun yhteisövero-osuuden jakamisesta seurakuntien kesken. Aikaisemminhan se jaettiin samoin kuin kunnan osuus eli työpaikkojen suhteessa. Siitähän seurasi seurakunnissa sama tilanne kuin kunnissa, eli suuret kasvukeskukset saivat suurimman osan yhteisöverotuloista ja pienet kunnat ja seurakunnat eivät saaneet juuri mitään. Mutta edeltäjänne tekivät päätöksen muuttaa jakoperustetta. Nyt puolet jaetaan entiseen tapaan ja puolet jaetaan euroa/kunnan jäsen. Tämä on toiminut toivotulla tavalla eli saattanut hyvin suuren osan miinusmerkkisiä seurakuntia plussan puolelle. Tietysti kehityksessä on auttanut myös se, että heikossa taloudellisessa tilanteessa olleet seurakunnat ovat yhdistyneet hyvin voimakkaasti menneinä vuosina. Kolmantena tekijänä on, että veropohjaan vaikuttavia veronkevennyksiä ei tehty enää vuonna 2006. Nämä kaikki yhdessä ovat saaneet aikaan tuon kehityksen, ja kuvittelisin, että vuoden 2007 tilanne on vähintäänkin yhtä hyvä kuin 2006.

Seuraavaksi kirkon keskusrahastosta. Jos kirkon keskusrahastoa katsoo "liikevaihdon" osalta, joka on noin 210 miljoonaa, me olemme pääasiassa eläkelaitos. Noin 80 % liikevaihdosta on eläkelaitostoimintaa ja vain runsas 20 % muuta toimintaa. Jos tasearvoilla tilannetta katsotaan, olemme oikeastaan yksinomaan eläkelaitos. Keskusrahastossa eletään kahta täysin erillistä taloutta. Kirkon eläkelaitos ja eläkerahasto toimivat samoin kuin muutkin eläkelaitokset Suomessa. Tai täsmennettynä, samoin kuin muutkin julkiset eläkelaitokset Suomessa eli Kuntien eläkevakuutus ja Valtiokonttori. Toiminta rahoitetaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä eläkemaksuilla. Sijoitustoiminta on samanlaista kuin muidenkin eläkelaitosten sijoitustoiminta. Eläkkeet määräytyvät samoin kuin muissakin eläkejärjestelmissä. Keskusrahaston muu toiminta rahoitetaan seurakunnilta perittävillä seurakuntamaksuilla. Tällä hetkellä maksun suuruus on 8,5 % laskennallisesta kirkollisverosta. Laskennallinen kirkollisvero saadaan siten, että kirkollisvero jaetaan veroprosentilla. Yhden prosentin seurakunnissa laskennallinen kirkollisvero on sama kuin kirkollisvero. Jos veroprosentti on kaksi, laskennallinen on puolet kirkollisverosta. Näiden kahden osa-alueen välille on rakennettu tiukka palomuuri, joka on läpäisemätön. Muutama vuosi sitten yritin erään tilinpäätöksen yhteydessä siirtoa kirkon keskusrahaston muun toiminnan puolelta eläkelaitoksen puolelle, mutta te olitte sisäistäneet varsin hyvin läpäisemättömän palomuurin. Eläkelaitososaan kirkolliskokouksen on varsin vaikea vaikuttaa. Suomen eläkelait ovat täysin yhtenevät ja niitä on noudatettava. Kaikki uudistukset on rakennettava myös kirkon eläketietojärjestelmään eli on noudatettava yhteisiä päätöksiä. Sen sijaan keskusrahaston muu toiminta, joka on noin 50 miljoonaa, on täysin teidän päätettävissänne oleva asia. Keskusrahaston muusta toiminnasta rahoitetaan keskushallinnon ja aluehallinnon eli hiippakuntien toiminta. Erittäin tärkeä painopiste koko 2000-luvun on ollut seurakuntien avustusjärjestelmän kehittäminen ja uusien rahoitusratkaisujen löytäminen sen rahoittamiseksi. Uudeksi ajattelumalliksi on tullut pyrkimys hoitaa keskitetysti seurakuntien puolesta tietyt tehtävät, jolloin tavoitellaan koko kirkon osalta kustannustehokkuutta. Juuri nyt työn alla on ensinnäkin uuden Meidän kirkko -strategian maastoutus, seurakuntien rakennemuutosten tukeminen, uuden jäsentietojärjestelmän rakentaminen, kirkon yhteisen talous- ja palkkahallinnon palvelukeskuksen suunnittelu ja hengellisen elämän kehittäminen verkossa. Näistä kohta vähän lisää. Ylimääräisen osan lopuksi vielä kerron, mitä talousasioita kohtaatte täällä. Vuosittain toistuu aina toukokuussa tilinpäätös ja lyhyt esittely tulevista kehityshankkeista. Marraskuussa on aina talousarvio ja toiminta- ja taloussuunnitelma. Tarpeen mukaan käsittelyynne tulee uudistuksiin liittyviä lainmuutosesityksiä, joista esimerkkinä avustusjärjestelmän kehittämiseen ja rahoittamiseen liittyvät muutosesitykset kirkkolakiin ja keskusrahastolakiin. Edelleen kirkon eläkelakia on täällä pariin kolmeen otteeseen viime vuosina muutettu.

