Puheenvuoro



Vesti Aino, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 13/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 19.10

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat!
”Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos; se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa.” Näin kirjoitti Luther. Parhaimmillaan virsiä syntyy Jumalan rakkauden ja pyhyyden ja kauneuden kokemuksista, iloon tempautumisesta ja siksi niitä on vaikea arvioida, mutta jos halutaan kirkon yhteinen virsikirja, niin täytyy tyytyä siihen, että moni taho sanoo siihen sanansa, kun etsimme yhteistä tietä.

Harvoin saa kirkolliskokousedustaja hyväksyä virsiä, olla kirkon tehtävän ja kristinuskon: uskon, toivon ja rakkauden ytimessä ja samalla saatella vuoden kuluttua alkava reformaation merkkivuosi alkuun; kansankielinen virsihän oli yksi reformaation lahja meille. Käsissämme ovat viisi vuotta sitten hyväksymämme aloitteen tulokset: suomen- ja ruotsinkieliset virsikirjan lisävihkot.

Kiitos näistä työryhmien sihteereille. Ensin oli Ulla Tuovinen, Mika Pajunen. Sitten Timo-Matti Haapiainen, Samuli Koivuranta, Anders Forsman ja Anna Maria Böckerman sekä työryhmien puheenjohtajille Jaana Marjaselle sekä Rainer Holmgårdille. Työryhmien jäsenet ovat osoittautuneet sitoutuneisuutta, kun ovat kerran kuussa kolmen vuoden ajan käyneet kokouksissa ilman kokouspalkkioita. KIITOS TEILLE: Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen, Kaisa Häkkinen, Taru Hämäläinen, Anna-Mari Kaskinen, Olli Kortekangas, Pekka Kosonen, Pekka Nyman, Erkki Tuppurainen, Jenni Urponen sekä Helene Liljeström, Dag-Ulrik Almqvist, Anna Brommer, Patrik Frisk, Katarina Gäddnäs, Karin Erlansson, Karl-Johan Hansson, Jan Hellberg, Mikael Svarvar.

Päätöksenteossa joudumme kiinnittämään kriittisiin kohtiin huomiota, mutta virsiesimerkkien avulla on tarkoitus kertoa myös, mitä hyvää ja seurakuntia palvelevaa voi lisävihkoista löytyä, josta olemme myös päättämässä ja siksi olen pyytänyt tänne avustajikseni käsikirjavaliokunnasta Liisa Teräslahden, Tiina Reinikaisen ja Göran Stenlundin ja ruotsinkielisistä edustajista myös Åsa Westerlundin. Kaikki saamme laulaa nyt näitä virsiä mukana ja kokeilla, miltä ne tuntuvat ja laulamme aluksi virrestä 904 ensimmäisen säkeistön: tämä on luontoon, ihmisyyteen, kiitollisuuteen liittyvä uusi virsi. [Lauletaan virsi]

Käsikirjavaliokunta ja perustevaliokunta pitivät myös kaksipäiväisen seminaarin, jossa työryhmien sihteereiden johdolla tutustuimme lisävihkojen sisältöön. Kirkkohallituksen jälkeen lisävihkoa ovat käsitelleet piispainkokous kahdesti ja perustevaliokunta kerran.
Työryhmien sihteerit ovat aktiivisesti pitäneet valiokuntaamme ajan tasalla lisävihkojen rakentumisprosessista. Se on ollut kiinnostava, monitahoinen, kokeileva ja siinä on pyritty vuorovaikutukseen moniin suuntiin. Ainakin yli 800 virttä on käyty läpi ja tehty karsintaa vanhoista ja uusista laulukokoelmista. Parikymmentä lauluista on ihka uusia.

