Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon eläkerahastoa kartuttavaa eläkerahastomaksua koskevan säännöksen lisääminen kirkkolain 22 luvun 8 §:ään (Kirkkohallituksen esitys 10/2011)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä toukokuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esittelen teille nyt eläkerahastomaksuesityksen. (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 3.) Ennen kuin menen varsinaiseen esitykseen, sanon, että tämä on vaikea asia. Tämä ei ole siinä mielessä vaikea asia, että se olisi monimutkainen, vaan siksi, että on ikävää tehdä esitys uudesta seurakuntia ehkä paljonkin rasittavasta maksusta tilanteessa, jossa tiedämme seurakuntien verotulojen kehittyvän heikosti. Tästä syystä ymmärrän hyvin, että päätöksen tekeminen tulee marraskuussa olemaan teille vaikea asia. Esitys perustuu uuteen Valtiokonttorin tekemään eläkemenoennusteeseen, joka valmistui joulukuussa 2010. Pitkän aikavälin laskentaoletukset ovat samat, mitä käytetään muissakin eläkejärjestelmissä, kun ennusteita tehdään. Ehkä tärkein on elinaikakerroin. Mukana on myös oletus, että eläkkeellesiirtymisikä myöhentyy kolmella vuodella vuoteen 2080 mennessä ja palkansaajien TyEL-maksu seuraa muun maan kehitystä. Sen jälkeen asetimme itse omat skenaariomme, joita on neljä kappaletta. Näissä pyrittiin arvioimaan sitä, miten kirkon työntekijöiden määrä kehittyy niinkin pitkälle kuin vuoteen 2075 saakka. Heikoin skenaario lähtee siitä, että eläkevakuutettujen määrä laskee 20 % vuosina 2011–2031, oletus on, että ensisijaisesti poistuu tukitöitä. Sen jälkeen väheneminen hieman hidastuu niin, että vuonna 2075 jäljellä olisi noin 50 % tämän hetkisestä työntekijämäärästä.

Ensimmäinen merkittävä havainto on, miten KiEL-palkkasumma kehittyy, eli se palkkasumma, minkä perusteella palkkaperusteista eläkemaksua maksetaan. Voidaan todeta, että heikoimmassakin skenaariossa ansiotason muutos on arvioitu suuremmaksi kuin mitä vuosittainen työntekijämäärän vähenemä, eli näyttäisi siltä, että palkkasumma ei heikoimmassakaan skenaariossa pienenisi. Tärkein havainto tässä tutkimuksessa on se, mikä on eläkemenon suhde kunakin vuonna palkkasummaan. Voidaan todeta, että missään vaiheessa eläkemenon suhde palkkasummaan ei ylitä 45 %. Tämä on itse asiassa varsin hyvä tieto, vaikka aika suurelta luvulta tuntuukin. Edellisessä ennusteessa, joka tehtiin viisi vuotta sitten, heikoimmassa skenaariossa oli suurin piirtein samat lähtökohtaoletukset, mutta se päätyi peräti 55 %:iin, eli tilanne on parantunut viiden vuoden aikana ratkaisevasti. Tämä johtuu lähinnä siitä, että palkkasummamme on kasvanut näinä vuosina ennakoitua paremmin.

Eläkevastuu on laskettu toisin kuin aiemmin. Se on pyritty laatimaan yksilöllisemmällä menetelmällä, joka tarkoittaa sitä, että jokaiselle KiEL-vakuutetulle on laskettu erikseen eläkevastuu. Diskonttauskorko on 2,7 %, kuten muissakin järjestelmissä. TyEL:stä on tähän otettu kuolleisuudet, työkyvyttömyydet ja perhe-eläkemallit. Tämän seurauksena saatiin tulokseksi se, että 2009 lopussa eläkevastuu olisi noin 3,9 miljardia euroa, josta on johdettu vuoden 2010 lopun eläkevastuu 4,1 miljardia euroa. Eli kuten eilen oli jo puhetta, eläkevastuumme on kasvanut paljon. Koska palkkasumma on kasvanut, kasvaa samalla myös eläkevastuu.

Nyt päästään kaikkia kirkon työntekijöitä kiinnostavaan kysymykseen, eli riittävätkö rahat? Kuten ymmärrätte, en pysty antamaan vastausta siihen, riittävätkö rahat kymmeniä vuosia eteenpäin, koska tulevaisuuttahan on mahdoton ennustaa. Mutta sijoitusyksikössämme olemme parastamme yrittäneet. Olemme tunnistaneet kaksi muuttujaa, joista varsinkin toisella on poikkeuksellisen suuri merkitys, eli keskimääräisellä reaalituotolla tästä eteenpäin. Jos keskimääräinen reaalituotto tästä eteenpäin on vähintään 4 % ja työntekijämäärä vähenee korkeintaan heikoimman skenaarion mukaan, nykyinen rahastointitapamme - laskelmassa on mukana vuodesta 2012 alkaen työnantajan eläkemaksun nousu 27 %:sta 28 %:iin - on riittävä ja rahasto toimii vielä vuonna 2080. Jos jostain syystä keskimääräinen vuosittainen reaalituotto jää alle 4 %:n, tulee rahaston kehitykseen välitön häiriötekijä. Jos työntekijämäärä vähenee enemmän kuin mitä heikoimmassa skenaariossa on arveltu, rahasto ei todennäköisesti riitä.

