Puheenvuoro



Koskenniemi Erkki, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 13/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 19.10

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajat. Laulukirjan tekeminen on aina uhkayritys. Ihmiset eivät ota kirjaa käyttöön käskemällä. Me hyväksymme täällä kirjan, sen jälkeen se lähtee liikkeelle, ja kysytään että lauletaanko sitä vai ei.

Seurakuntanuorten joukossa on laulettu nuorten lauluja kymmenien vuosien ajan. Monet niistä lauluista ovat niiden ihmisten tekemiä, jotka Pyhän Byrokratiuksen jonkun mutkan takia eivät istu nyt meidän keskellämme, vaan jossakin vähän kauempana. Siellä jossakin ovat Jaakko Löytty, Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Simojoki, hei vaan! Heidän ja monien muiden laulut ovat osa nuorten ja nuorten aikuisten hengellistä äidinkieltä. On muodostunut kymmenien vuosien aikana joukko, jonka sydämissä tuikahtaa näiden laulujen kohdalla jotakin lämmintä, tuttuuden tuntu - se ajatus, että minä kuulun tähän joukkoon. Ei ole kysymys enää välttämättä kovin nuorista ihmisistä, kymmeniä vuosia näitä lauluja on laulettu.

Nyt tehty lisävihko sisältää toki näitä lauluja. Siellä on Riihikirkkohymni, siellä on Kahden maan kansalainen, ja siellä on hieno pääsiäislaulu. Siellä on myös joitakin herätysliikkeiden aarteita, kuten Soi virteni kiitosta Herran, siellä on kansainvälisiä lauluja, vanhoja niin kuin Amazing Grace, ja siellä on uusia monikielisiä lauluja. Nämä ovat erittäin tervetulleita, ja olen niistä kovin kiitollinen.

Mutta sitten: tämän virsikirjan kokoajat ovat valinneet yhdeltä osalta aivan uudenlaisen tien. Laskin, että toistakymmentä virttä on runoiltu vuosina 2013 tai 2014. Tämän lisäksi laskin, että noin 20 virren ensimmäinen suomennos, siis ei korjattu suomennos, vaan ensimmäinen suomennos, ajoittuu vuosiin 2013 tai 2014. Nämä ovat siis ihan uusia virsiä, pakasta vedettyjä. Niillä ei ole vielä laulajia, eikä kukaan tiedä, tuleeko niille koskaan laulajia. Ajattelen nimenomaan niitä ihmisiä, jotka oppivat uusia lauluja yhtä hitaasti kuin minä. Tällaisia aivan uusia lauluja on noin kolmannes kaikista. Voi olla, että niitä ryhdytään laulamaan; voi olla, että ei.

Virsikirja, tai tämä lisävihko, sisältää tervetullutta materiaalia. Uskonopillisesti se on sisällöltään varsin kevyt. Moni virsi tulee, niin pelkään, jäämään hyvinkin pienelle käytölle, ehkä ihan olemattomallekin. Olemassa olevalle lauluperinteelle on annettu liian pieni rooli, ja se merkitsee sitä vaaraa, että me kadotamme yhden laulajien sukupolven. Toivon, että kun seuraavia virsikirjoja laaditaan, toimitaan tässä suhteessa erilaiselta pohjalta.


Paluu