Puheenvuoro



Weuro Jaakko, edustaja

Otsikko:
Seurakunnan luottamustehtävässä toimivan henkilön jäsenyyden säilyminen vaalikauden loppuun, yleisvaliokunnan mietintö 2/2016 hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2016

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 14.30

Teksti:
Puheenjohtaja, arvoisat edustajat. Olen valmistellut tämän puheenvuoron yhdessä edustajien Korolainen ja Toiviainen kanssa. Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä puhutaan paljon kirkosta, joka sanoo "kyllä" eikä "ei". Toimintakulttuurista, jossa etsitään ratkaisuja ongelmiin, eikä vedota byrokraattisiin esteisiin ja käytäntöihin, joita ei voida muuttaa koska niin ei ennenkään ole tehty. Nähdäkseni yleisvaliokunnan mietintö tästä hiippakunta-aloitteesta on paraatiesimerkki kirkosta, joka sanoo "ei". Joka vetoaa siihen, että byrokraattisista syistä merkittävää ongelmaa ei voida ratkaista. On tuotu esille, että tähän samaan kysymykseen on tartuttu useaan otteeseen. Tätä on käsitelty eri näkökulmista jo monta kertaa. Luulen, että tämä johtuu siitä, että kysymys on niin polttava ja niin merkittävä. Miksi itse pidän tätä kysymystä niin tärkeänä johtuu siitä, että nähdäkseni tämä on suurin yksittäinen rakenteellinen este nuorten ja nuorten aikuisten osallistumiselle kirkon luottamustehtäviin ja päätöksentekoon. Se ei kosketa pelkästään niitä luottamustehtävissä toimivia vaan myös äänestäjiä. On hienoa, että kirkko on ollut yhteiskunnassa etunojassa, laskenut äänioikeusikärajan 16 vuoteen, mutta olemme nähneet, että äänestysaktiivisuus ei ole merkittävästi lisääntynyt. Väitän, että yksi keskeinen syy tähän on vaikeus rekrytoida nuoria ehdokkaita. Ja miksi ei olisi vaikea rekrytoida nuoria ehdokkaita? Kuinka moni varsinkaan kaupunkialueella tietää, että tulee asumaan seuraavat neljä vuotta samalla postinumeroalueella. Tämä on todellinen, merkittävä ongelma, johon tulee puuttua. Yleisvaliokunnan mietinnössä kuvataan useita syitä, miksi näin ei pitäisi tehdä, minkä takia tämä on eräänlainen kauneusvirhe muuten kauniissa järjestelmässä. Mutta nyt tämän kirkolliskokouksen ratkaistavana on, kumpi on tärkeämpää: Teoriassa kaunis, hermeettinen järjestelmä vai erityisesti nuoriin kohdistuvan, syvän rakenteellisen ongelman purkaminen kirkossa. Sen takia tähän tulisi puuttua. Itse substanssista toteaisin vielä, että ymmärrettävästi, aloitteen sisällöstä johtuen, mietinnön sisällössä on yksi näkökulma, jota ei ole riittävästi tarkasteltu. Teknisesti ei voida pitää välttämättömänä, että vaalikelpoisuus tällaisen poikkeussäännöksen osalta sidottaisiin suoraan seurakunnan jäsenyyteen. Olisi mahdollista säätää myös sellainen poikkeussäännös, jossa vaalikelpoisuudesta voitaisiin poiketa siten, että seurakunnan jäsenyyden siirtyessä henkilö edelleen voisi suorittaa luottamustehtävänsä loppuun. Jos näin tehtäisiin, periaatteellisesti merkittävää kysymystä parokiaaliperiaatteesta ei tarvitsisi avata. Nähdäkseni sen lisäksi, että tämä aloite tulee viedä jatkovalmisteluun kirkkohallitukseen, tässä jatkovalmistelussa tulee selvittää toteuttamisvaihtoehtona myös sellainen malli, jossa seurakunnan jäsenyyden ei tarvitsisi siirtyä tällaisessa muutostilanteessa. Tulen tekemään tätä koskevan muutosehdotuksen yksityiskohtaisessa keskustelussa. Toivon siihen tukeanne. Tämä on todella merkittävä rakenteellinen ongelma.



Paluu