Tässä oli pieni yritys saattaa teidät uudet edustajat kartalle. Seuraavaksi varsinaiseen aiheeseen "vuoden 2009 talousarvio ja toiminta- ja taloussuunnitelma 2009-2011". Esityksen loppuhuipennuksena teille paljastetaan päivämäärä, mihin mennessä teidän täytyy toimittaa kirkkohallitukselle talousarvioehdotukset, mikäli haluatte käyttää tätä mahdollisuutta.

Ensin katsotaan, mikä on keskusrahaston taloudellinen tilanne ja miten kuluvan vuoden talousarvio toteutuu. Seuraavaksi, minkälaiset kehykset kirkkohallitus asetti ja mitä erityisiä kehityshankkeita on meneillään. Lopuksi loppuhuipennus. Keskusrahaston taloudellinen tilanne on edelleen varsin vakaa. Toisaalta eläkerahaston sijoitustoiminta on ollut lievästi sanottuna vähintäänkin haastavaa. Kaikilla eläkelaitoksilla tammikuu oli lähes katastrofaalinen. Siitä ollaan nyt pikku hiljaa toipumassa, huhtikuun tuotto oli +1,6 %. Siitä voisivat optimistisimmat vetää sellaisen johtopäätöksen, että käänne olisi tapahtumassa. Loppuvuoden kehitys on kuitenkin erittäin vaikeasti ennakoitavissa. Alkuvuoden tuotto huhtikuun loppuun mennessä oli -2,8 %. Siitä on varaa parantaa, jos aiotaan päästä eläkerahaston johtokunnan asettamaan 6,5 %:n tuottotavoitteeseen. Täytyy kuitenkin sanoa, että eläkerahaston alusta laskettuna keskimääräinen vuosituotto on nämä katastrofikuukaudet mukaan ottaen ollut yli 9 %. Sellaistahan se sijoitustoiminta on, että välillä menee lujaa ja välillä menee sitten vähemmän lujaa.

Sitten talousarvion toteutuminen keskusrahaston muun toiminnan osalta. Edellinen kirkolliskokous vahvisti meille tulokseksi noin -500 000 euroa. Suurin tuloerä on seurakuntamaksut, noin 49 miljoonaa euroa. Siinä arvio osui oikeastaan aika nappiin. Suurin poikkeama tulee olemaan seurakunta-avustuksissa. Seurakunta-avustuksiin varattiin yhteensä 12,4 miljoonaa euroa ja yhdistymisavustuksiin käytettiin vain 0,3 miljoonaa euroa. Niitä ei tämän vuoden alussa kovinkaan montaa tapahtunut. Se mikä jäi yhdistymisavustuksista käyttämättä, tarvitaan varmasti ensi vuoden alussa, koska tiedämme, että silloin yhdistymisiä on tulossa ennätysmäärä. Näyttäisi siltä, että -0,5 milj. euron tuloksen sijaan tuloksemme tulee olemaan noin +1 milj. euroa.

Kehyksistä. Täysistunto asetti tiukat kehykset voimassa olevan toiminta- ja taloussuunnitelman mukaisesti. Yleiskorotus on +3 % ja ylitys voidaan hyväksyä ainoastaan poikkeustapauksessa. Perusmaksu on edelleen 8,5 % koko suunnitelmakauden ajan. Näyttäisi tosin siltä, että saattaisi olla mahdollista selviytyä jopa hieman alhaisemmalla perusmaksulla. Toisaalta kirkkohallitus on myös todennut, että on erityisiä kehityshankkeita, joiden rahoittaminen ei voi mahtua tähän 3 %:n kehyskasvuun. Ensin kerron teille vähän tarkemmin näistä hankkeista ja sitten lopuksi sen, miten edeltäjänne ovat linjanneet näiden erityisten kehityshankkeiden rahoittamisen.