Vanhasta aarteistosta laulamme 938 Ole tervehditty täällä, oi Maria 1600-luvulta. 938 ensimmäinen säkeistö. [Virrestä lauletaan ensimmäinen säkeistö]

Lisävihkot täydentävät nykyisiä virsikirjoja ja niissä vastataan mm. kuten maanantain puoli yhdeksän iltauutisissa kuulimme ilon, kiitollisuuden, monikulttuurisuuden, ekumenian ja jumalanpalveluselämän kehittämisen tarpeisiin. Pari vuotta sitten saimme tämän tiedotuslehtisen, jossa luonnehdittiin tavoitteita näin: ”Lisäksi on haluttu kielellisesti ja musiikillisesti lähestyä sekulaarin ajan kokemuksia ja tapoja käsitellä uskon ja elämän kysymyksiä ja erilaisia tapoja kertoa kristillistä sanomaa. Kokoelma ankkuroituu samanaikaisesti perinteeseen ja katsoo tulevaan.”
Äsken lauloimme perinteisen virren, seuraavaksi laulamme uuden 931. Se on yksi esimerkki monikäyttöisestä virrestä. Sitä voi käyttää mm. konfirmaatiossa, vihkimisessä tai iltavirtenä. 931, siitäkin ensimmäinen säkeistö. [Lauletaan virren ensimmäinen säkeistö]

Tämän nimi on lisävihko. Mitä lisää tästä siis nykyvirsikirjaan verrattuna voi löytää? Kun katselin suomalaista niin löysin, että saan laulella noin kymmentä meditatiivista rukousvirttä, muutamaa herätysliikeaarteiston laulua, muutamaa keskiaikaista virttä, neljää nuorisolle ja muullekin seurakuntaväelle tuiki tuttua: On yksi nimi ylitse muiden, Rukous on silta, Maksettu on velkani mun, Kahden maan kansalainen ja viittä muutakin ainakin monelle tuttua: Nousta sain aamuun, Oi ihmeellistä armoa, Maan korvessa, Onko suurempaa ihmettä ja Aurinko tanssii, halleluja.

Voin laulaa lapsenlapseni kehdon ääressä kehtolaulun 970, veisata kylvövakka tai talkoovasara kädessä tai viedessäni kynttilän sisareni haudalle. Talveksi on talvivirsi, kesäksi parikin kesävirttä, paastonajalle on oma laulu, samoin kymmenelle käskylle 913, pitkäperjantaille 977, Marianpäivälle 938, Kolminaisuudenpäivälle parikin, isänpäivälle, pyhäinpäiväksi pari viimeistä virttä.
Rukouslauluista laulamme nyt esimerkkinä 917 Rukouksen liekki, joka sopii pyhäinpäivän haudallakäynnin yhteydessä veisattavaksi. Sekin monikäyttöinen: säkeistöjä mm. kasteeseen, avioliittoon, eri kirkkovuoden pyhiin. Tämä virsi olkoon kiitos myös lisävihkoaloitteen tekijälle Anna-Mari Kaskiselle, joka sanoittanut muut paitsi viidennen säkeistön, joka on Anna Erikssonin. Säkeistöt 1 ja 5. [Lautetaan säkeistöt 1 ja 5 virsi 917]

Saamme viisi uutta ehtoollisvirttä ja henk.koht. suhdetta Jumalan kanssa voi pohtia vaikkapa etsijän virren 915 ”En tiedä, miksi kirkonpenkkiin näin taas hetkiseksi istumaan mä jäin” tai 930 Kuka oon sinun suunnitelmassas? tai miksei myöskin
Tuhlaajapojan paluulaulun sanoin, josta laulamme 1. ja 2. säkeistön, 961. [Lauletaan säkeistöt 1 ja 2 virrestä 961]
Paria virttä voi laulaa 5-8 eri kielellä ja useita lisäksi esim. ruotsiksi tai englanniksi, saameksikin. Löydän täältä muutaman afrikkalaisen, jopa karibialaisen tai argentiinalaisen virren. Laulamme vielä Sri Lankasta olevan virren 954 Herramme luo käykäämme kaikki. [Lauletaan virsi 954]

Vielä muutama pilkahdus ruotsinkieliseen ennen kuin siirrymme sanalliseen osioon. Ruotsinkielisen lisävihkon raikkaita sanoituksia ja melodioita kadehdimme. Se vastaa erilaisiin tarpeisiin; sieltä löytyy noin 15 lastenvirttä, parikymmentä nuorten virttä, 30 kirkkovuoteen liittyvää – näissä jopa viisi uutta jouluvirttä; niitä mekin tarvitsisimme omaan vihkoomme!-Laulamme virren 49 näistä kirkkovuosivirsistä. Se on palmusunnuntaihin liittyvä. 49 Dig vi lovsjunger,ärar [Lauletaan virsi 49, ensimmäinen säkeistö]