Vaikeimmin mietittävä kysymys on, onko 4 %:n reaalituotto ylipäänsä tulevaisuudessa mahdollinen. Jos katsomme historiaa, voisimme vastata että kyllä on. Keskimääräinen reaalituotto on ollut vuodesta 1991 alkaen 6,9 % eli reippaasti yli 4 %. Eläkerahaston johtokunnan asettama tavoite tuleville vuosille on juuri tämä 4 %. Historiallisesti katsottuna ainoastaan viitenä vuotena reaalituotto on ollut alle 4 %. On kuitenkin pakko muistuttaa, että historiallinen hyvä tuotto ei todellakaan ole tae tulevaisuuden hyvistä tuotoista. Kuten tiedämme, tällä hetkellä markkinat ovat varsin levottomat. On tunnistettu useita eri ongelma-alueita: euroalue, Pohjois-Afrikka, Lähi-itä. Suuri uhka on kasvava inflaatio, joka alentaa reaalituottoa. Alkuvuonna, eli 31.3.2011 mennessä nominaalituotto oli -0,1 %, joka tarkoittaa reaalituottona noin -0,5 %. Olemme siis tänä vuonna jo nyt miinusmerkkisessä tuotossa.

Toisaalta täytyy pohtia onko heikoin skenaario työntekijämäärän kehityksen kannalta liian positiivinen. Jos katsomme historiaa, niin ei ole. 20 vuoden aikana vuosityövoimamme, eli htv, on kasvanut 10 % ja vastaavana aikana kirkon eläkelain mukainen palkkasumma on kasvanut peräti 95 %. Nousu selittyy hyvin suurelta osin sillä, että vuonna 2007 kumottiin lyhytaikaiset eläkelait TaEL ja LEL, jolloin myös ne kirkon työntekijät, jotka aiemmin olivat kuuluneet TaEL:n tai LEL:n piiriin, vakuutettiin kirkon eläkelaitokseen. Vuodesta 2011 eteenpäin on vaikea arvioida mitä tulee tapahtumaan. Tiedämme, että jäsenmäärä on vähentynyt vuodesta 2003 alkaen 250.000 jäsenellä. Toisaalta tiedämme, että emme ole enää kovin nuoria. Meistä 25 % on yli 55-vuotiaita, eli 25 % on vanhuuseläkkeellä viimeistään vuonna 2020. On vaikea arvioida, miten nämä kaksi tietoa vaikuttavat kirkon työntekijämäärän kehitykseen.

Asiaa voi lähestyä kahdella tavalla: Asioiden kehitystä voi jäädä odottamaan tai voi ryhtyä toimimaan aktiivisesti. Voimme esimerkiksi jäädä odottamaan jäsenmäärän vähenemisen pysähtymistä, josta seuraisi se, että kirkon palkkasumma kehittyisi edelleenkin suotuisasti. Tai sitten voimme odottaa Suomessa tehtäviä yhteisiä eläkeratkaisuja. Tiedämme, että työurien pidentäminen on nyt voimakkaasti agendalla ja muissa eläkejärjestelmissä tehtävät ratkaisut vaikuttavat tietysti suoraan myös meidän eläkejärjestelmäämme. Tai voimme tehdä sellaisen päätöksen, että annamme eläkerahaston varojen loppua. Sen jälkeen siirrytään täysin maksuperusteiseen maksuun, eli kerätään vuosittain palkkaperusteisena eläkemaksuna se summa, joka sen vuoden eläkkeisiin tarvitaan. Tai sitten kirkon eläkkeitä leikataan. On tietysti vaikea sanoa, minä vuonna eläkerahaston varat loppuisivat, mutta muutama vuosikymmen siihen menee. Voidaan tietysti myös olla aktiivisia, voidaan ryhtyä nostamaan vuosittaista työnantajan eläkemaksua tai voidaan rakentaa uusi, palkkasummasta riippumaton lisärahoitusmalli.

