Puheenvuoro



Tanska Juha, edustaja

Otsikko:
Lääninrovastin valintavatan muuttaminen (Piispainkokouksen esitys 1/2016)

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tarkoituksenani on käyttää puheenvuoro, jossa vastustan piispainkokouksen ehdotusta. Mutta ennen puheenvuoroa omista sidonnaisuuksistani. Olen pari vuotta toiminut lääninrovastina, ja meillä on omassa hiippakunnassamme työryhmä, jossa itsekin olen ja jonka tarkoituksena on vähentää ratkaisevasti rovastikuntien määrää ja siinä yhteydessä erittäin todennäköisesti omakin tehtäväni loppuu. Ajattelen, että en puhu omassa asiassa. Tässä esityksen perusteluosassa kuvataan lääninrovastin valinnan historiaa lyhyesti. Ensin valinnan suoritti piispa, vuoden 1869 Kirkkolaissa nimittäminen siirtyi piispoilta tuomiokapituleille. Jatkohistoriaa tässä ei kerrota, mutta jossain vaiheessa valinta on siirtynyt rovastikunnan papistolle ja kapitulille on jäänyt kuitenkin veto-oikeus tai nimitysvalta kolmesta eniten ääniä saaneista. Tämä vaalitavan muutos kertonee jostain ongelmista, joita tuohon nimittämistapaan on liittynyt, mutta samalla yhteiskunnan yleisestä demokratisoitumisesta. Tällä hetkellä demokratia on eri puolilla maailmaa monella tapaa kriisissä, ihmiset haluavat yhä enemmän vaikuttaa suoraan. Demokratian kannalta, aina kun ihmisiltä evätään mahdollisuus osallistua, se jollakin tavalla syrjäyttää ja nujertaa ihmisiä. Tässä kohtaa ehdotus kulkee demokratisoitumiskehitystä vastaan. Vaikka ymmärrän, että hallinnon kannalta se on hyvä ja virtaviivainen. Esitykseen sisältyy tiettyä sisäistä ristiriitaa. Toisaalta todetaan, että lääninrovastin tehtävässä on käyttämättömiä mahdollisuuksia piispan kaitsentatehtävän tukemiseksi ja toisaalta sanotaan, että esitys ei muuta lääninrovastin tehtäviä. Olen tässä edustaja Kemppaisen kanssa samaa mieltä, että lääninrovastin tehtävän luonne muuttuu kun valtuutus tulee suoraan tuomiokapitulilta sen sijaan, että valtuus on tullut oman rovastikunnan papistolta. Tämä tarkoittaa käytännön havaintona sitä, että kun valtuutus tulee oman rovastikunnan papistolta, vanha kokenut lääninrovasti rohkenee antaa korjaavaa palautetta myös omalle piispalle tai omalle tuomiokapitulille. Luulen, että tämän todennäköisyys vähenee kun valtuus tehtävään tulee suoraan omalta piispalta. Tulevaisuusvaliokunnan ehdotuksen läpi kulkee ajatus osallisuuden lisäämisestä kirkon toiminnassa eri tahoilla. Ehdotuksessa myös todetaan, että rovastikunnan ja hiippakunnan rakenne ja tehtävä tulevat tarkasteltaviksi tämän prosessin edetessä ja ajattelinkin, että olisi järkevämpää jättää lääninrovastin valintatavan muutos ja koko lääninrovastin tehtävän sisältö samaan yhteyteen, jossa tulevaisuusvaliokunnan mahdollisesti linjausten myötä lähdetään tutkimaan hiippakunta- ja rovastikuntahallintoa ja rakennetta. Lopussa sanotaan vielä, että esityksellä ei ole välttämättömiä taloudellisia tai lapsiin kohdistuvia vaikutuksia, lapsivaikutusten arviointi. Jos käytännössä käy niin, että lääninrovasti kuitenkin yhä enemmän tukee piispaa ja tuomiokapitulia omassa työssään ja sieltä kirkkoherrantehtävästä vielä suurempi osa menee yhteisiin tehtäviin, niin kyllä sillä on lapsivaikutuksia perheessä, jossa on pieniä lapsia. Saattaa olla parisuhdevaikutuksiakin. Toivon, että otatte myös nämä näkökulmat huomioon kun valiokunnassa mietitte asiaa.



Paluu