Täältä löytyy parikymmentä jumalanpalveluksen messun osiin liittyviä lauluja ja myös parikymmentä rukouslaulua, joissa muutama Taizé-laulu. Laulamme nro 2 Sjung lovsång alla länder kerran ruotsiksi ja kerran suomeksi. [Lauletaan nro 2]

Ruotsinkielisessä lisävihkossa on uusia kastevirsiä kolme, vihkivirsiä kaksi, kaksi kevätvirttä, neljä kesävirttä, kaksi talvivirttä, aamu- ja iltavirsiä. Lisäksi siellä on kriiseihin ja katastrofeihin liittyviä virsiä viisi kappaletta; laulamme niistä nro 118 kaksi kertaa. Se on esimerkki tästä syklisestä, kertautuvasta rukouslaulusta, joita on molemmissa lisävihkoissa varsin monta. 118 kahdesti. [Lauletaan virsi 118]

Sieltä löytyy myös arkkipiispan avajaispuheenvuoroon erittäin hyvin sopiva virsi 91, sen ovat tehneet Jumala loi auringon kuun-virren tekijät. Laulamme siitä kolme säkeistöä. [Lauletaan virrestä 91 3 säkeistöä]

Suomalaisille tuttuja täältä ruotsinkielisestä löytyy Vie vuorille tää viesti, Muista niitä jotka hiljaa, Rukous on silta, Kaukaa sinua hain, Amazing Grace, Kun myrsky käy ja Onneni on olla Herraa lähellä. Osassa virsistä on myös suomenkielinen sanoitus. Samoja lauluja on yhteensä kuusitoista näissä lisävihoissa. Näistä yhtenä veisaamme virren 90 Fredens Gud, ge oss kärlek, suomenkielisessä se on.nro 918 Rauhan Herra, suo rauha, jota on mahdollista laulaa 8 kielellä, mutta emme laula kaikilla kahdeksalla, arabiaksi tai hepreaksi vaan virsi 90 ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi. [Lauletaan virsi 90]

Siellä on viimeisenä Pyhiinvaellusosasto, joka sisältää viisi virttä ja veisaamme niistä viimeisen 150 Må din väg gå till mötes, joka on irlantilainen rukous, se on 3 kielellä, mutta laulamme sen ruotsiksi. [Lauletaan virsi 150]

Mietinnössä on yleisen tavan mukaan referoitu työryhmän perustelujen ja työskentelyprosessin kuvauksen lisäksi piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausunnot. Sivulla viisi piispainkokous pitää kansainvälisestä lauluperinteestä tehtyjä valintoja onnistuneena, samoin lyhyitä rukouslauluja ja luontoa kunnioittavaan elämäntapaan liittyvien virsien valintaa. Siellä kiinnitetään huomiota myös virsien käytettävyyteen ja yhteislaulun toimivuuteen. Seuraavaa virsikirjaa ajatellen halutaan, että –suora lainaus: ”kirkon usko ja ihmisen kokemus saavat tasapainoisen ilmaisun kuitenkin siten, että ne soveltuvat yhdessä laulettaviksi erityisesti seurakunnan jumalanpalveluksessa”. Ruotsinkielisistä virsistä piispainkokous toteaa niiden hyvin kytkeytyvän kolmeen uskonkappaleeseen ja korostavan usein Jeesuksen ihmiseksi tulemista arkielämässä. Lastenlauluihin piispainkokous olisi toivonut enemmän melodista ja tekstuaalista vaihtelevuutta. Muutama ruotsinkielisen lisävihkon virsi ei selkeästi viittaa Jumalaan, jolloin virren kristilliseen tulkintaan tarvitaan kristillinen konteksti.

