Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Saarnatietopalvelun perustaminen, yleisvaliokunnan mietintö 2/2015 hiippakuntavaltuustoesityksestä 3/2014

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 14.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Helsingin hiippakuntavaltuusto on ehdottanut, että kirkon kotisivuille perustetaan saarnatietopalvelu, jonne papit ja muut työntekijät voisivat julkaista jumalanpalveluksessa pidettyjä saarnoja ja saarnat olisivat vapaasti kaikkien luettavissa. Luterilaisessa kirkossa saarnaa on arvotettu paljon. Monissa luterilaisissa kodeissa, joissa menneinä vuosisatoina on ollut kirja, se on nimenomaan postilla eli saarnakokoelma. Ja saarnojen julkaiseminen verkossa voisi olla nykyaikainen tapa tehdä postilla ja niitä julkaistaankin seurakuntien ja pappien sivuilla, tosin vaihtelevasti. Olisi oma järkensä siinä, että kirkon kotisivuilla olisi yhtenäinen sivusto, johon papit ja muut työntekijät voisivat tallettaa saarnoja. Niitä löytäisi sieltä sitten helposti. Saarna on kirkon hengellisen toiminnan ydin asioita ja sille keskitetyn ja vaivattoman näkyvyyden saaminen olisi erinomainen asia.

Valiokunnan selvityksen mukaan teknisesti palvelu on varsin helppo ja halpa toteuttaa. Saarnojen tallentaminen tekstinä ei vaatisi Kirkkohallituksessa uutta tekniikkaa eikä muutenkaan investointeja. Asiaan liittyy kuitenkin muutama näkökohta, joita on vakavasti pohdittava. Ensimmäinen on se, että ketä varten tällainen palvelu perustetaan. Saarnakokoelmasta olisi varmasti hyötyä tutkijoille ja toisille saarnaajille. Sen sijaan voisi kysyä, palveleeko suuri saarnakokoelma seurakuntalaisia niin hyvin kuin voisi ajatella. Seurakuntalainen luultavasti haluaisi lukea joko tutun papin saarnan tai jonkin tietyn pyhän saarnan omasta seurakunnastaan. Saarnakokoelmasta voisi tulla ajan mittaan massiivinen. Valiokunta on mielestäni aika varovasti arvioinut, että mikäli 5 % saarnoista talletettaisiin palveluun, siitä tulisi vuodessa 1500 saarnaa ja kymmenessä vuodessa jo 15 000 saarnaa ja se on paljon. Tällainen toimittamaton saarnamassa ei välttämättä ole helposti käytettävissä eikä palvele seurakuntalaisia ilman toimittamista ja järjestämistä. Ja toinen kysymys on, että palvelu tarvitsee henkilön joka siitä huolehtii. Suuri aineisto ei ole käyttökelpoinen ainakaan seurakuntalaisille, ellei sitä toimiteta ja järjestetä. Lisäksi palvelu vaatisi vastaavan päätoimittajan ja käyttäjäehdot. Joka tapauksessa tarvitaan henkilö tai henkilöitä, joiden tehtävänä olisi palvelusta huolehtiminen. Ja tästä syntyy pysyviä kustannuksia.

Yhtenäisen järjestelmän päävastuun lankeaisi helposti Kirkkohallitukselle. Kaikkia uusia tehtäviä Kirkkohallitukselle on kuitenkin arvioitava kriittisesti. Kirkko on tilanteessa, jossa kuluja ei pidä ehdoin tahdoin lisätä. Hallinnoniti ja valvontatehtävän antaminen Kirkkohallitukselle ei ole tässä asiassa luontevaa, vaan ne kuuluvat seurakuntien ja hiippakuntien vastuulle. Valiokunta on päätynyt siihen, että saarnojen julkaiseminen kuuluu seurakunnille ja papeille itselleen. Seurakuntien kotisivuilta seurakuntalainen voi helposti löytää helposti tutun papin tai ajankohtaiseen tilanteeseen liittyvän saarnan. Silloin myös saarnojen julkaisemisen hallinnointi ja valvonta toteutuu siellä, jonneka se luontevasti kuuluu. Seurakunnat ovat jumalanpalvelusyhteisöjä ja siksi myös saarnojen julkaisun paikka on luontevasti seurakunnissa.

Yleisvaliokunta ehdottaa, että aloite jätetään raukeamaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aloitteen asia olisi turha tai huono. Seurakuntalaisten on tärkeää löytää verkosta saarnoja ja siihen lähin paikka on seurakunnan ja pappien kotisivut ja sosiaalinen media ja muut viestinnän välineet. Siksi on tärkeää, että piispat, tuomiokapitulit, luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset tukevat ja kannustavat seurakuntia julkaisemaan ja levittämään saarnoja verkossa. Kiitos.


Paluu