Puheenvuoro



Juntunen Sammeli, edustaja

Otsikko:
Muiden kristillisten kirkkojen jäsenten ehtoolliseen osallistumista koskevan säännöksen lisääminen kirkkojärjestyksen 2 lukuun (Piispainkokouksen esitys 2/2016)

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minäkin kannatan lämpimästi tätä esitystä. Niin kuin kuultiin, nykytilanne seurakunnissa on tosiaan ongelmallinen seurakuntatyön kannalta ja tästä ehtoollisesta, jonka pitäisi olla kristittyjen yhteyden ilmaus, siitä on tullut este sille yhteydelle käytännössä. Olisi tosi hyvä, jos piispainkokous voisi antaa tämmöistä selkeitä ohjeita siitä, miten ehtoollisvieraanvaraisuutta toteutetaan. Tosiaan mikään tuommoinen epämääräinen "pastoraaliset syyt" ei riitä. Meidän kirkossa nykyisin pastoraalisia syitä on vaikka missä ja kukaan ei oikein tiedä mitä ne tarkoittavat ja siitä syntyy paikallisia eroja. Esimerkiksi siitä, miten suhtaudutaan tuhkauurnan siunaamiseen, niin siinä ne pastoraaliset syyt ovat joka paikassa erilaisia, siitä aiheutuu valtavasti ongelmia, ei nyt valtavasti, mutta aika paljon, joka kuukausi joku soittaa, että minkästakia siellä ja siellä siunataan tuhkauurnia, mutta Savonlinnassa ei, että mistä tämä johtuu. Sama ongelma tulisi, jos paikalliset erot olisivat tässä ehtoollisvieraanvaraisuudessa.

Itse en ehkä kannata sitä alkuperäistä esitystä, jossa tämä Ruotsin malli olisi meilläkin, että pelkkä seurakunnan jäsenyys ja kaste olisi riittävät, eli olisi avoin ehtoollispöytä. Ehkä haluaisin kuitenkin, että piispainkokous voisi jollakin tavalla painottaa tätä, niin kuin tuolla Virossa taisi olla ja katolisessakin kirkossa, että uskoo Kristuksen läsnäoloon ehtoollisaineissa. Sen voisi esimerkiksi siinä kutsussa kertoa. Nimittäin ainakin Savonlinnassa olen havainnut, että vapaissa suunnissa esimerkiksi on ymmärtämystä tälle ja toisaalta joillain ei ole. Meidän kannattaisi pitää kiinni siitä meidän erittäin hienosta ehtoollisopista, joka on periaatteessa samanlainen katolisten ja ortodoksien kanssa, että Kristus on reaalisesti ehtoollisaineissa. Tähän piispainkokous voisi kiinnittää jollain tavalla huomiota.

Olen toiminut ekumeniikan assitenttina ja yliopistolehtorina yliopistossa ja niinä aikoina kannatin kovastikin tätä Suomen linjaa, jossa torpattiin Leuenbergin sopimusta ja pidettiin tästä ehtoollisopista ja siitä nevottelemista hyvinkin tärkeänä ja oltiin sitä mieltä, että ehtoollinen on ekumenian päämäärä, että sitten kun on päästy riittävään yhteisymmärrykseen opista, niin sitten vasta voidaan viettää yhteistä ehtoollista. Nyt olen tullut ite vähän siihen johtopäätökseen käytännön työn kautta, että eikö se ehtoollinen kuitenkin voisi olla myöskin keino tavoitella sitä kristittyjen yhteyttä. Me ollaan nyt junnattu 50 vuotta tällä metodilla, eikä olla päästy mihinkään. Katolisetkin tuntuvat olevan halukkaita kokeilemaan tällaista, niin minun mielestä me voisimme varovaisesti linjata tätä ekumeenista linjaamme sillä tavalla, että ehtoollinen nähtäisiin myöskin keinona siihen läheisempään yhteyteen pääsemiseksi, eikä vasta sen lopullisen päämäärän sinettinä.



Paluu