Sivulla kuusi on perustevaliokunnan referointia, valiokunta keskittyi lausunnossaan kirkon uskoon, oppiin ja kirkon työn perusteisiin. Siellä todetaan, että osa virsistä koettelee tarkoituksellisesti virren rajoja ja lausunto nostaa esiin neljä esimerkkiä uudenlaisesta virsimateriaalista: sykliset eli kertautuvat, yhteenkuuluvuutta vahvistavat virret kuten Taizé-laulut, toiseksi yksinkertaisen tekstin ja sävelmän omaavat lastenvirret ja lisäksi kaksi ruotsinkielisen lisävihkon virttä, nro 93 sekä nro 128.

Perustevaliokunta punnitsee myös virren määritelmää ja viittaa siihen, että esimerkiksi psalmi tai kirkon uskon kuvaus voi yksistään toimia virtenä, mutta sen sijaan ”yksinomaan yksilön subjektiivista kokemusta kuvaava laulu voi joutua ristiriitaan neljännen valintakriteerin eli yhteisöllisyyden kanssa ja sille voi olla vaikea löytää paikkaa seurakunnan yhteislauluna”. Perustevaliokuntakin katsoo, että lisävihkon lopullinen arviointi tapahtuu seurakunnissa: ottavatko seurakuntalaiset ne omakseen; tästä prosessista voidaan ottaa oppia seuraavassa virsikirjauudistuksessa. Perustevaliokunta olisi toivonut enemmän vakiintuneita hengellisiä lauluja otettavaksi mukaan lisävihkoihin ja painottaa, että aikanaan virsikirjan kokonaisuudistuksessa ehdotus on julkaistava yleisön saataville, jotta siitä voidaan käydä julkinen keskustelu ja seurakuntalaisilla on mahdollisuus kommentoida sitä.

Käsikirjavaliokunta arvostaa laajaa taustatyötä: n. 50 koti- ja ulkomaista laulukokoelmaa on käyty läpi, punnittu satoja ennen julkaisemattomia lauluja ja järjestetty kutsuseminaarit sanoittajille ja säveltäjille, mutta kyselee myös, onko prosessi ollut liiankin raskas ja monipolvinen. Perustevaliokunnan tavoin toivomme, että uutta virsikirjaa tehtäessä ehdotukset voisivat olla julkisesti saatavilla ja palaute saataisiin seurakunnilta etukäteen.

Kirkolliskokouksen toimeksiannosta työryhmä oli löytänyt neljä valintakriteeriä, löytyvät keväällä jaetusta perusteluosasta s. 33.: 1.virren määritelmä, 2.tuoda musiikillisesti ja tekstisisällöllisesti jotain uutta, kolmanneksi löytää virsiä puuttuvista aihepiireistä ja neljänneksi virren yhteislaulettavuus ja soveltuvuus myös sisällöllisesti yhteisölliseen ilmaisuun.

Minkä verran virren tehtävä on palvella kirkon yhteisen uskon ilmauksena ja minkä verran samastumiskohteena, sitä näissä muutamissa virsiehdotuksissa nyt testataan.
Toinen kriteeri: tuoda jotakin uutta oli haastava, koska tarkoitus oli kahteen suuntaan, toisaalta uusien virsien kautta rikastuttaa jumalanpalveluselämää, toisaalta tavoittaa seurakunnan elämästä vieraantuneita. Parhaiten tämä uuden tuominen toteutuu musiikillisten tyylilajien runsautena, mikä ehkä selittyy työryhmien painottumisena enemmän musiikkialan ammattilaisiin kuin teologeihin tai lyyrikoihin. Mutta lisäksi siellä on löydetty uusia sanoituksia arjen hetkiin ja kotihartauteenkin sopivia virsiä.
Kolmas kriteeri oli löytää sanoituksia tarvittavista aihepiireistä, joiden löytämiseksi kartoitettiin tarpeita ja siihen liittyviä virsiä ovat mm. iloon, kiitokseen, luomakuntaan, hiljaisuuteen, osallisuuteen, vieraanvaraisuuteen liittyvät virret. Käsikirjavaliokunta olisi toivonut suomenkieliseen lisävihkoon lisää myös kirkkovuoteen liittyviä virsiä, tai kummiuteen, maahanmuuttajille sopivia virsiä tai suurimmilla eurooppalaisilla kielillä laulettaviksi kaksikielisiin toimitukseen tai kriisitilanteisiin tuttuihin sävelmiin liittyviä uusia sanoituksia. Laaja aineisto on käyty läpi, mutta ilmeisesti tarvitaan lisää virrentekijöitä, että tällaisia virsiä syntyisi!

