Puheenvuoro



Korhonen Johanna, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen (Kirkkohallituksen esitys 13/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Hyvät ystävät. Kaunis kiitos kaikille, jotka ovat tähän mennessä osallistuneet tähän virsikirjan lisävihkotyöhön. Meidänhän on nyt syytä olla iloisia kuin linnut siitä, että on tulossa kokeiltaviksi ja seurakunnissa käytössä testattaviksi suuri joukko uusia, mainioita sävelteoksia, tai uusia ja vanhoja, mutta joka tapauksessa tässä kontekstissa virsikirjakäyttöä laajentavia. Kommentoin yhtä yksittäistä asiaa, se on virsi 925, tämä Jyrki Linjaman sävellysversio siitä, Maa järkkyy, murtuu, eli tämä on Kaakkois-Aasian tsunamin jälkitunnelmissa syntynyt virsiteksti ja sen sävellys. Se on tässä valmistelun tähänastisissa vaiheissa kuulemma herättänyt huolta joissakuissa, että onko se laulettavaksi liian vaikea. Ja tuossa äskeisessäkin lauluryhmän mainiossa esityksessä kyllähän se erottuu sävelkieleltään niistä kaikista muista. Ja kun katson sitä sovitusta ja varsinkin sitä moniäänistä sovitusta, ja tässä tapauksessa harmonia on erittäin olennainen asia, tuo virsi ei vielä puhkea kukkaan, jos se on yksiäänisesti laulettu, mutta siinä moniäänisessä versiossa sen olemus paremmin kirkastuu. Kun katson sitä tekstuuria, ymmärrän kyllä sen, että miksi se näyttää vaikealta. Siellähän on esimerkiksi kitarasäestykseen tehdyt sointumerkit, joissa on aika hurjia merkintöjä ainakin harrastajakitaristin näkökulmasta, sitten siinä on kieltämättä intervalleja eli hyppyjä sävelestä toiseen, jotka poikkeavat meidän musiikin valtavirrasta tällä hetkellä. Näiden ei kuitenkaan pitäisi antaa mitenkään säikäyttää, meillähän on kirkossa valtavat määrät hyvin koulutettuja erittäin osaavia kirkkomusiikin ammattilaisia ja musiikin ammattilaisia, joille tuokaan tekstuuri ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Nythän ei pidä aina ajatella sitä, että kaikkien virsien pitää olla ihan saman tien tuosta noin vain laulettavissa ja kolmessa sekunnissa opittavissa. Tuo virsi on oikein hyvin esimerkiksi sellaisen normaalin kirkkokuoron opittavissa, siis sellaisen kuoron, johon ei ole mitään sen kummempia pääsykokeita vaan intoa ja halua laulaa yhdessä, ja ammattilaisemme kirkon palveluksessa osaavat näitä kuoroja erinomaisesti johtaa, ja minusta meidän pitäisi ilman muuta antaa tilaisuus tälle hienolle virrelle.

Näissä muutenkin, kuulimme äsken että näissä näytteeksi otetuissa virsissä, niissähän on laulutekniseltä vaikeustasoltaan muutenkin hyvin monenlaisia. Vaikeudet saattavat aiheutua vaikka laajasta ambituksesta, siis korkeimman ja matalimman sävelen suuresta erosta tai musiikin rakenteellisista seikoista, mutta kyllähän virsikirjan täytyykin olla sellainen kokoelmateos, jossa on tilaa monenlaiselle lähestymistavalle. Vielä nostaisin esiin sen, että tällainen uusi suomalainen musiikki on jo arvo sinänsä, ja vaikka se tuntuisi ensin vähän kummalliselta, että kappas, en ole tuommoiseenkaan ilmaisuun tottunut, niin älkäämme säikähtäkö sitäkään vaan antakaamme sille tilaisuus tässä virsikirjassa tulla vähitellen ymmärretyksi. Se on hirveän tyypillistä, että uusi musiikki saavuttaa aina kaikissa kulttuureissa ensin sellaisen lievän torjunnan, että tämä kuulostaa vieraalta, mutta sitten kun siihen totutaan ja opitaan itse kukin tätä uutta sävelilmaisua, niin silloin se käy koko ajan tutummaksi. Tässä piispainkokouksen paperissa on ratkaisuvaihtoehtona sekin, että vaihdetaan vain A- ja B-sävelmän paikat, mutta niin, että ne kumpikin ovat edelleenkin mukana tässä lisävihossa. Se on minusta erittäin hyvä ratkaisuvaihtoehto tässä tilanteessa.


Paluu