Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 1/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Meidän ratkaistavaksemme on nyt tuotu asia, joka on yksi raamatullisimpia aiheita mitä kirkolliskokous yleensäkään saa pohtia. Useimmat asiathan ovat täällä hyvin toiminnallisia, taloudellisia, hallinnollisia tai käytännöllisiä - tai sitten ei. Eli ne ovat hyvin teoreettisia. Seurakunnan paimenen virka, joka nykyisin kirkossamme on kirkkoherran virka, on pyhitetty virka. Se on raamatussa määrätty ja sen juuret ulottuvat apostolien aikaan, alkuseurakuntaan, kuten viran historia on tässä kirkkohallituksen esityksessä aivan oikein selitetty. Tosin yksi raamatun selkeästä sanamuodosta ja periaatteellisesta ohjeesta tehty tuunaus siellä on. Kun esityksen sivulla 10 lainataan ensimmäisen Timoteuksen kirjeen kolmannen luvun toista ja kolmatta jaetta seurakunnan kaitsijan vaatimuksista, on kaikki muut vaatimukset kirjoitettu sanatarkasti eli seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne vaan lempeä ja sopuisa. Mutta toisena kohtana oleva sitaatti "yhden vaimon mies" oli muutettu "vain kerran avioliiton solminut". Minusta olisi ollut reilua kirjoittaa sekin kuten raamatussa sanotaan, vaikka kirkolla nykyisin onkin toinen virkakanta tässä kohdin. Tämä voi tuntua joistakin pikkuasialta ja turhalta niuhottamiselta, mutta minusta ei sovi leikkiä raamatun ohjeilla. Se vie uskottavuutta koko asian esitykseltä.

Uuden testamentin ja nimenomaan apostolien kirjeiden mukaan papin virka on palvelijan virka ja luterilaisen perinteen mukaisesti seurakunnilla on oikeus valita pappinsa. Siinä on rajoituksena tämä tuomiokapitulin valta, kuten esityksessäkin todetaan. Sehän käytännössä johtaa monesti siihen, että tuomiokapituli jo ehdolle panossa ratkaisee vaalin, tai ainakin sen, kuka sinne ei pääse. En nyt puutu siihen enempää, koska tässä on nyt ratkaistavana valitseeko kirkkoherran seurakuntalaiset demokraattisesti äänestämällä vai kirkkovaltuusto tai -neuvosto virkamiesvaalilla. Toisaalta tuomiokapituli tarkistaa ehdokkaiden pätevyyden niin, että sinne ei huonoja ehdokkaita pääsekään, kuten on väitetty.

Olen sitä mieltä, että kirkon ei pitäisi nykytilanteessa tehdä mitään sellaisia ratkaisuja eikä päätöksiä, mitkä vähentävät seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, ja mikä loitontaa kirkon jäseniä ja viranhaltijoita toisistaan. Eikä sellaisia ratkaisuja, mitkä tekevät papista virkamiehen paimenen sijasta. Vetoaminen alhaisiin äänestysprosentteihin ei ole kestävä peruste, kuten täällä on sanottu. Äänestäjät ovat kuitenkin yleensä seurakunnan aktiivijäseniä, eli niitä, jotka pappia tarvitsevat. Olen pannut merkille, etteivät kirkkovaltuuston jäsenet suinkaan ole niitä aktiivisimpia kirkossakävijöitä. Esimerkiksi 100.000 jäsenen seurakunnassa, jossa äänestysprosentti on 2, kuitenkin 2.000 henkilöä äänestää, eli se on kuitenkin paljon enemmän kuin 20-30 tai jopa 50 valtuutettua. Se perustelu, että kirkkoherralla on niin paljon muita töitä, ettei hän ehdi julistajan virkaa hoitamaan, on väärä. Silloin systeemi on karannut alkuperäisestä tarkoituksesta eikä sen tähden pidä muuttaa vaalitapaa joka toimii suuressa osassa seurakuntia - tai on ainakin toiminut. Voi olla, että suurseurakuntien perustaminen tuo uusia ongelmia. Sen vuoksi ei pidäkään tätä yhtä lakia ruveta tässä vaiheessa muuttamaan, koska edessä voi olla paljon suurempien remonttien tarve, jotta kirkko kiinnostaisi ihmisiä. Paimenen virka on käsitykseni mukaan tulevaisuudessa tuotava paljon lähemmäksi jäseniä. Nyt vielä papinvaali saarnoineen tuo säpinää seurakuntaan silloin, kun siitä päästään äänestämään. Säilytetään edes tämä vanha perinne. Kirkkohallituksen muutosesitykset pitäisi mielestäni jättää nyt raukeamaan.



Paluu