Yhteislaulettavuuden kannalta osa virsistä on keskivertoseurakuntalaisen kannalta liian korkeita tai sävelalaltaan laajoja ja osa meistä suhtautuu kaanonien käyttökelpoisuuteen skeptisesti. Käsikirjavaliokunta olisi perustevaliokunnan tapaan toivonut myös enemmän niitä käytössä kokeiltuja lauluja, joita seurakunnissa jo lauletaan. ”Uskonpuhdistuksen hengessä virret voisivat olla sävelmiltään ”keveitä” ja sisällöltään ”painavia”. Varsinaiseen virsikirjaan tarvitaan Raamattuun pohjautuvia lauluja, jotka heijastavat kirkon uskoa.”

Piispainkokouksen linjauksia myötäillen käsikirjavaliokunta ei ehdota kaikkien virren rajoja koettelevien tai yhteislaulullisesti vaikeiden virsien poistamista, vaan jättää niiden käyttokelpoisuuden tai kestävyyden seurakuntien testattavaksi. Seurakunnat miettikööt, miten lisävihko tehdään tutuksi muillekin kuin aktiiviseurakuntalaisille, että virret voisivat olla sanoittamassa hengellistä etsintää, vastaamassa siihen sekä tukemassa kristillistä kasvatusta ja siirtämässä evankeliumin perintöä tulevillekin sukupolville. Käsikirjavaliokunta kiittää työryhmiä sihteereineen perusteellisesta ja ammattitaitoisesta työstä teologisesti, melodisesti ja runollisesti monipuolisten lisävihkojen kokoamiseksi.

Sivulla kahdeksan on piispainkokouksen toinen lausunto, joka annettiin käsikirjavaliokunnan tekemien muutosehdotusten jälkeen ja se sisältää hyvän koosteen siitä, mitä käsikirjavaliokunta on ehdottamassa verrattuna kirkkohallituksen ehdotukseen ja piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausuntoihin.

Eli kerron tässä vaiheessa kootusti ehkä tärkeimmät esitykset, mitä olemme tekemässä ennen kuin etenen yksityiskohtiin, joissa myöskin sitten pyydän laulajia esittelemään muutaman laulun myöskin melodian kannalta, koska se on aika tärkeä tietyissä lauluissa. Varsin pitkälle olemme olleet samoilla linjoilla lausuntojen kanssa. Siellä piispainkokous mainitseekin, että käsikirjavaliokunta on tehnyt muutosesityksiä (yleensä alkuperäistekstien ja melodioiden tekijöiltä saaman luvan tai heidän itse tekemänsä muutosehdotuksen mukaisesti), ”jotka useimmissa tapauksissa opillisesti terävöittävät materiaalia ja parantavat käytettävyyttä”.

Siellä sivulla kahdeksan edelleen mainitaan: ”Muutamasta uudesta säkeistöstä tai sävelmästä”, joita olemme esittämässä. Esimerkiksi virteen 959 Leipä syö, viini juo –jouduimme ottamaan mukaan saman laulun toisen version, koska Taizé-yhteisö ei halunnut julkaistavan pelkästään tätä ”Leipä syö, viini juo” –versiota. Laulusta on siis olemassa myös kaksi englanninkielistä ja kaksi suomenkielistä versiota. Virteen 963 ehdotamme lisättäväksi: ”Voidaan laulaa myös virren 332 sävelmällä” eli tutulla ”Herraa hyvää kiittäkää” –sävelmällä siitä syystä, että halusimme varmistaa, että harvinainen talkoovirsi tulee varmasti käyttöön. Ruotsinkielisen lisävihkon virsi 19 esitämme naurusäkeistöä viimeiseksi, ettei leikkisä virsi päättyisi itkuun.

