Puheenvuoro
Siukonen Antti
,
edustaja
Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015
Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokoustoverit.
Halusin hieman avata tätä valiokuntamme mietinnössä mainittua keskustelumallia, kun siitä on nyt niin monenlaisia näkemyksiä tässä salissa. Kerron hieman tarkemmin tämän sisarkirkkomme Skotlannin episkopaalisen kirkon prosessista, johon liittyy, kuten piispa Luoma totesi, teologinen prosessi ja sitten tämä keskustelumalli. Tämän keskustelumallin luomisen tavoitteena oli etsiä syvempää ymmärrystä eri tavoin avioliittolakiin ja sen vaikutuksiin kirkossa suhtautuvien kristittyjen välillä. Skotlannin episkopaalisen kirkon tilanne oli hyvin vastaava kuin meidän kirkollamme. Eli parlamentti oli hyväksynyt tämän uuden avioliittolain ja kirkolle annettiin vapaat kädet ratkaista oma tahtotilansa vihkimisten suhteen. Silloin päädyttiin tosiaan tähän teologiseen työskentelyyn ja niihin liittyviin hiippakunnallisesti järjestettyihin keskusteluihin, Cascade Conversations kuten niitä kutsuttiin, jonka voisi ehkä suomentaa: köngäskeskusteluiksi. Eli tällaisiksi virtaaviksi keskusteluiksi ja niissä pidettiin tavoitteena tätä molemminpuolisen ymmärryksen lisääntymistä. Näkemyksellisen ja kokemuksellisen tutustumisen ja ymmärtämisen mahdollistamista. Kokonaisuutena keskustelut ja mietintö tarjosivat kesäkuussa 2015 kokoontuneelle kirkolliskokoukselle erinomaisen pohjan päätöksen teolle ja keskustelulle, joka ei ollut helppo sielläkään.
Kerron hieman tarkemmin tästä mallista. Ensinnäkin keskustelut käynnistettiin ja pilotoitiin pienellä valikoidulla edustuksellisella joukolla ja konsepti monistettiin siitä paikalliselle tasolle hiippakuntiin ja käytettäväksi erilaisissa konteksteissa. Keskusteluille varattiin aikaa kahdesta kolmeen päivään, jotta luottamus ehtii rakentua. Keskustelujen ydin on siinä, että niissä keskustellaan ja jaetaan omakohtaisia kokemuksia ja tuntoja. Ne eivät ole debatteja ratkaisumalleista, tämä on tärkeää muistaa. Jokainen sai mahdollisuuden puhua omista kokemuksistaan, omista tuntemuksistaan ja tulla kuulluksi ilman vasta-argumentaatiota. Jokainen osallistuja sai tilaisuuden puhua, mutta ketään ei siihen pakotettu. Istunnot toteutettiin akvaariokeskusteluina, joissa sisäringissä oli tavallisesti viisi tuolia ja ympärillä jopa 70-80 kuulijaa. Kuka tahansa saattoi tulla sisärinkiin ja liittyä keskusteluun, tai siirtyä sisäringistä ulkorinkiin kuuntelijaksi. Ulkoringin tehtävänä oli vain kuunnella huolella. Keskustelut käytiin luottamuksellisina. Niitä ei nauhoitettu, eikä niistä kirjoitettu muistioita. Tällöin hyöty tuli suoraan niille ihmisille, jotka niihin keskusteluihin osallistuivat. Sitten tullaan tärkeään kohtaan. Keskustelut käytiin yhteisen rukouksen hengessä ja niiden ympärillä annettiin paljon tilaa hiljaisuudelle. Tämä oli siis hengellisen yhteisön tapa etsiä yhteisen rukouksen, luottamuksellisen keskustelun ja toisen kuulemisen kautta, tilaa rakentavalle keskustelulle, jonka he tiesivät olevan tulossa, edessään. Tämän prosessin lopputuloksena keskustelut synnyttivät kunnioittavamman kirkolliskokouskäsittelyn keskustelulle avioliitosta kuin se olisi ollut ilman sitä. Näin Skotlannissa arvioitiin, kun tästä mallista heiltä kyseltiin.
Tänään on jo useaan otteeseen viitattu siihen, että tämä valiokunnan mietintö pohjustaa seuraavan kirkolliskokouskauden eteen tulevaa keskustelua avioliitosta. Tässä mietinnössä toteamme kirkon nykyisen kannan, mutta emme lähteneet arvioimaan sitä, että onko tätä kantaa tässä kohdassa syytä avata, vaan vastasimme siihen aloitteessa esitettyyn haasteeseen avioliittonäkemyksen selvittämisestä. Katsoimme, että se on tällä hetkellä selvitetty ja niin kuin on tässä aiemmin jo viitattu, niin tulevan kirkolliskokouskauden tehtävä on sitten miettiä, että mihinkä tästä pisteestä lähdetään eteenpäin. Skotlannissa tämän keskusteluprosessin ja teologisen työskentelyn jälkeen päädyttiin siihen, että avioliittoteologia avataan keskusteluun. Lopputulosta ei ole määritelty etukäteen, eikä sitä vielä tiedetä. Pidän arvokkaana, että tällainen keskustelumalli luodaan myös meille tänne Suomeen. Se sovitetaan suomalaiseen mielenmaisemaan ja kontekstiin ja siihen pidän erinomaisen hyvänä sitä asiantuntijuutta, joka kirkkohallituksessa, kirkon kasvatus- ja perheasiain yksikössä on. Ja myöskin sitä asiantuntemuksesta siinä vaiheessa, kun mallia aletaan soveltaa paikallisesti, mitä meillä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksissa on. Tällä menetelmällä uskon, että pääsemme seuraavalla kirkolliskokouskaudella rakentavampaan keskusteluun, joka koituu kirkollemme siunaukseksi.
Paluu