Toisaalta on kysyttävä, onko työnantajan eläkemaksun korottaminen ylipäänsä mahdollista. Meillähän on jo tällä hetkellä, kuten hyvin tiedämme, Suomen korkein työnantajan eläkemaksu ja laskelmien mukaisesti sitä joudutaan ensi vuonna korottamaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Itse ajattelisin, että tämän korkeampi maksutaso on selkeästi työllistämisen este, joten korotusta tästä suuremmaksi olisi käytettävä vain aivan äärimmäisessä hätätilanteessa. Jos halutaan tehdä jotain tässä ja nyt, on ilmeisesti ainoa mahdollisuus uusi, palkkasummasta riippumaton lisärahoitusmalli. Kuntien eläkevakuutuksessa on käytössä eläkemenoperusteinen malli, jossa työnantaja maksaa osan omien eläkeläistensä vanhuuseläkemenoista. Tämä malli olisi meidänkin tietysti mahdollista toteuttaa, koska käytämme jatkossa Kevan uusia tietojärjestelmiä. Helpoin meille soveltuva malli olisi kuitenkin kirkollisveroon perustuva. Se ei vaatisi uusia tiedonkeruukustannuksia. Tässä olisi kyse tiedoista, jotka meillä automaattisesti on käytettävissä. Kirkkolain 22 luvun 8 §:ään lisättäisiin uusi kohta "Eläkerahastomaksu" ja sitä perittäisiin kirkollisveron perusteella.

On tehty laskelmia siitä, kuinka suuri eläkerahastomaksu olisi ja kuinka pitkään sitä pitäisi kerätä, jos lähtökohtana olisi heikoin skenaario. Oletetaan, että reaalituotto-odotus on 3 % ja ylimääräistä eläkerahastomaksua kerätään 11 vuotta. Laskelmassa on tarkasteltu kolmea mallia: 10 / 20 / 30 miljoonaa euroa vuodessa. Näyttäisi siltä, että jos 11 vuoden ajan kerättäisiin 20 miljoonaa euroa vuodessa, eläkerahasto riittäisi vuoteen 2080 saakka.

Esitetty pykälä on: "Jokainen seurakunta tai seurakuntayhtymä suorittaa Kirkon keskusrahastolle eläkkeiden maksamista varten (eläkerahastomaksu) vuosittain enintään 5 % viimeksi toimitetun verotuksen kirkollisverosta". Jos tavoitteena olisi 30 miljoonaa euroa, eläkerahastomaksu olisi 3,6 %, jos tavoitteena olisi 20 miljoonaa euroa, eläkerahastomaksu olisi 2,4 % ja 10 miljoonan euron tavoitteella se olisi 1,2 %. Kirkkohallituksen esityksen liitteenä on taulukko siitä, miten maksut vaikuttaisivat eri seurakuntatalouksiin. Tässä vaikutukset on esitetty neljän suurimman ja neljän pienimmän seurakunnan osalta.

Etenemissuunnitelma eläkerahaston riittävyyden varmistamiseksi uuden eläkemenoennusteen perusteella on seuraava: nyt teille on tehty kirkkolain muutosesitys ja eläkemaksun nostamista esitetään ensi vuodelle. Eläkerahastomaksua voidaan periä vuodesta 2013 alkaen. Maksu ei ole vuonna 2013 automaattisesti käyttöön otettava maksu, vaan täytyy hyvin tarkasti selvittää onko a) periminen tarpeellista ja b) mikä on maksun suuruus. Palkkasumman kehitystä verrattuna eläkemenoennusteeseen tulee ensinnäkin seurata hyvin tarkasti. Myös eläkerahaston tuottoa täytyy seurata tarkasti, sekä vuonna 2011, että alkuvuonna 2012. Sen jälkeen arvioidaan lisärahoituksen tarve. Tavoitteena on luoda tulevia vuosia varten väline, jolla olisi mahdollisuus turvata rahaston riittävyys.

Lopuksi näytän, miten on mahdollista sukkuloida eläkerahastomaksun ja työnantajan eläkemaksun välillä. Tällä hetkellä keräämme eläkemaksutuloina noin 163 miljoonaa euroa, työnantajan eläkemaksu on noston jälkeen 28 % ja työntekijän keskimäärin 4,5 %. Jos haluamme kerätä 20 miljoonaa euroa lisää, voi sen toteuttaa nostamalla työnantajan eläkemaksua 32 %:iin. Vaihtoehto on kerätä 20 miljoonaa eläkerahastomaksuna, jolloin eläkerahastomaksu olisi 2,4 % ja työnantajan eläkemaksu säilyisi 28 %:n tasolla. Jos haluamme laskea kirkon työnantajan eläkemaksuprosentin TyEL:n tasolle, eli noin 17 %:iin, pitäisi kerätä eläkerahastomaksuna 9,1 %. Tämä vaihtoehto muistuttaa Kevan mallia, jossa työnantajan eläkemaksu on TyEL-maksun suuruinen ja puuttuva osa kerätään maksussa olevien vanhuuseläkkeiden perusteella.


Paluu