Puheenvuoro



Niemelä Pauli, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Yhdyn mielelläni edellä esitettyihin kehuihin komiteamietinnöstä. Lyhyessä ajassa komitea on tehnyt hyvän mietinnön, jossa on paljon konkreettisia muutosesityksiä. Komitean kannanotot ovat pääosin kannatettavia ja vievät kirkkoamme uudelle vuosikymmenelle ja uskaltaisin sanoa uudelle vuosisadalle. Toki voi myös nähdä, että kaikilta osin kannanotot eivät ole loppuun asti pureskeltuja. Kiire on tietenkin painanut. Nostan esille vain kaksi käytännönläheistä asiaa, jotka mielestäni ovat olennaisia. Ne liittyvät toisaalta asioiden valmisteluun seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä, ja toisaalta seurakuntayhtymien hallintoon. Komitea esittää kirkkoneuvoston ja yhtymässä yhteisen kirkkoneuvoston lakkauttamista. Hienoa, hallinto kevenee. Komitea luo kuitenkin valmisteluelimeksi seurakuntaan suppean johtoryhmän ja yhtymään johtoryhmän, johon kuuluu yhtymän johto, kirkkoherrat ja johtavat luottamushenkilöt. Perinteisesti on ajateltu, että hyvässä hallinnossa valmistelu tapahtuu virkavastuulla olevien toimesta ja päättäjät päättävät esityksestä. Hyvässä valmistelussa on myös vaihtoehdot näkyvillä. Nyt komitea esittää mallin, jossa puurot ja vellit menevät sekaisin. Muistelen, että pääministeri Aho arvioi yhdeksi hallituskautensa virheistä sen, että poliitikot lähtivät valmistelutyöhön, sekaantuivat ja se aiheutti paljon monenlaista. On selvää, että tällainen kapeuttaa lähtökohtaisesti valmistelua. Toinen asia on, että viisas valmistelija kuulostelee, mitä luottamushenkilöt ajattelevat. Säilytettäköön valmistelu siis edelleen virkavastuullisella pohjalla, teillä on aina mahdollisuus palauttaa asiat uudelleen valmisteluun. Toivon, että tähän erityisesti hallintovaliokunta lausunnossaan ottaa kantaa. Ehkä sama valiokunta voi myös ottaa tähän toiseen asiaan kantaa, miksei muutkin valiokunnat. Tulevaisuus rakentunee yhtymien varaan. Komitea esittää, että seurakuntavaaleissa valittaisiin yhtymässä sekä paikallinen seurakuntaneuvosto ja yhtymän yhteinen kirkkovaltuusto. Siis edelleen kahdet vaalit. Meillä on tiedossa, miten paljon tämä aiheuttaa vaaleissa hylättyjä ääniä ja miten vaikeaa seurakuntalaisten on ymmärtää nämä kahdet päällekkäiset vaalit. Komitea näkee yhteisen valtuuston välttämättömänä päättämään muun muassa kirkollisverosta ja resurssien jakamisesta seurakunnille. Komitean esittämä hallinto korostaa edelleen yhtymäkeskeisyyttä. Seurakunnat kumartavat jatkossakin yhtymän suuntaan. Siis toisin, kuin komitea itse ajattelee yhtymän luonteesta ketteränä palvelijana, tukipalvelujen toteuttajana. Miten nämä kahdet vaalit ja edellä kuvattu voitaisiin välttää? Komitea kyllä vihjaa, mutta ei ole päätynyt siihen, että seurakuntavaalilla valitut seurakuntaneuvoston jäsenet valitsevat keskuudestaan yhteistyöelimeen edustajat ja nämä valitut edustajat päättävät yhtymän tukipalveluista. Kirkollisvero ja resurssien jaon malli kirjattaisiin yhtymän peruskirjaan, jonka tietenkin jokainen yhtymän seurakunta tulisi hyväksymään. Kun ne ovat lähes pysyviä, ne voisivat siltäkin kannalta olla peruskirjassa. Jos niitä haluttaisiin muuttaa, jokainen seurakunta hyväksyisi ne. Tämä malli ei siis kaventaisi demokratiaa. Tämä muutos olisi olennainen siksi, että seurakunnat tulevissa yhtymissä olisivat niitä tärkeimpiä, eikä edelleen pysyttäisi yhtymäkeskeisyydessä. Tästä tullaan piispa Häkkisen hienoon puheenvuoroon siitä, mikä on kirkon ja sen perustekijän, seurakunnan tehtävä, missio tässä ajassa ja maailmassa.



Paluu