Lisäksi ehdotetaan kahden virren lisäämistä, jotka laulamme lopuksi, joiden alkuperä on oikeastaan Porvoon hiippakunnan virallisessa elimessä, Nuorten kirkkopäivissä, joita piispainkokous suositteli otettavaksi mukaan.

(S.8) ”Muutamassa kohdassa käsikirjavaliokunnan kanta poikkeaa perustevaliokunnan kannasta.” Kyse ei ole virsien poistamisesta, vaan yksityiskohdista, jotka näkyvät yksittäisten virsien perustelujen kohdalla.

Käsikirjavaliokunta ehdottaa viiden virren poisjättämistä, yksi suomenkielisestä, nro 928 ja neljä ruotsinkielisestä. Näistä suomenkieliseen virteen 928 sekä piispainkokous että perustevaliokunta oli esittänyt varauksia, koska melodia soveltuu huonosti yhteislauluksi (s.14): säkeistöjen vaihtuvat rytmit hankaloittavat laulamista. Lisäksi alku- ja loppuosan eriparisuus hämmentää ja virsi on muutenkin yksilön henkilökohtaista kokemusta.

Ruotsinkielisen lisävihkon poistettaviksi esitettyjen virsien suhteen nojaudumme pitkälti ruotsinkielisten kirkolliskokousedustajien näkemyksiin. He pitivät lisävihkoon liittyvän yhden päivän seminaarin ja tuntevat paremmin oman seurakuntakulttuurinsa ja –kontekstinsa. Käsikirjavaliokunta esittää poistettavaksi virret 20 Släpp loss spratten! sekä 26 Lätta som lekande fiskar, sekä virsi 85 Kärlek och himmel. Näissä ei ole ainoastaan ohut tai kevyt teologia, vaan kristillinen tai jopa yleisuskonnollinen sisältö saattaa puuttua lähes täydellisesti. Johonkin uskonnolliseen voisi virressä 20 viitata toisen säkeistön sana ”anden”, mutta ei käy ilmi, mistä hengestä puhutaan, varsinkin, kun kehotetaan herättämään henki unesta! Virressä 26 on sentään suurella kirjoitettu sanat ”Dig” ja ”Din” (Sinulle ja Sinun), jolloin sen voi Jumalaan yhdistää Virsi 85 on teologisesti kevyt ja sen kolmas säkeistö on monitulkintainen. Se on vihkivirsi ja siellä on olemassa toinenkin vihkivirsi nro 84. Monia uudenlaisia lauluja voidaan laulaa, mutta onko niiden paikka virsikirjassa; siitä päätämme yhdessä. Tämä viides virsi numero 71 ruotsinkielisessä lisävihkossa jää pois siitä syystä, että Taize-yhteisö ei anna lupaa sen julkaisemiseen, emmekä ole saaneet siitä sen kummempia lisäselvityksiä.

Käsikirjavaliokunnan muutosesitykset alkavat sivulta kymmenen ja tunnistatte ne mustatusta sanasta ”Käsikirjavaliokunta” – sen jälkeen seuraa aina perustelu ja esitys tai perustelu/ei muutosesitystä.

Yleistä –osiossa todetaan, että sävellajeja toivotaan laskettavaksi ja säestyskirjoja tehtäväksi, ja valiokunta esittää, että esitetyt muutokset otetaan huomioon, mutta että (sivu 12) kuitenkin nämä, kuten myös virsien numerointi, osastojako, osastojen otsikointi, nuottikuva ja tekniset korjaukset jätettäväksi toimituskunnalle tarkoituksenmukaisuuden ja joustavuuden vuoksi. Esim. sävellajeihin ym. on saatava tekijöiltä lupa. Näihin esityksiimme, jotka ovat tässä mietinnössä, on kaikkiin kysytty lupa. Ne on mahdollista toteuttaa.

Sivulta 12 alkaa suomenkielisen lisävihkoehdotuksen yksittäisten virsien esitykset.
Olemme halunneet laittaa selkeyden vuoksi näkyviin piispainkokouksen ja perustevaliokunnan lausuntojen kommentit yksittäisten virsien kohdalle, vaikka ne eivät aina sisälläkään muutosesitystä.

