Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 5/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkon edustajat. Toivoisin että sananlaskusta poiketen jo toinen kerta toden sanoisi. Olemme siis, niin kuin kirkkoneuvos Voipio tässä selosti, hyvin suuren ja merkittävän lakipaketin äärellä. Ja olemme sitä - kuten kuulimme - jo toistamiseen. Edellisellä kaudella täällä työskennelleet muistavat määrävähemmistön oman demokraattisen oikeutensa perusteella kaataneen tuon lakiesityksen silloin. Toiset meistä muistavat tuon keskustelun ja prosessin hieman traumaattisena, toiset kokivat saaneensa viime aikoina niin kuuluisaksi tulleen torjuntavoiton. Luulenpa kuitenkin niin, ettei kenelläkään tuosta keskustelusta jäänyt kovin hyvää mieltä ja muistoa. Oli niin paljon sitä retoriikan häkää ja kohtuullisen vähän tai liian vähän ainakin sitä argumentoinnin tuottamaa happea, lainatakseni kunnioitetun, nyt jo emerituspiispan Juha Pihkalan siinä keskustelussa käyttämää kielikuvaa. Mutta on toinenkin tuttu suomalainen sanonta, sitä joka vanhoja muistaa niin mitä hänelle pitää tehdä. Nyt toivon, että kaikki silloin mukana olleet ja te vielä uudetkin kirkolliskokousedustajat, voisimme kaikki yhdessä saattaa tämän paketin ensi keväänä hyvään loppuun hapekkaassa, siis viileän argumentoinnin ilmapiirissä. Yritän nyt sitä itsekin.

Ainakin kahdesta isosta syystä tämän lakipaketin loppuun saattaminen mielellään aika ajoissa, olisi erittäin tärkeää ja osittain toistan nyt kirkkoneuvoksenkin sanoja tai ajatuksia. Ensiksikin kirkon ja seurakuntien työn johtaminen, tavoitteellinen toiminta ja kirkon viranhaltijoiden etu on, että viranhaltijoita koskeva lainsäädäntö on looginen, ajantasainen ja sellainen että se parhaalla mahdollisella tavalla vastaa tämän ajan haasteisiin. Mielellään vähän tulevankin ajan haasteisiin. Sanon niin kuin ensimmäiselläkin kerralla totesin, ettei laissa kaikki ole sellaista mikä on miellyttävää. On asioita joita eri tahot olisivat halunneet ja nyttenkin haluaisivat säätää ehkä toisella tavalla. Mutta jos ajattelemme kokonaisuutta ja suuria linjoja, ovat ne kuitenkin kohdallaan. Silloin ja nyt. Siis kirkko ja sen viranhaltijat tarvitsevat lakia. Tuo on minun perusteissani erittäin korkealla oleva syy kannattaa uudistusta ja puhua täältä sen puolesta. Toiseksi kirkko ja sen viranhaltijat tarvitsevat lakiuudistusta toisestakin, ei vain arkipäivän käytännöllisestä syystä. Jos emme kykene lainsäädäntöä aikaansaamaan niin kuin kirkkoneuvos Voipio totesi, on kirkko suuri julkisoikeudellinen yhteisö, jossa sen viranhaltijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään edelleen toisella tavalla ja toisella tasolla kuin meidän perustuslakimme edellyttää. En sano, että valtio tai jokin muu taho tarvitsee tätä lakia. Toimimme perustuslain takaamalla itsehallinnolla. Säädämme lakimme itse niin kuin haluamme, mutta kenenkään ei pidä tässä salissa kuvitella, että olemme ikään kuin tyhjiössä. Että autonomiamme mahdollistaisi piittaamattomuuden yhteiskunnan muusta lainsäädännöstä. Aivan niinkuin kirkkoneuvos vähän viileämmin äsken totesi. Tai että toimillamme ja ratkaisuillamme ei olisi vaikutusta autonomisen asemamme säilymiseen, vahvistumiseen tai heikentymiseen. Viime kerran vaikein kysymys oli siis tuo kysymys syrjinnän kieltoa koskevasta pykälästä ja sen tulkinnasta. Nyt se on jätetty kokonaan pois Kirkkohallituksen esityksestä vedoten juuri siihen, että emme elä tyhjiössä vaan yhteiskunnan muu lainsäädäntö tällä alueella koskee meitä silloinkin kun me emme itse sitä kirkkolaissa säädä. Minusta esitys on sinänsä heikennys aikaisempaan, mutta ymmärrän Kirkkohallituksen tavoitteen edetä asiassa ja tuo päätavoite, tuo kokonaisuus edellyttää Kirkkohallituksen mielestä siis tällaisia toimia. Ymmärrän sen. Kun emme säädä omassa kirkkolaissamme syrjintäpykälää, menetämme tietenkin oikeuden ja periaatteellisen mahdollisuuden saada aikaan ns. hyväksyttyjä perusteltuja poikkeuksia syrjinnän kiellossa. Näin olen asian ymmärtänyt. Itse en tunnista tällä hetkellä sellaisia asioita, joissa kirkkomme tarvitsisi käyttää tuota oikeutta saada hyväksyttävästi perusteita syrjinnän kieltävään pykälään. Jos sellaisia perusteltuja, selkeän riittävän yksimielisyyden saavia kirkon uskosta ja tunnustuksesta nousevia asioita tulee, voimme me lisätä ne kirkkolainsäätämisjärjestyksessä lakiin. Siis tämä olisi se tilanne jos meillä oli se pykälä siinä lakipaketissa. Jos nyt kuitenkin nähdään ainoaksi mahdollisuudeksi mennä rakentavasti eteenpäin niin, että jätetään syrjintäpykälä kokonaan pois, tuokin tilanne voidaan siis yhteisellä, riittävän suurella yksimielisyydellä sinne myöhemmin palauttaa jos haluamme. Itse siis toivon, että se olisi mukana jo nyt. Mutta jos tuo syrjintäpykälä jollain tavalla vaarantaa tämän kokonaisuuden jälleen kerran, edetään sitten niin kuin Kirkkohallitus esittää. Haluaisin vedota kaikkiin, niin salissa kuin valiokunnissakin tätä asiaa valmisteleviin ja sitten lopulta päättäviin, että me hyvin määrätietoisesti ja yhdessä edistäisimme tämän lakipaketin hyväksymistä.


Paluu