Tärkeimpänä on edelleen seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen. Seuraavan kolmen vuoden aikana rakennemuutos tulee olemaan nopeampi kuin koskaan aikaisemmin siten, että veturina ovat nyt kunnat. Tämä poikkeaa aiemmasta siinä mielessä, että tähän saakka seurakunnat ovat yhdistyneet myös omista tarpeistaan käsin. Erityisen haasteelliseksi tilanne tulee silloin, jos syntyy kuntaliitoksia, joihin joutuvat mukaan seurakunnat, jotka ovat isoja ja itsekannattavia. Nyt pyritään varautumaan muutoksen valmistelun tukemiseen riittävästi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Erityisesti pyrimme tukemaan tuomiokapituleja tässä tehtävässä. Kirkon uudesta jäsentietojärjestelmästä olikin jo puhe, joten sen voimme varmaan ohittaa. Kolmas suuri haaste on hengellinen elämä verkossa. Tämä on myös Meidän kirkko -strategian eli 2015-strategian yksi painopiste: hengellisen elämän perustehtävän toteutuminen myös netissä. Kirkon ja seurakuntien tulee luoda omia, hengellisen elämän vuorovaikutteisia palveluita. Lisäksi työntekijöitä ja heidän valmiuksiaan pitää vahvistaa toimimaan verkkoympäristössä. Tämä on varsin vaikea ja haasteellinen tehtävä. Lopuksi mielenkiintoinen ja ehkä eniten tunteita herättävä hanke eli kirkon yhteisen talous- ja palkkahallinnon palvelukeskuksen suunnitteleminen. Teidän ei kannata aivan hirveästi säikähtää, koska tämä asia on vielä suunnitteluvaiheessa. Kirkkohallitus päättää syksyllä, otetaanko asia ylipäänsä mukaan talousarvioesitykseen, ja sitten te ratkaisette marraskuussa, mikä on yhteisen talous- ja palkkahallinnon palvelukeskuksen kohtalo. Esiselvitystyöryhmä on työskennellyt ja päätynyt esittämään, että kirkkohallituksen alaisuuteen perustetaan yhteinen palvelukeskus, jonka tehtävä olisi tuottaa seurakuntien ja kirkon keskushallinnon tarvitsemat kirjanpito- ja palkanlaskentapalvelut. Palvelukeskuksella olisi tarvittava määrä toimipisteitä, joihin siirtyisi osaavaa henkilöstöä seurakunnista. Palvelukeskuksella olisi yksi johto ja alueellisia toimipisteitä. Ainakin alkuvaiheessa olisi mahdollista hoitaa työ virtuaalisesti, eli työntekijöiden ei tarvitsisi muuttaa paikkakuntaa työnsä vuoksi. Välttämätöntä tietysti olisi, että kaikki seurakunnat käyttäisivät palvelukeskuksen palveluita. Alueellisiksi toimipisteiksi on useita erilaisia vaihtoehtoja. On mahdollista, että nykyinen iso seurakuntayhtymä toimii alueellisena toimipisteenä ja kerää yksittäisseurakuntia omaan toimipisteeseensä mukaan. Eräs luonnollinen malli olisi se, että hiippakunnan alueen seurakunnat muodostaisivat yhden alueellisen toimipisteen. Mutta yhtä mahdollinen vaihtoehto olisi se, että se olisi joku jo olemassa oleva yhteistyöalue. Viime vuosina erityisesti taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon puolella seurakunnat ovat vapaaehtoisesti ryhtyneet tekemään hyvinkin laajoilla alueilla yhteistyötä. Ajatuksena olisi, että järjestelyllä ei ryhdyttäisi purkamaan olemassa olevia yhteistyörakenteita, vaan tuettaisiin niitä ja samalla huolehdittaisiin, että jokainen seurakunta kuitenkin kuuluisi jonkin alueellisen toimipisteen piiriin. Täysitunto päätti tammikuussa käynnistää suunnittelun, jota parhaillaan tehdään useissa alatyöryhmissä. Kirkkohallituksen täysistunto sitten elokuussa ottaa kantaa siihen, onko hanke ylipäänsä sellainen, että se kannattaa sisällyttää toiminta- ja taloussuunnitelmaesitykseen.

Miten nämä erityiset kehityshankkeet rahoitetaan? Niin kuin sanoin, näin isot hankkeet eivät millään mahdu 3 %:n kehyksen piiriin. Talousvaliokunta on linjannut asian vuonna 2006 ensimmäisen kerran toteamalla, että keskusrahaston tase on vahva. Huomenna tilinpäätöksen esittelyn yhteydessä näette sitten, kuinka vahva. Kassavarat ja pitkäaikaiset sijoitukset vastaavat itse asiassa puolentoista vuoden seurakuntamaksuja. Talousvaliokunta on ollut hyvin pitkään sitä mieltä, että yksi vuosi olisi riittävä. Siinä vaiheessa kun uusi jäsentietojärjestelmähanke syntyi, talousvaliokunta teki linjauksen, jonka mukaan hanke rahoitetaan aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää käyttäen, jolloin ei tule tarvetta seurakuntamaksun korottamiseen. Erityisesti linjattiin, että näiden hankkeiden, joihin ylijäämää käytetään, täytyy olla sellaisia, että ne kohdistuvat tasaisesti kaikkiin seurakuntiin. Näin siksi, koska kaikki seurakunnat ovat omalta osaltaan osallistuneet ylijäämän rahoittamiseen. Vastaava periaate sopii myös HeTaan ja Hengellinen elämä verkossa -suunnitelmiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulevien vuosien talousarvioesitykset tulevat tuloslaskelmassa olemaan miinusmerkkisiä, eli osoittamaan alijäämää nimenomaan näihin hankkeisiin varattujen määrärahojen verran.

Tässä esityksen loppuhuipennus eli talousarvioehdotusten tekemisen määräpäivä. Maanantaina 2. kesäkuuta esitystenne pitäisi olla kirkkohallituksessa. Silloin ne tulevat osaksi normaalia talousarvion valmisteluprosessia.


Paluu