Puheenvuoro



Hermonen Merja, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Puheenvuoro tulee kerrankin hyvään kohtaan, eli tähän samaan kysymykseen kirjaan Rakkauden lahja. Hyvä keskustelu. Haluaisin ensiksikin kiittää, että piispat ovat uskaltaneet tarttua tähän pyynnöstä silloin aikanaan, kun on tullut pyyntö lähteä kirjoittamaan tai pohtimaan tätä asiaa. Lopputulos on tämä kirja, ja nyt sitä ehdotetaan sitten juhlallisesti liitettäväksi sellaiseen sarjaan kirjoja, kuin mitä seurakunnat ja kirkko ovat jakaneet omille jäsenilleen: Raamattuja jaetaan edelleenkin vihkimisen yhteydessä, katekismusta on jaettu. Sitten laitettiin kotiin rukouskirja ja nyt lähtisi piispojen puheenvuoro. Nämä kirjat ovat hiukan erilaisia; sitä kannattaa tietysti miettiä, että minkälainen kohde sitten on tällä puheenvuorolla. Joku sanoi hauskasti, määritteli, että on hyvä kun uusavuttomille - meille kaikille, kaikkihan tässä tavallaan jossain asiassa voi olla uusavuton - julkaistaisiin ja lähetettäisiin kirja perusasioista perheestä. Puheenvuoro tulee todella sellaiseen aikaan, jolloin perhe on puhuttanut suomalaisia. Yhden asian haluan nyt nostaa esille, ja vähän sydän pamppailee tätä asiaa esille nostaessani, mutta silti teen sen nyt. Pappina jäin kysymään teologian perään. Hallitseeko meidän perhekäsitystämme ja avioliitto- ja elämäkäsitystämme normikristillinen, ylhäältä alaspäin katsova armollisuusnäkökulma. Siteeraan täältä kirjasta: "Kirkon tärkein tehtävä on olla anteeksiantamuksen asialla". Se on hyvä lause, paitsi, että se herättää sen kysymyksen: onko kirkon toiseksi tärkein tehtävä etsiä syntiä, jotta sen voisi antaa anteeksi. Lisään perään: "Jeesus sanoi, etsikää ensin Jumalan valtakuntaa". Jos me annamme kirjan koteihin, perheisiin, joissa on erilaisia perhetilanteita, niin ei ole yhdentekevää se, minkälainen teologinen viesti, minkälainen raamatunlukuviesti siinä kirjassa on. Pidän ihan mahdollisena enkä kovin haitallisena, jos tämä kirja todella jaetaan perheisiin, joissa nämä ovat ikään kuin elämän peruspilareita ja tuttuja ja turvallisia asioita. Mutta vakavasti pyydän harkitsemaan sitä viestiä ylhäältä katsovasta, ikään kuin armollisesta "kristitystä", jonka äänellä voimme helposti kirkon nimissä puhua.


Paluu