Puheenvuoro



Murtoperä Martti, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Kunnioitettu herra arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkko on minulle rakas. Ei vain siksi, että se on antanut minulle työtä ja toimeentulon jo 40 vuotta. Se on vihkinyt minut avioliittoon ja kastanut lapseni. Se on ruokkinut uskonelämääni Jumalan Sanalla ja vahvistanut uskoani ehtoollisen sakramentilla. Jo avioliiton alkutahdeille se evästi minua näin: Olkoon Herran Sana valkeutena elämänne tiellä, lohdutuksena murheissa ja neuvonantajana koettelemusten hetkenä, niin että te kärsivällisesti ja kiittäen ottaisitte vastaan kaikki, mitä teille tässä pyhässä säädyssä Jumalan sallimuksesta tapahtuneekin, mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen asti.

Tähän kirkolliskokoukseen tulin hyvin arkana, mutta monien läheisteni, työtovereitteni, kuorolaisteni siunausten saattelemana ja rohkaisemana. Minua ja meitä, hyvät kirkolliskokousedustajat, ovat kantaneet esirukoukset aivan erityisellä tavalla tällä viikolla, kuten piispa Peura puheenvuorossaan luonnehti. Lukiessani perustevaliokunnan mietinnön, olin sisäisesti hyvin huojentunut ja rauhallisella mielellä, lukiessani perussävelenä soi Vivaldin piccolohuilukonserton C-duuri -teos. Valiokunta piispainkokouksen tavoin nojaa esillä olevassa asiassa Raamattuun, Jumalan sanaan, siihen mitä kirkkojärjestyksen ensimmäisessä luvussa sanotaan: Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan Pyhään Sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan Sanan mukaan.

Minäkin voin perinteisine käsityksineni edelleen uskoa ja toimia tässä rakkaassa kirkossa Jumalan Sanaan sidotun omantuntoni mukaisesti. Vaikka tilanne on nyt varsin erilainen kuin missä apostoli Paavali oli maaherra Felixin edessä, hän sanoi omastatunnosta näin: "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan minä uskon, ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat. Siksi teen kaikkeni, että minulla olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä". Allekirjoitan hyvällä mielellä ja omallatunnolla sen, mitä perustevaliokunta mietinnössään sanoo: homoseksuaalien tarkoituksellinen loukkaaminen sanoin tai teoin on vastoin lähimmäisenrakkauden periaatetta. Kaikkia ihmisiä tulee kohdella kunnioittavasti ja heihin tulee suhtautua avoimesti ilman leimaamista tai eristämistä. Olen valmis siihen, mitä mietinnössä sanotaan: jokaisen papin tai muun kirkon työntekijän pastoraaliseen vastuuseen kuuluu, että hän on valmis asettumaan rinnalle ja kuuntelemaan toista. Hyvät kirkolliskokousedustajat. On myös helppo yhtyä perustevaliokunnan käsitykseen pastoraalisista ohjeista. Mitä enemmän tilanne muuttuu luonteeltaan yksityisestä julkiseksi ja mitä enemmän se sisältää liturgisia toimia, sitä enemmän tilanne siirtyy papin yksityisen harkinnan ja omantunnonvapauden piiristä kirkolliskokouksen hyväksyntää edellyttäväksi ja pappia velvoittavaksi kirkolliseksi toimitukseksi. Jos näin mennään, monen papin ja meidän monen muun kirkon työntekijän omatunto ahdistuu.


Paluu