Puheenvuoro



Huotari Voitto, piispa

Otsikko:
Seurakunta-nimen ja alueseurakunta-nimen käytön ero (Hiippakuntavaltuuston esitys 3/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Päällisin puolin tässä näyttää olevan kysymys tämmöisestä nimiasiasta, mutta itse asiassahan tämän taustalla, niin kuin tiedämme, on varsin huomionarvoinen ja laajakantoinen ongelma. Jos nimiasiat olisivat nykyistä selkeämmällä mallilla, niin asioiden käsittely, pohdiskelu ja näiden asioiden kanssa työskentely olisi myöskin yksinkertaisempaa. Sen takia aloite on minusta tervetullut, se ainakin panee pohdiskelemaan, ehkä toivottavasti myös selkiyttämään nimen käyttöä ja mahdollisesti siinä yhteydessä samalla myös taustalla olevia ajattelutapoja. Minun puheenvuoroni liittyy sen ongelmakentän pohdiskeluun erityisesti, johon tämä nimiasia liittyy. Siihen liittyen sitten nimiasiastakin joitakin näkökohtia.

Seurakuntien hallintoyksiköiden kokohan on kasvanut, niin kuin tiedämme, ja hallintoyksiköiden koko myöskin tulevaisuudessa edelleen kasvaa. On ilmeistä, että seurakuntien hallintorakenteiden muutoksissa edetään tulevina vuosina nimen omaan kuntaliitosten ehdoilla, ja kuntien lukumäärä ei varmastikaan pysähdy siihen, missä se on nyt tai tulevan vuoden alussa. Kuntien lukumäärähän on tällä hetkellä noin 400, ensi vuoden alusta lähtien kuntien lukumääräksi muodostuu noin 350. Tämä kehitys jatkuu kiihtyvään tahtiin ainakin pari kunnallisvaltuustokautta, siis ensi vuosikymmenen jälkipuolelle. Kunnathan lähtivät varsin nihkeästi tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, siis rakenteitaan muuttamaan. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin kuntien rakennemuutosten nopeus on yllättänyt jopa kuntien palvelurakenneuudistuksen valtakunnalliset vetäjät, muuan muassa aikanaan kuntaministerinä toimineen Hannes Mannisen, joka sanoo, että tämähän olikin yllättävää, että tämä lähti näin nopeasti ja näin laajakantoisesti kunnissa liikkeelle tämä rakenneprosessi. Kuntaliiton aikaisemmissa skenaarioissa liitoksia katsottiin toteutuvan eniten ensi vuoden alusta, ja seuraavan valtuustokauden vaihtuessa, neljä vuotta tästä eteenpäin, liitoksia ajateltiin edelleen tapahtuvan, mutta niiden määrä arveltiin pienemmäksi kuin ensi vuoden alussa tapahtuvien liitosten määrä. Nyt skenaariot ovat muuttuneet. Olen kuunnellut poliitikkojen, kuntapäättäjien ja kuntatutkijoiden sekä Kuntaliiton asiantuntijoiden arvioita siitä, mikä on kuntien lukumäärä kymmenkunta vuotta tästä eteenpäin, siis pari kunnallisvaalikautta tästä eteenpäin. Suurin kuulemani luku, ja se on aivan yksittäinen puheenvuoro, on ollut kolmensadan paikkeilla ja pienin 70. Minulle kaikkein uskottavin luku on 220. Tämän arvion esitti Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne ministeriön järjestämässä kuntapäivässä Finlandia-talossa viime vuoden keväänä. Kuntien rakennemuutosten vauhti mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkuu entisestään kiihtyen.

Kirkon ja seurakuntien osalta nyt on kysymys siitä, että olisimme valmistautuneita, emmekä tulisi yllätetyiksi. Seurakunnissa on turhaa aikailla, on turhaa jättäytyä menneisyyteen tai oman rakennejärjestelmän kehittelyyn vailla rakenteellisia yhteyksiä muuhun yhteiskuntaan. Seurakuntien tulevaisuudelle on äärimmäisen tärkeää, että sen perusrakenteet eivät irrottaudu yhteiskunnan muista rakenteista. Erityisesti seurakuntatyön tukitoimien kuten hallinnon ja taloudenhoidon yksiköt ovat tulevaisuudessa ja niiden tulee olla tulevaisuudessa nykyistä huomattavasti suurempia. Seurakunnan toiminnallisena ja hengellisenä yhteisönä tulee elää hyvin monitahoisesti näiden entistä suurempien hallintorakenteiden sisällä, hyvin moninaisissa pienissä toimivissa yhteisöissä. Tämä rakennemuutos on mennyt onnellisesti, jos seurakuntalaiset eivät edes huomaa seurakuntaliitosten tapahtuneen. Tärkeintä on, että seurakunta muodostaa yhteisön, jossa on läheisyyttä, tuttuutta ja turvallisuutta. Seurakuntalaisen kannalta on usein epäolennaista se, millaisella hallinnolla se on tuotettu, kunhan se on lähellä.

