Puheenvuoro



Mäkinen Kari, arkkipiispa

Otsikko:
Istuntokauden päättäminen

Täysistunto:
perjantaina 11 päivänä marraskuuta klo 10.10

Teksti:
Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomötesombud. Tämä istuntokausi on nyt siis päätöksessään. Tämä on ollut istuntokausi, jossa on istuttu varsin tiiviisti täällä, siis kirjaimellisesti istuntokausi, ja käyty varsin pitkiä keskusteluja, täysistuntokeskusteluja. Ja niissä on oikeastaan ensisijaisesti katsottu tulevaisuuteen. Sitä on tehty kahdella tavalla. Toinen tapa on ollut se, joka on näkynyt keskustelussa tulevaisuuskomitean mietinnöstä. Tulevaisuuskomitean työ on antanut meille paljon aineksia ja välineitä katsoa eteenpäin ja katsoa tulevaisuuteen. Ja siitä suuri kiitos komitealle. Komitean puheenjohtaja Antti Savela on jo joutunut poistumaan, mutta sanon nämä kiitokset julkisesti myöskin hänelle ja erityisesti hänelle tämän työn tekemisestä. Paitsi että tulevaisuuskomitea on antanut aineksia ja välineitä eteenpäin katsomiseen ja kirkon tulevaisuuden rakentamiseen, se on antanut myös näköaloja ja näkymiä. Minulle on erityisesti jäänyt hyvällä mieleen se, mitä komitea totesi suunnasta; "kontrollista luottamukseen". Kontrollista luottamukseen. Ajattelen, että se on kaikessa kirkon toiminnassa ja johtamisessa erityisen tärkeää.

Sitten täällä on ollut myöskin toinen näkymä tulevaisuuteen, ja se on ollut aika tavalla toisenlainen. Se on näkynyt avioliittokeskustelussa. Silloin, siinä kohden, näkymä on ollut enemmän hämmentynyt, epävarma, siihen on sisältynyt ja siitä on huokunut se kysymys, että mitä meillä oikein on edessä ja miten me kuljemme eteenpäin. Myönnän, että itsellänikin on ollut sellainen olo ja kysymys, että miten tästä oikeastaan kirkkona pääsemme eteenpäin ja mitä meillä on edessä. Se keskustelu, jota täällä on käyty, on ollut keskustelua, jossa on katsottu tämän kaltaista tulevaisuudennäkymää päin, ja täytyy sanoa, ettei se näkymä välttämättä tämän keskustelun osalta tai tämän keskustelun jälkeen ole kirkastunut. Mutta keskustelu on siitä huolimatta ollut tavattoman tärkeää. Ei oikeastaan ole ihme, että olemme sellaisessa tilanteessa, jossa olemme hiukan ymmällä ja hiukan kyselemme sitä, mitä tämä oikeastaan meille tarkoittaa ja mihin me olemme menossa. Olemme kirkkona tilanteessa, jossa kirkko täällä ei ole koskaan ennen ollut. Siis sellaisessa tilanteessa, sellaisen tilanteen edessä, jossa avioliitto on mahdollinen sekä samaa että eri sukupuolta oleville. Sellaista kysymystä, sellaista näkymää avioliittoon kirkolla ei ole koskaan ennen ollut. Nyt on reformaation merkkivuosi, ja sen takia, senkin takia on minusta luontevaa ja paikallaan, että keskustelussa on aika paljon viitattu myöskin reformaattorien ja 1500-luvun reformaation näkemyksiin, siihen keskusteluun, jota silloin käyty ja joka antaa perspektiiviä ja aineksia. Mutta samalla siitä on todettava, että silloin kun he käsittelivät avioliittoa, tällaista tilannetta ei ollut. Tällaista kysymystä heillä ei ollut vastattavanaan. Tässä tilanteessa nyt olemme, tämä on se todellisuus. Mutta aivan ainutkertainen tilanne tämä ei ole. Meille kyllä, mutta useat luterilaiset kirkot ovat olleet tai ovat vastaavan kaltaisessa tilanteessa; käyneet tai käymässä läpi samaa prosessia. Erityisesti ne, jotka ovat meitä lähimpänä eli pohjoismaiset luterilaiset sisarkirkot. Myös ne ovat tilanteessa, jossa yhteiskunnallinen lainsäädäntö on tässä suhteessa muuttunut. Ajattelen, että on hyvä olla tietoinen ja käydä omaa keskustelua myös tietäen, että vastaavaa työskentelyä on luterilaisissa kirkoissa käyty ja käydään.

