Puheenvuoro



Steffansson Rolf, ombudet

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 18.00

Teksti:
Ärade ordförande, bästa kyrkomötesdelegater. Också jag sällar mig till dem som tycker om att det här dokumentet är inspirerande. Här finns mycket matnyttigt och det finns säkert mycket underlagt för kommande diskussioner och jag ser fram emot hur det här dokumentet kommer att behandlas.

Itse iloitsin, kun luin tämän mietinnön lähtökohdista. Alussa sanotaan näin: "Pyramidimaisten mallien sijasta kirkko olisi parempi hahmottaa verkostona, johon eivät kuulu ainoastaan seurakunnat, hiippakunnat ja keskushallinto, vaan myös kirkkoon kiinteästi kytköksissä olevat seurakuntien palvelujärjestöt, lähetysjärjestöt, herätysliikkeet sekä erilaiset kirkolliset yhtiöt ja säätiöt." Kun tätä esitettiin, todettiin, että toimikunta ja tämä mietintö ei kuitenkaan käsittele järjestöjen roolia sen enemmän. Ja mietin, että tämä voi merkitä, että menetämme jotakin pyrkiessämme tehostamaan kirkon toimintaa. Nyt nostan yhden esimerkin, joka ei missään muodossa ole kritiikkiä, mutta haluan havainnoida, mitä tarkoitan. Pidän erittäin hyvänä, että toimikunnan jäsenet ovat käyneet Tansaniassa ja Etiopiassa tutustumassa Tansanian evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Etiopian Mekane Yesus -kirkkoon, ja ajattelen, että tällaista toimintaa tarvitaan enemmän tulevaisuudessa. Luin raportit suurella mielenkiinnolla. Mutta samalla, kun luin näitä raportteja, jäin miettimään, että vahva, pitkäjänteinen kokemus näistä kirkoista, siis Tansanian ja Etiopian kirkoista, löytyy esimerkiksi Suomen lähetysseurasta ja Kansanlähetyksestä. Olisiko ollut mahdollista, että asiantuntijalausunto oltaisiin tilattu näiltä järjestöiltä, joilla kuitenkin on se läheinen tunteminen, pitkäaikainen kokemus ja jotka tietävät koko historian. Ajatukseni on, tällä haluan sanoa, että kirkossa on paljon resursseja, jotka eivät aina välttämättä tule käyttöön. Kun keskustelu mietinnöstä jatkuu valiokunnissa, toivon, että mietitään, miten voidaan välttää pyörän keksimistä uudestaan ja miten paremmin voidaan hyödyntää jo olemassa olevia resursseja. Tästä syystä pitäisin myös tärkeänä, että järjestöjen roolista keskustellaan, kun jatketaan keskustelua. Sitten olen vähän yllättynyt siitä, minun näkökulmastani nuivasta asenteesta nuorisokiintiöihin. Minusta kysymys on siitä, että varmistetaan, että nuorten ääni kuuluu. Se ei aina välttämättä toteudu ihan demokraattisesti tai saatujen äänien perusteella. Luterilaisessa maailmanliitossa on luotu nuorisokiintiön perinne, joka on hyvin toimiva ja on tuonut paljon lisää Luterilaiselle maailmanliitolle. Siksi minä kyllä puhuisin kiintiön puolesta ja suosittelen ainakin kokeilemista. Kiitoksia.


Paluu