Sitten muutamista virsistä, en lue kaikkia esityksiä läpi. Te pystytte ne sieltä lukemaan.

902 (ja 916) Kahdessa virressä oli mainittu kelttiläinen ”Pyhä Kolme”-nimitys Jumalalle, mutta piispainkokous esitti sen muuttamista vakiintuneemmaksi ”Kolminaisuus” – nimitykseksi ja koska ko. virret eivät olleet kelttiläistä alkuperää, vaan virsi 902 nykysuomalaisen sanoittajan tekemä ja hän katsoi tämän muutoksen mahdolliseksi, niin esitämme sitä ja virren 916 alkuperäisessä, ruotsalaisessa tekstissä onkin ”Treenige” =Kolminaisuus eikä Pyhä Kolme

*Virsi 911 ehdotamme ”Voidaan laulaa myös virren 51 sävelmällä”. Laulamme sen nyt sekä Tuomo Nikkolan että virren 51 sävelmällä. [Lauletaan virren 911 ensimmäinen säkeistö]

Virsi 916, siinä kolmatta säkeistöä pidettiin monitulkintaisena; kyseessä oli käännös ja pyysimme Pekka Kivekkäältä uutta muokkausehdotusta ja se vastaakin paremmin alkutekstiä ja kuuluu ”Teet kaikissa, oi Täydellinen, työtä, ja totuus täysi on vain sinussa. Siis näytä meille, että joku toinen voi sinuun toisin silmin katsoa”.

Virsi 925 herätti jo keväällä paljon keskustelua erityisesti sävelmän vaativuuden ja sanojen järkyttävyyden vuoksi; onko sen paikka virsikirjassa vai voisiko tällainen taideteos olla solistien tai kuoron esitys. Sama virsi on ruotsinkielisessä lisävihkossa numerolla 114 ruotsalaisella kansansävelmällä. Teimme erikoisen kompromissin voidaksemme säilyttää mahdollisimman paljon ehdotuksia. Eli a-sävelmänä olisi tämä ruotsalainen kansansävelmä ruotsalaisesta lisävihkosta numerosta 114, b-sävelmänä Erkki Tuppuraisen sävelmä ja c-sävelmänä Jyrki Linjaman. Laulamme ensimmäisen säkeistön nyt näillä kaikilla kolmella sävelmällä, niin voitte sitten punnita tätä ehdotustamme. Eli virsi 925 ensin ruotsalainen kansansävelmä, ruotsinkielisestä lisävihkosta numero 114, sitten Tuppurainen ja sitten Linjama. [Lauletaan virsi 925]

Virsi 930 Perustevaliokunta kiinnitti huomiota sanaan ”Liitto” ja piti ilmaisua tässä kontekstissa epäonnistuneena ja toivoi sen korvaamista jollain muulla. Runoilija ehdotti uudeksi ilmaukseksi: ”Teetkö uuden ihmeen aina kun joku syntyy?”

Virsi 957 Siinä toivottiin pistettä kysymysmerkin sijasta sinne virren perään. Emme esitä pistettä virren perään, koska tämä on osa Kirkkohallituksen jo kauan sitten tilaamaa Riemuvuoden messua eikä tunnu kohtuulliselta muuttaa jo kerran hyväksyttyä laulua eikä sanoittaja myöskään ole halukas tekemään siihen muutosta, hän perustelee: "Kysymysmerkki ei viittaa kyseenalaistukseen vaan kainoon pyyntöön, että voisi olla matkalla kohti iankaikkista elämää." Runon alkuperäinen nimi on Aran ehtoollisvieraan virsi.

Virsi 963 Tämän laulamme alkuperäisellä sävelellä ja sitten virren 332 Herraa hyvää kiittäkää sävelellä. 963 ja siitäkin ensimmäinen säkeistö. [Lauletaan virsi 963]

Virsi 967 Käsikirjavaliokunta kannattaa piispainkokouksen tavoin vanhempaa suomenkielistä versiota tästä ”Morning has broken” –laulusta, jossa käy ilmi alkuperäistekstin yhteys ensimmäiseen, luomisen aamuun; samalla tulee ratkaistuksi perustevaliokunnan esiin tuoma ongelma.