Yhteiskunnallinen lainsäädäntö on muuttunut, ja se on - eräältä osalta voi sanoa, että se on laittanut meidät tähän tilanteeseen. Mutta näin sanoen minusta ei osuta aivan kohdalleen. Me emme ole tässä vain ja ensi sijassa siksi, että yhteiskunnallinen lainsäädäntö on muuttunut, vaan olemme tässä siksi, että on tapahtunut vähän pitempiaikainen, hidas muutos, joka on koskenut myös kirkkoa. Se muutos on se, että homoseksuaalisuus, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne ja heidän ymmärtämisensä, sen tilanteen ymmärtäminen, on lisääntynyt ja seksuaalivähemmistöt ovat tulleet näkyväksi osaksi tätä kirkkoa Kristuksen ruumiin jäseninä. Ja nyt tämä on tullut tässä salissa avioliittokeskustelun myötä ja avioliittokeskustelun kautta näkyväksi. Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, olen havainnut, että tässä on käytetty tavattoman monenlaisia perusteita, monenlaisia argumentteja. Raamattuargumentteja, teologisia argumentteja, eettisiä argumentteja, juridisia argumentteja, hallinnollisia argumentteja, ja ne kaikki ovat kietoutuneet toisiinsa. Se on minusta ollut myös sen sanoittamista, missä me nyt olemme. Se, että nämä ovat kietoutuneet toisiinsa, on myös omiaan tekemään tilanteesta epäselvän ja vaikeasti hahmotettavan.

Kolme seikkaa, joita olen ajatellut, kun olen tätä keskustelua kuunnellut: Ensimmäinen on se, että näiden kaikkien argumenttien takaa on heijastunut myöskin - voisi sanoa - vähän toisenlaisia merkityksiä. Tässä viittaan siihen, mistä puhuin jo avauspuheessani. Nimittäin avioliitolla ja avioliittoon vihkimisellä näyttää olevan hämmästyttävän vahva symbolinen merkitys. Sillä näyttää olevan vahva symbolinen merkitys sekä niille, jotka kokevat jäävänsä sen ulkopuolelle, että niille, jotka haluavat pitää sillä nykyiset rajat. Symbolisille merkityksille on ominaista se, että niitä ei voi teologisin, juridisin tai hallinnollisin argumentein osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Mutta ne täytyy tunnistaa ja ne täytyy nähdä osana sitä keskustelua ja tilannetta, jossa olemme. Toinen seikka, jota huomasin ajattelevani, kun kuuntelin keskustelua, monitahoista, monesta ulottuvuudestaan tärkeää ja ajatuksia herättävää keskustelua; huomasin ajattelevani, että voisiko tätä ajatella jotenkin paljon yksinkertaisemmin tai että miltä tämä keskustelu mahtaa kuulostaa siitä, jolle asia on sillä tavoin paljon yksinkertaisempi, että haluaisi vain elää tavallista ihmisen elämää niin kuin muutkin ihmiset elävät. Tekemättä siitä sen suurempaa numeroa tai haluamatta olla ongelma tai haaste tai vaikeus. Ja sitten kolmas asia, jota kysyin itseltäni tai kysyin tästä tulevaisuusperspektiivistä. Mietin - ja tähän minulla ei ole vastausta - että mitä tässä asiassa, tässä tulevaisuuskatsannossa, voisi merkitä se tulevaisuuskomitean näköala "kontrollista luottamukseen". Mitä se tässä voisi merkitä? Joka tapauksessa tulevaisuutta katsottaessa kirkolliskokoukselle on oma roolinsa. Käydä tämän kaltaista keskustelua ja - kuten täällä on tullut esille - myöskin opetella keskustelua, opetella kuuntelemista, kunnioittavaa keskustelua. Ja sitten kirkolliskokouksen rooli on tehdä kirkkoa koskevia päätöksiä.

Tämä työskentely, jota täällä tehdään, on myös hyvä asettaa sellaiseen perspektiiviin, että kirkolliskokous ei päätä siitä todellisuudesta, jossa kirkko elää. Eikä kirkolliskokous päätä siitä, millä tavoin Jumala luo ja vaikuttaa tässä maailmassa, tässä elämässä. Jumala vaikuttaa, niin uskon, kirkolliskokouksen kautta mutta ei vain kirkolliskokouksen kautta. Siis Jumalan luomistyö, Jumalan vaikuttaminen, ei ole sellaista, että Jumala toisi esityksen kirkolliskokoukselle ja sitä käsiteltäisiin valiokunnissa ja sen jälkeen päätettäisiin, että sopiiko tällainen luomistyö. Ajattelen, että luottamus tarkoittaa myöskin luottamusta ja suostumista siihen, että Jumala tekee työtään ja elämä hakee uomansa. Minusta tämä on tätä työskentelyä ajatellen myös vapauttava näköala. Ikään kuin että ei tarvitse puristaa niin paljon. Joka tapauksessa tätä työskentelyä, mitä me teemme, tarvitaan tässä kirkossa. Sekä sen tunnistamista, missä nyt olemme, että sen etsimistä ja vastaanottamista, mitä on edessä. Kiitos tämän viikon tulevaisuustyöskentelystä molemmissa näköaloissa, molemmissa katsannoissa. Kiitos tälle salille siitä, mitä täällä on tehty, teille kaikille edustajille, valiokunnille, valiokuntien puheenjohtajille, sihteereille, kiitos varapuheenjohtajille ja puhemiesneuvostolle, pääsihteerille ja kanslialle, viestinnälle, tekniselle henkilökunnalle, joka haastavassa tilanteessa uuden järjestelmän kanssa on luotsannut meidät - sanoisin että - kalkkiviivoille asti, ja kiitos talon henkilökunnalle kaikesta siitä, millä tavoin olette mahdollistaneet meidän työskentelymme. Vår Herres Jesu Kristi nåd, Guds kärlek och den Heliga Andens delaktighet vare med oss alla. Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.




Paluu