Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 3/2006 kirkkohallituksen esityksestä 1/2006, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2007-2009 sekä esityksen johdosta tehdyistä talousarvioaloitteista 1-2/2006 ja Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston esityksestä 5/2006

Täysistunto:
Torstaina 9 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minulla on kolme painavaa syytä tukea tätä saamelaistyön koordinaattorin virkaa, tätä uutta hiippakuntasihteerin virkaa, jossa myös muutama muu tärkeä painotus on mukana. Niistä ensimmäinen on tämä, että pohjoinen hiippakunta on niin laaja, ja olisi kohtuullista, että me kokonaiskirkkona osoittaisimme solidaarisuutta Oulun hiippakunnalle, jotta se kykenisi tarjoamaan samat kirkolliset palvelut alueensa ihmisille kuin mitä muualla on mahdollista. Toiseksi meidän kirkkomme saamenkielisillä jäsenillä on lain suoma oikeus käyttää äidinkieltään omassa kirkossaan esim. kapitulissa asioidessa, ja tämä oikeus ei vielä kunnolla toteudu. Ja kolmanneksi vielä haluaisin tuoda tähän keskusteluun laajemminkin saamelaisten roolista ja kuuluvuudesta meidän kirkossamme yhden lisänäkökulman. Lyhyesti avata sitä, mitä pari päivää sitten tarkoitin, kun sanoin, että saamelaiskulttuuri edustaa sellaisia arvoja, joita koko meidän kulttuurimme tarvitsee yhä kipeämmin. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että saamelaisten suhteessa luontoon elää edelleen ikivanha käsitys, että olennaista on ihmisen yhteenkuuluvuus kaiken luodun kanssa. Luojan luomakunta on pyhä, siksi sitä tulee rakastaa ja ihmetellä ja kunnioittaa. Ihmisellä ei ole oikeutta käyttää luonnonvaroja rajoituksetta oman ahneutensa ja mukavuudenhalunsa tarpeitten mukaan. Tällainen pyhyyden taju on sellainen osa meidän kristillistä uskoa, joka monista syistä on ollut hieman pimennossa, varsinkin tässä meidän läntisen kristinuskon uomassa. Mutta on tärkeää oivaltaa sen olemassaolo ja oivaltaa, että juuri sellainen kokonaisvaltainen käsitys Jumalasta Luojana, Lunastajana ja luomakunnassa vaikuttavana eläväksi tekevänä Henkenä on sellainen teologinen lähtökohta, sellainen hengellinen painotus, jota erityisesti tarvitaan tässä hyvin hajottavassa ajassa. Ja ajattelen, että se, että saamelaisten ääni kuuluisi meidän kirkossa vahvemmin tulevaisuudessa, auttaisi meitä kehittämään koko ajatteluamme ja hengellisyyttämme ja kirkkoamme tähän suuntaan. Näistä syistä kannatan edustaja Aikion muutosesitystä.


Paluu