Minun oma näkemykseni tulevaisuudesta olisi seuraavan tapainen. Minusta kirkossa voisi olla tulevaisuudessa 80 hallinto- ja talousyksikköä, siis nykyisten rovastikuntien verran. Näitä muodostuisi kolmella tavalla. Ensiksikin seurakuntaliitosten seurauksena olisi kysymys yhdestä suuresta itsenäisestä seurakunnasta. Toinen mahdollisuus olisi se, että muodostetaan seurakuntayhtymiä. Tämä edellyttää kuitenkin joka tapauksessa, että ajatus seurakuntayhtymästä uudistetaan. Seurakuntayhtymiä yritetään väen vängällä toteuttaa tavalla, joka luotiin runsaat 30 vuotta sitten. Nyt pitäisi tulevaisuuteen katsoen luoda aivan uudenlaiset seurakuntayhtymät. Selvää on, että niistä ei päästä eroon, vaan niitä jatkossa tuon kuntauudistuksen tähden tulee olemaan entistä enemmän. Sen takia tämä ajatus seurakuntayhtymästä pitäisi perusteellisesti ajatella uudelleen. Ellei näitä 80 yksikköä muodostu toisaalta seurakuntaliitosten seurauksena tai seurakuntayhtymiä muodostamalla, niin siinä tapauksessa niitä tulisi muodostaa seurakuntien keskinäisin sopimuksin, ja tällaisia hankkeitahan meidän kirkossamme on. Näillä kolmella tavalla voidaan päästä noihin noin 80 suureen taloushallinnon yksikköön.

Tällä hetkellä työvoiman käyttö on kirkkoa kokonaisuutena ajatellen tuhlailevaa ja epätarkoituksenmukaista ja ennen kaikkea, se ei pysty vastaamaan, nämä nykyiset rakenteet, pienet yksiköt, ne eivät pysty vastaamaan nykyajan vaatimiin laadullisiin tarpeisiin. Toisaalta tulevaisuutta ei voida myöskään ahtaa yhteen ainoaan malliin, ja se tekee myöskin tämän nimitysasian vaikeaksi, tilanteet ovat hyvin erilaisia. Varsinainen hengellinen elämä tapahtuisi nykyistä lukuisammissa pienissä toimivissa yksiköissä. Niitä voi muodostua aluepohjalta itsenäisinä seurakuntina, kappeliseurakuntina, seurakuntapiireinä, kirkkopiireinä, alueseurakuntina. Niiden tapaisia muodostuu myös toiminnalliselta pohjalta eri työalojen mukaan tai henkilöseurakuntina. Jos ajatellaan seurakuntaa teologiselta kannalta, niin seurakuntahan on sellainen, jolla on uskon syntymisen ja säilyttämisen tähden tarpeelliset asiat kaikki itsellänsä. Se on siinä mielessä autonominen, että sillä on sana ja sakramentit sekä niitä ylläpitävä virka. Tämä tähän termikeskusteluun pitäisi myös ottaa mukaan. Nyt jos ajatellaan kaikkia näitä alueyksiköitä, ne eivät täytä varsinaisesti tätä ehtoa. Siinä on jälleen yksi seikka, minkä takia tämän terminologian löytäminen on tavattoman vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan kysymys on tärkeästä, mutta vaikeasti ratkaistavasta ongelmasta. Ongelma näyttää nimityskysymykseltä, mutta sen taustalla ovat suuret rakenteelliset asiat. Nimitykset, jotka ovat helposti omaksuttavissa ja joissa nimitysten takana olevat yhteisöt ovat selkeä tehtäväalueiltaan ja luonteeltaan, voisivat sitä tilannetta, jossa tällä hetkellä olemme, selkiyttää. Sen tähden pidän kyllä paikallaan sitä, että tätä asiaa käsitellään myös nimikysymyksenä. Mutta tämähän on menossa hallintovaliokuntaan. Oletan, että hallintovaliokunta käsittelee myös nimenomaan näiden nimitysten taustalla olevien yhteisöjen organisaation ja sen rakenteen kysymyksenä, johon tässä puheenvuorossa omalta osaltani, niin kuin edustaja Keskitalokin omalta osaltaan, olen halunnut viitata.


Paluu