Puheenvuoro



Vesti Aino, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Puheenvuoroni koskee myös HeTa-hanketta. Valmistelusta ensin. Käsittääkseni seurakunnilta on kysytty, jos olen ymmärtänyt oikein. Ensin kysyttiin kirkkoherroilta, mutta kun he eivät olleet kauhean innokkaita vastaamaan, niin sitten kysyttiin talouspäälliköiltä ja ainakin kuulemani mukaan monet talouspäälliköt ymmärsivät kysymyksen niin, että mistä tehtävistä he olisivat valmiita luopumaan, mikäli tällainen projekti toteutettaisiin. Mutta sen sijaan mielestäni seurakunnan ylimmältä päättävältä elimeltä, kirkkovaltuustolta tai -neuvostolta, joka edustaa seurakuntaa, ei ole informoitu eikä myöskään kysytty. Tällaisena kohtuullisen tuoreena kirkkoherrana ajattelen, että jos marssisin toukokuussa kirkkovaltuuston kokoukseen ja sanoisin, että minulla on teille pieni ylläri, että kirkkohallitus päättääkin nyt taloudesta tästä lähtien, niin he söisivät minut elävältä. Ehkä myös uutena edustajana minulla on hämmennys, että näinkö se kirkon päätös todellakin toimii, että välttämättä he eivät edes tietäisi tästä asiasta, kun heiltä otettaisiin valtaa pois. Mutta ehkä ymmärrän ja saan tästä tietoa lisää, kun vanhenen tässä edustajan tehtävässä.

Toinen samanlainen asia, joka hämmentää ja jota kysyn, on sivulla yhdeksän. Tässä ohuemmassa opuksessa sanotaan HeTa-palvelukeskuksesta: kirkkohallitus tarjoaa seurakunnille maksullisia palveluja keskitetysti usean toimipisteen kautta. Kuitenkin olen informaatiotilaisuuksien perusteella ymmärtänyt, että seurakunnilla olisi ostopakko ja siihen liittyen mietin, että onko mahdollista säätää sellaisia lakeja, joiden voi katsoa estävän kilpailua. HeTassa on mielestäni tehty hyvä analyysi, kattava analyysi, mikä Suomen kirkossa talouden tilanne on tällä hetkellä, ja mielestäni siinä on hyvät tavoitteet. Siinä pyritään ratkaisemaan muun muassa sijaisongelmia, työntekijävajetta, osittaista osaamisvajetta tai uupumisriskiä, koska se talouspäällikön työkenttä on niin valtavan laaja. Nämä ovat pienten seurakuntien todellisia ongelmia ja niitä ei voi ohittaa ja niihin on löydettävä ratkaisu. Varmasti tätä analyysiä voi käyttää hyväksi myöskin jatkotyöskentelyssä, mutta sitä mietin, että onko tämä ratkaisuehdotus taloudellisesti ja toiminnallisesti ylimitoitettu. Minä näen tässä, että ydinkysymys ei ole se, että halutaanko näitä ongelmia ratkaista, vaan se, kuka sen tekee ja missä muodossa. Tässä HeTassa päätösvalta siirtyisi seurakunnilta talousasioissa kirkkohallitukselle. Kun päätösvalta menee kauas, niin tieto kulkee yleensä huonommin. Lisäksi eräs asia, mihin ei ole vielä kiinnitetty huomiota on se, että hengellistä ja maallista ei saisi erottaa toisistaan, ne kuuluvat yhteen. Talous ja rakenteet eivät ole jotakin toisarvoisia, jotka voi siirtää kauaksi, vaan ne ovat osa palvelevaa kirkkoa ja seurakunnan toimintaa. Kanslisti, seurakuntamestari, talouspäällikkö, he ovat usein niitä ensimmäisiä ihmisiä, keitä seurakuntalaiset kohtaavat kirkkomaalla, virastossa, taloustoimistossa, ja ainakin meillä ne ovat niitä ensimmäisiä sielunhoitajia, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja myös he jakavat tietoa seurakuntalaisilta meille työntekijöille päin. Tämä hengellisen ja maallisen vuoropuhelu pitäisi säilyttää ja se käy parhaiten pienissä yksiköissä ja silti voi olla myös käytännöllistä ja tehokasta. Olisi rakenteellisesti iso muutos, jos seurakuntien taloudellista itsenäisyyttä näin murennettaisiin. Siksi kannatan Antti Sipolan ehdotusta HeTasta tässä muodossa luopumisesta ja yhteisen ohjelman hankkimisesta luopumista ja sitä että seurakunnat säilyisivät taloudellisesti itsenäisinä.


Paluu