Puheenvuoro
Peltonen Kai
,
edustaja
Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 1/2009)
Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, kirkolliskokousedustajat. Kirkkoherranvaalissa valitaan seurakunnille johtaja. Vaalitapaan liittyvä keskeinen kysymyksen asettelu koskee niin muodoin sitä, tuleeko valituksi hakijoista paras johtaja vai ei tule. Sellaista valintatapaa, johon kaikki olisivat tyytyväisiä, voidaan tuskin saada aikaiseksi. Jokaisessa mallissa voidaan nähdä uhkia, ongelmia ja huonoja ratkaisuja. Tämä koskee myös nykyistä valintatapaa, siihen liittyviä pulmia on kirkkohallituksen esityksen perusteluissa kartoitettu hyvin. Oman käsitykseni mukaan kirkkoherranvaalia tulisikin kehittää nykyisestä siihen suuntaan kuin kirkkohallituksen esityksessä hahmotellaan. Uudistuksen keskeiset perustelut käyvät myös hyvin ilmi kirkolliskokoukselle toimitetusta esityksestä.
Yhtä toistaiseksi vain lyhyesti sivuttua näkökohtaa haluan tässä syventää ja painottaa. Uudistuksen päätavoite on ilmaistu esityksen sivulla 16 tähän tapaan: "Päätavoitteena on muuttaa kirkkoherranvaaliprosessi sellaiseksi, että se loisi edellytykset parhaan mahdollisen hakijan valinnalle kirkkoherran vaativaan ja lisääntyvässä määrin henkilöstöjohtamiseen painottuvaan tehtävään. Valinnan tekijöillä tulisi olla selkeä käsitys kirkkoherran tehtävänkuvasta seurakunnassa sekä mahdollisuudet ja välineet arvioida hakijoiden soveltuvuutta tehtävään". Kiinnitän huomiota siihen, että kirkkomme johtamiskoulutusta on jo pitempään kehitetty juuri tämän tavoitteen mukaisessa hengessä. Johtamiskoulutuksella pyritään siihen, että kirkkoherroiksi hakeutuvilla olisi mahdollisimman selkeä käsitys sekä johtamisesta kirkossa että omista edellytyksistään, valmiuksistaan ja kehittämishaasteistaan johtajina. Tämä tapahtuu sekä pastoraalitutkinnon että kirkkoherraksi pyrkiviltä edellytettävän seurakuntatyön johtamisen tutkinnon yhteydessä. Erityisesti seurakuntatyön johtamisen tutkinnon rooli on keskeinen. Siihen sisältyy tiedollisen aineksen ohella myös psykologinen soveltuvuustutkimus sekä numeraalinen arviointi, jolla arvioidaan koulutukseen osallistuvan senhetkisiä kokonaisvalmiuksia kirkkoherran tehtävien kannalta. Saamaansa informaatioon kehittämishaasteistaan koulutukseen osallistuvat toki suhtautuvat eri tavoin. Parhaassa tapauksessa tuleva kirkkoherra oikeasti paneutuu valmiuksiensa parantamiseen ja itsensä määrätietoiseen kehittämiseen.
Kirkkoherran valintatavan tulee siis olla sellainen, joka parhaiten pystyy hyödyntämään kirkon jo olemassa olevan ja tätä nykyä, niin rohkenen sanoa, laadukkaan johtamiskoulutuksen hedelmät. Välillisessä vaalissa tämä on nähdäkseni selkeästi paremmin mahdollista kuin välittömässä vaalissa. Erityisesti tämä koskee valitsijoiden mahdollisuutta selvittää syvällisesti hakijoiden motivaatio- ja lähtötaso siihen johtamistehtävään, joka kirkkoherralle väistämättä kuuluu. Välillinen vaali antaa todellisen tilaisuuden kartoittaa myös sitä, missä määrin hakijalla on ollut ja on valmiuksia kehittää itseään johtamiskoulutuksessa saamansa palautteen ja yleisarviointien perusteella. Asian kääntöpuoli on sitten se, että nykyinen kirkkoherran vaalitapa merkitsee pahimmillaan kirkon itsensä järjestämän johtamiskoulutuksen käymistä ikään kuin puolivaloilla. Pahimmillaan käy niin, että hyvin suunniteltu ja toteutettu koulutus valmentaa oikeita ihmisiä tehtäviin, joihin he eivät kansanvaalissa koskaan pääse puutteellisen lauluäänen tai muun vastaavan tähden. Tai sitten koulutus tuottaa muodollisen kompetenssin kirkkoherraksi sellaiselle, jonka ei koskaan pitäisi siihen tehtävään ryhtyä. Tällainen on sellaista sisäisten resurssien haaskausta, jossa ei ole mieltä, ja johon meillä ei pitkän päälle ole varaakaan. Meidän tulee huolehtia siitä, että kirkon organisaatiossa ei ole sisäisiä toiminnallisia epäjohdonmukaisuuksia. Tässä meillä olisi mahdollista oikaista yksi tällainen ja saattaa seurakunnan johtajan valintatapa oikeasti vastaamaan sitä valmennusjärjestelmää, jonka kirkkomme on itse itselleen luonut.
Paluu