Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Selvityksen tekeminen avioliittoon vihkimisestä luopumisesta (Edustaja-aloite 3/2016)

Täysistunto:
Torstaina 12 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:00

Teksti:
Bästa ordförande, bästa delegater.

Asetun hieman empien tukemaan tätä aloitetta; empien, koska on kyse hyvin lyhyestä ja tiiviistä aloitetekstistä, mutta toteutuessaan hyvin laajasta muutoksesta. Tuen kuitenkin ehdotetun selvityksen tekemistä, koska tämä toisi tarvittavaa materiaalia siihen keskusteluun, jota meidän nyt on uskallettava käydä kirkossamme. Kehotan kuitenkin yleisvaliokuntaa pohtimaan, tulisiko tehtävänmuotoilu kehittää ehdotettua laajemmaksi, jotta myös vihkimisoikeudesta luopumisen vaihtoehdot ja niiden mahdolliset seuraukset kirkolle tulisivat selvitetyiksi. Ajattelen esimerkiksi nykyjärjestelmän jatkamista sellaisenaan, tai siirtymistä samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamiseen. Minkälaisia vaikutuksia näillä eri vaihtoehdoilla olisi kirkolliseen elämään, kirkon ydintehtävän toteuttamiseen ja kirkon rooliin yhteiskunnassa?

Itse näen, että vihkimisoikeudesta luopuminen ei herätä kovin suuria teologisia ongelmia, sen sijaan se merkitsisi suurta kulttuurista muutosta kirkossamme ja yhteiskunnassamme, joiden mahdollisia seurauksia pitää selvittää. Miten mahdollinen vihkimisoikeudesta luopuminen vaikuttaisi esimerkiksi avioliittojen siunaamisten määrään, rippikouluun osallistumiseen ja kirkon asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä?

Toisaalta näen myös monta hyötyä tällaisesta mahdollisesta muutoksesta. Voisimme kirkkona selvemmin osoittaa, että emme ole maallisen hallinnon hengellinen siipi, emme ole mikään hengellinen vakuutuslaitos tai maistraatti. Samalla voisimme kirkkona avioliittojen siunaamisessa nykyistä korostuneemmin tuoda esille avioliittoon kuuluvat teologiset, kristillisestä perinteestä nousevat näkökohdat. Teologian tohtori Antti Yli-Opas on väitöskirjassaan huomioinut, että kirkkomme kirkollisten toimitusten kirjan vihkikaavat ovat kehittyneet siihen suuntaan, että papin rooli Suomen valtion virkamiehenä on korostunut, samalla kun avioliiton ja vihkimisen teologinen sisältö ja merkitys ovat ohentuneet. Vihkimisen siirtäminen maistraattiin antaisi siis itse asiassa mahdollisuuden nostaa kirkollista profiilia avioliiton siunaamisessa.

Haluan alleviivata, että vihkimisoikeudesta luopuminen ei pidä teologisesti perustella yksinkertaistavalla erolla maallisen ja hengellisen regimentin välillä. Jumalalla on yhtä paljon tekemistä avioliiton kanssa, vaikka vihkiminen tapahtuisi aina maistraatissa. Nykyinen vihkikaavamme on oikeastaan kahden eri tapahtuman yhteensulautumisen tulos: julkinen kihlautuminen todistajien läsnä ollessa sekä aviopuolisoiden puolesta rukoileminen. Lutherin ja useimpien muidenkin klassisten teologien mukaan avioliitto oikeastaan astui voimaan jo puolisoiden antaessa toisilleen lupauksensa vapaasta tahdostaan. Sen jälkeen aviopuolisot tulevat kirkkoon pyytämään pappia ja seurakuntaa rukoilemaan heidän puolestaan.

Joku voisi aiheellisesti kysyä, miksi 73-74% maan kansalaisista kokoava kansankirkko luopuisi vihkimisoikeudesta, kun meidän oloissa pienet kirkkokunnat katsovat, että he voivat jatkaa nykyisellään, muuttuneesta avioliittolainsäädännöstä huolimatta? Minusta tämä ei ole niin ristiriitaista, kuin miltä se kuulostaa. Juuri siitä syystä, että luterilainen kirkko massamme koostuu näin laajasta ja moninaisesta jäsenkunnasta, yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat suoraan meihin aikaisemmin ja voimakkaammin kuin moneen muuhun uskonnolliseen ryhmään. Luterilaisen teologian, ja siten myös kultaisen säännön, hengessä tehtävämme on eläytyä lähimmäisemme konkreettiseen todellisuuteen teologista tulkintaa tehdessämme.

Kirkollamme on perinteisesti ollut läheinen ja toimiva yhteistyö maallisten viranomaisten kanssa. Tämän ansioista kirkollamme on ollut näkyvä rooli tavallisten suomalaisten elämässä monella eri tavalla, kuten kansankirkolle sopii. Mutta varjopuolena on, että luterilaista kirkkoa myös mielletään viranomaisena, ja tästä meidän on oman kirkollisen ja teologisen itseymmärryksemme valossa tietoisesti pyrittävä eroon. Näen, että vihkimisoikeudesta luopuminen olisi tärkeä askel tällä tiellä, mutta ennen kuin siitä päästään kunnolla keskustelemaan, on sen mahdollisia seurauksia selvitettävä.



Paluu