Puheenvuoro



Häkkinen Seppo, piispa

Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30

Teksti:

Arvoisa puheenjohtaja. Ensinnä lausun kiitokseni yleisvaliokunnalle erinomaisesta mietinnöstä. Se sopii erityisen hyvin aloitteeseen, jossa peräänkuulutetaan kunnioittavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä. Valiokunnan mietintö on tästä hyvä esimerkki. Valiokunta on kyennyt laatimaan yksimielisen mietinnön asiasta, joka jakaa tällä hetkellä kirkkoamme ja koko kansaamme hyvin vahvasti.

Viime kevään lähetekeskustelussa totesin, että en näe tarvetta uuden avioliittokäsitystä koskevan prosessin käynnistämiseen, varsinkin kun laajan ja avoimen keskustelun ja selvitysten jälkeen sekä kirkolliskokous, piispainkokous että kirkkohallitus ovat vasta joitakin vuosia sitten päätyneet asiassa yhteiselle kannalle. Valiokunta toteaa saman mietinnön sivulla 9: ”Koska kirkon avioliittokäsityksen suuntaviivat on esitetty yhdensuuntaisesti ja useissa lähteissä, asiassa ei näytä olevan tarvetta laajamittaisen teologisen selvitystyön aloittamiselle. Kysymys näyttää olevan enemmänkin siitä, onko kirkon käsitys avioliitosta yleisesti tiedossa sekä siitä, halutaanko siihen yhdessä sitoutua.” Valiokunnan esityksen päätösponnen kohdat a ja b ovat tästä näkökohdasta mielestäni perusteltuja.

Sivulla 16 valiokunta kysyy, ”millaisia teologisia, aatteellisia tai käytännöllisiä johtopäätöksiä esimerkiksi historiallisesta analyysistä tulisi tehdä nykypäivänä. Jos menneisyys romantisoidaan, pidetään nykyaikaa helposti taantumisena tai muutosta rappiona. Yhtä ongelmallista on asettaa oma sukupolvi aiempien yläpuolelle ja oma kulttuuri kaiken mittariksi.” Kun toivotaan avointa keskustelua, tämä valiokunnan näkemys on syytä muistaa. Haluankin tässä puheenvuorossani korostaa kirkollisen keskustelun yhtä erityispiirrettä. Se käsittää aina nyt käytävän keskustelun lisäksi myös ajallisesti pitkittäisen ulottuvuuden. Nykyhetken uskovien kesken tulee keskustella ja pyrkiä löytämään yhteinen mielipide, mutta se ei vielä riitä. Konsensuksen tulee ulottua ajassa taaksepäin aina apostolien aikaan asti. Kirkon kannan muodostamisessa ei ole kyse ainoastaan keskustelusta nykyajan kirkon jäsenten kesken tai vain tämän hetken kontekstin huomioon ottamisesta, niin tärkeää kuin sekin toki on. Keskustelussa ja luonnollisesti myös päätöksenteossa on otettava huomioon meitä edeltäneet kirkon jäsenet mielipiteineen, ts. apostolien aikaan ulottuva kirkon yhteinen usko ja oppi. Tämä näkökohta helposti päiväkohtaisessa keskustelussa unohtuu.

Lopuksi totean, että kannatan yleisvaliokunnan mietinnön esityksiä. Samalla korostan valiokunnan puheenjohtajan tavoin, että nyt on tarpeen muistaa Raamatun ohjeet toinen toisemme kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Vanha kristittyjen viisaus on jokaisen syytä pitää mielessä: "Olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta."


Paluu