Virsi 971 Käsikirjavaliokunta on yhtä mieltä perustevaliokunnan kanssa siitä, että tuttujen, vanhojen, suosittujen laulujen muuttaminen tuo sekä sekaannusta että ärtymystä ja esittää, että se olisi lisävihkossa samassa muodossa kuin se on nyt Lasten Virsi –kirjassa.

Virsi 974 Saapua yhteiseen pöytään, Pirjo Vahtola muokkasi virren uuteen muotoon ottaen huomioon perustevaliokunnan lausunnon.

Virsi 975 Anna-Mari Kaskinen muokkasi isänpäivävirttä siihen suuntaan, että siinä tulee esille piispainkokouksen toivomat kiitollisuuden ja rakkauden teemat selvemmin.

Sivu 21 , virsi 43 Lilla lammet följer stjärnans glans toivottiin, että sen suomenkielisissä säkeistöissä lukisi aina ”tähden loisteessa” kuten alkuperäistekstissä, mutta Pekka Kivekäs perustelee asiaa evankeliumien erilaisilla joulukertomuksilla ja sillä, että perinteisesti kirkkotaiteessa ja virsikirjassa ei ole yhdistetty Matteuksen tähteä Luukkaan enkeleihin ja paimeniin. Siitä syystä hän ei mielellään sitä tekisi nytkään.

Virsi 45 Stjärna över havet
Virsi otettiin ehdotukseen mukaan, koska oli toivottu lisää Maria-aiheisia virsiä ekumeenisessa hengessä. Virren kolmas säkeistö sisältää pyynnön Marialle rukoilla puolestamme ja perustevaliokunta toivoi tähän muokkausta, mutta koska kyseessä on laajalle kristikunnassa levinneen latinalaisen hymnin Ave Maris Stella -käännös (vanhimmat tekstimuodot ovat peräisin 1000-luvulta) niin vuosisatoja käytettyä sisältöä ei ole mahdollista lähteä muokkaamaan. Myös tekstin kääntäjä on kuollut ja käännöksen muokkaamiseen voisi olla vaikea saada tekijänoikeuden haltijoilta lupaa. Ja myöskin perusteena sille, että esitämme virren poisjättämistä on Augsburgin tunnustus (CA XXI), joka näyttäisi ohjaavan rukoilemaan yksin Kristusta: ”Mutta Raamattu ei opeta, että meidän tulisi kääntyä pyhien puoleen ja pyytää heiltä apua, sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi."

Virret 93 ja 128 poistamista ehdottavat sekä piispainkokous että perustevaliokunta ja käsikirjavaliokunta myös.

Lopussa kaksi lisättävää virttä, joista oli jo aiemmin puhe. Lisäksi ehdotetaan kahden virren lisäämistä, minkä ehdotuksen alkuperä on oikeastaan Porvoon hiippakunnan virallisessa elimessä, Nuorten kirkkopäivissä, joiden kaksi tunnuslaulua he toivoivat tulevan vihkoon ja joita piispainkokous suositteli. Laulamme niistä mietinnön sivulta 27 ensin Rätt till liv Ja laulamme ensin kertomerkkiin saakka ylempi rivi, sitten alempi. Sitten jatko samoin. [Lauletaan virsi 27]

Ja sitten Steg för steg seuraavalla sivulla ja se lauletaan siten, että ensin 1+2+kerto+3+kerto. [Lauletaan Steg för steg]

Käsikirjavaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää

1.hyväksyä otettavaksi käyttöön suomenkielisen virsikirjan lisävihkon edellä mainitulla tavalla muutettuna

2.hyväksyä otettavaksi käyttöön ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkon edellä mainitulla tavalla muutettuna sekä

3.antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi toimittaa ja julkaista suomenkielisen virsikirjan lisävihkon ja ruotsinkielisen virsikirjan lisävihkon.


Paluu