Puheenvuoro



Orsila Markku, edustaja

Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tuli mieleen sellainen perheneuvonnan arkinen kokemus, josta ajattelin ihan lyhyesti kertoa sen takia, että kuvittelen sen vähän liittyvän tähän käytävään keskusteluun. Haluan myös kiittää valiokuntaa tehdystä työstä.

Kun edessäni istuu pariskunta, jolla on joku vaikea ristiriita ratkaistavanaan, niin silloin on syytä pohtia, onko kyse sellaisesta ristiriidasta tai ongelmasta, jota edes voi tai kannattaa ratkaista. Tätä on pari- ja perheterapeutit pitkin maailmaa paljon tutkineet, ja painavat väitteet ja tutkimukset puoltavat sellaista ajatusta, että ehkä jopa 60-70 % parisuhteen ristiriidoista on sellaisia, joita ei aina voi tai edes kannata ratkaista. Sitten on se pienempi kori, 30-40 %, joita kyllä sitten voi ja kannattaa yrittää ratkoa. Loppuosa on hyväksymistä ja suostumista ja arvostamista, elämistä erilaisten kantojen kanssa. Usein löytyy mahdollisuuksia jatkaa, ja tämä liittyy varmaan siihen, että on helpompi hyväksyä erilaisia ajatuksia, kun tietää, että hyväksymällä ja yhteistä ymmärrystä etsimällä voi pelastaa niin paljon. Jotakin tällaista luen myös tästä, tämän oivalluksen hyödyntämistä, tästä valiokunnan mietinnöstä.

No tästä seuraa tietysti parisuhteessa se, että täytyy joskus uudelleen ja uudelleen hakea kuitenkin ratkaisuja niissä tilanteissa, jotka joskus uudelleen ja uudelleen tuottavat erimielisyyksiä. Sitten aina täytyy toimia, kun näihin tilanteisiin törmätään.

Mietin näitä aloitteen ponsia, ja pidän erinomaista tätä pontta c, kolmatta pontta, jossa kehotetaan valmistelemaan lisää keskustelumalleja. Sehän on juuri tämän ajatuksen jatkoa. Etsitään malleja, joilla lisätään ymmärrystä ja hyväksyntää. Siellä on esimerkkejä, näitä Skotlannin malleja ja muita. Sillä polulla kannattaa jatkaa.

Silti ihmisen mieli on sellainen, että se etsii koko ajan myös käytännön elämän ratkaisuja. Keväällä lähetekeskustelussa jo pyysin, että valiokunta miettisi näiden esillä olleiden kolmen ratkaisumallin lisäksi uusia vaihtoehtoja. Valiokunta on ollut varmaan viisas ja harkinnut asian ihan oikein, että se ei ole lähtenyt nyt näitä kuitenkaan esittämään, uusia käytännön ratkaisumalleja.

Pyysin puheenvuoroni viime keväänä ja nyt taas, piispa Askolan puheen aikana, tai heti sen jälkeen. Hän pysäytti tänäänkin tämän yhden käytännön tosiasian eteen, että tämä laki rekisteröidystä parisuhteesta lakkaa. Siihen lakiin vastasimme tässä kokouksessa sillä vapaamuotoisella parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja heidän kanssaan rukouksella. En tiedä tarkasti, mihin kaikkeen on mahdollista nyt tässä uudessa aikataulussa ehtiä, mutta on tämä taas uudenlainen tilanne, joka vaatisi jotakin käytännönkin ohjeita ja ratkaisumalleja. Olen niitä joskus aina väliajoilla kovasti miettinyt, ja minä ajattelisin näin, että pidetään kiinni kirkon avioliittokäsityksestä. Säilytetään vihkioikeus, mutta sitten kehitetään tätä rukousta. Joka tapauksessa tarvittaisiin uusia ohjeita tähän rukoukseen ja näihin vaihtoehtoihin.

Viime vuonna 333 paria on rekisteröinyt parisuhteensa, ja käsittääkseni vain muutamat ovat pyytäneet tätä vapaamuotoista rukoushetkeä heidän kanssaan. Ehkä se kertoo juuri molemmista: sitä ei ole arvostettu tai koettu arvostavana.

Sitten on varmaan edelleen ratkaisumalleja, ja niitä tulin uudelleen peräänkuuluttamaan. Niitä kannattaisi ideoida. Tämä esittämäni malli, nyt kun luin tätä mietintöä, niin taitaa olla aika lähellä sitä Norjan mallia. On Ruotsin mallia; voisi kehittää näitä kolmea eri esitettyä mallia, ja sitten voi olla vielä niitä malleja, joita kukaan ei ole vielä keksinyt. Siksi toivoisin, että tämän ymmärrystä ja arvostusta lisäävän keskustelun ohella käytäisiin myös keskusteluja näistä käytännön ratkaisuista. Se toisi kokemuksen arvostuksesta.


Paluu