Puheenvuoro
Pura Liisa
,
edustaja
Otsikko:
Kirkollisista toimituksista aiheutuvien kustannusten kohdentaminen siihen seurakuntaan, jonka jäsentä ne koskevat (Edustaja-aloite 1/2005)
Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät piispat ja kirkolliskokousedustajat. Vähän edustaja-aloitteen taustoja. Vanhassa lorulaulussa sanotaan "tuu tuu tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla, tulin pitkin Turkutietä, hämäläisten härkätietä". Tämä on totta kohdallani, sillä edustan ikivanhaa asutusaluetta, Hämeen härkätien halkomaa Tammelan seurakuntaa. Edustaja-aloite, jota ehdotamme, jonka takana seisomme, 1/2005 Kirollisista toimituksista aiheutuvien kustannusten kohdentaminen siihen seurakuntaan, jonka jäsentä ne koskevat. Luterilainen kirkko, jota täällä edustamme, on oikeudenmukainen. Ainakin pitäisi olla Jumalan sanan perusteella, että syntyisi tasaus.
Seurakuntaamme Tammelaan kuluu noin 6000 jäsentä ja meillä on kaksi papin virkaa, yksi kanttori, suntio ja hautausmaanhoitaja. Ongelma ei ole siinä, että meillä on kaunis vanha kirkko, melkein 600 vuotta vanha ja suuria sukuhautoja, se on ilo ja kunnia meille seurakuntalaisille. Ongelmamme on siinä, että kirkkomme on niin suosittu vihkikirkkona ja suurten sukujen jäsenet, jotka asuvat muilla paikkakunnilla, haluavat tulla siunatuksi omaan sukuhautaansa Tammelaan. Samoin moni tuo lapsensa kasteelle oman sukunsa kirkkoon. Siitä johtuu, että seurakuntamme työntekijöiden niin pappien, kanttorin, suntion ja hautamaanhoitajan työtä ajasta noin keskimäärin noin 590 tuntia, lähes 15 työviikkoa menee ulkoseurakuntalaisten palveluihin. Rahassa 11 5000 euroa vuodessa. Tämä ei ole mielestämme oikein, koska valitessamme seurakuntaan työntekijät, valitsemme sen mielestämme hoitamaan omia seurakuntalaisiamme. Sen tähden omat lampaat kärsivät paimenen hoitaessa muiden lauman lampaita. Tältä pohjalta aloite on syntynyt.
Tämä pulma ei ole läheskään kaikissa seurakunnissa, mutta varmaan monissa, varsinkin niissä missä on kauniit, suositut vihkikirkot ja hyvät ravintolat ja kauniit pitopaikat järjestää hääjuhlia. Muun muassa nämä vaikuttavat asiaan. Meille tämä on ollut ongelma jo vuosia, osaksi johtuen työntekijöiden vähyydestä, mutta KJ 2 luvun 24 §:n mukaan periaatetta siitä, että seurakunta vastaa sen alueella tapahtuvista toimituksista on vaikea muuttaa muuksi. Henkilöstölle tuleva rasitus ei siis ole väistettävissä, mutta yksinkertaista olisi luoda malli edes kustannusten oikeudenmukaiseksi kohdentamiseksi niin, että reaaliset kulut kirkollisista toimituksista tulisivat niiden seurakuntien osalle, joiden jäseniä toimitukset koskevat. Tällainen järjestelmä ei lisäisi kustannuksia, ainoastaan ohjaisi ne oikeudenmukaisesti maksettaviksi siellä, keitä ne todella koskevat. Koska asiaa emme voi muuksi muuttaa, tehtävät on hoidettava.
Me allekirjoittaneet ehdotamme, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen järjestelmän luomiseksi, jonka mukaan kirkollisista toimituksista aiheutuvat kustannukset kohdennetaan siihen seurakuntaan, jonka jäsentä ne koskevat. Käytännössä malli voisi toimia esimerkiksi siten, että samalla kun paperit tapahtuneesta kirkollisesta toimituksesta lähtevät siihen seurakuntaan, jonka jäsenestä on kysymys, lähtisi lasku, josta selviää mitä toimitus on edellyttänyt siltä seurakunnalta, jossa se on tapahtunut. Tilankäyttö, suntion osallistuminen, kanttorin osallistuminen, papin osallistuminen jne. Näille kaikille on mahdollista laskea keskimääräinen hinta, joka olisi sama kaikille. Tiedämme kyllä, että byrokratia tämän aloitteen toteutuessa lisääntyisi, ja mitä vaikuttaa tähän uusi hautaustoimilaki, mutta asiaa kannattaa selvittää. Asia on menossa yleisvaliokuntaan. Uskon, että siellä asia ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
Paluu