Puheenvuoro



Kaisanlahti Janne, edustaja

Otsikko:
Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2014 edustaja-aloitteesta 2/2014

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2014 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Ymmärrän oikein hyvin tämän aloitteen tarkoituksen, ja ne hyvät tarkoitukset, jotka käsitän tämän hyvän aloitteen takana, koskettivat minua henkilökohtaisesti sen verran, että halusin tulla ihan tänne puhujakorokkeelle oman mielipiteeni sanomaan, vaikka tämä aihe ei varmaan profiililtaan ihan kaikkein lähimpänä minua olekaan. Ne huolet, joista aloite kumpuaa ovat aiheellisia ja nousevat varmasti elävän elämän kokemuksista. Mutta henkilökohtaisesti koen asian niin, että niiden hyvien tapojen toteuttamiseksi, jolla tällä aloitteella pyritään, on olemassa muitakin keinoja kuin avioliiton vihkimisen kaavan muuttaminen. Aivan kuten edellinen puhuja tuossa ansiokkaasti totesi.

Toisen puolison lasten mainitseminen ja uusperheen perheenä siunaaminen vihkikaavan yhteydessä ei ole ongelmatonta. Miltä se tuntuu esimerkiksi lasten toisesta vanhemmasta, jos hänen lapsensa siunataan yhdeksi perheeksi entisen puolison uuden aviopuolison kanssa. Voivatko lapset joutua kiistakappaleeksi tällaisessa tilanteessa, jossa se vanhempi, jota ei olla vihkimässä, vastustaisi tällaisen vihkikaavan käyttöä. Entä minkälaiselle arvostelulle sellainen isäpuoli taikka äitipuoli joutuisi alistumaan, jos hän ei syystä tai toisesta haluaisi ottaa sitä kaavaa, jossa lapset mainitaan. Muodostuisiko sosiaalinen paine tällaisen kaavan valitsemiseen, jotta hääväki ei ajattelisi hänen hyljeksivän puolison lapsia. Sitä paitsi ajattelen näin, että jos puoliso todella sitoutuu vihkivalaansa, niin eikö rakkautta puolisoa kohtaan osoiteta myöskin siten, että suhtaudutaan kunnioittavasti puolison läheisiin? Kun lupaa rakastaa niin eikö tämä kaikki jo sisällys siihen ilman muuta. En ole teologi, mutta ymmärtääkseni pappi voi jo nyt ja hänellä pitäisi olla koulutuksensa puolesta siihen edellytykset vihkipuheessa, rukouksissa tai muissa toimissa vihkimistilaisuudessa ottaa puolisoiden lapset huomioon, aivan kuten edustaja Vesti äsken totesi. Näissä yhteyksissä perheiden yksilöllisen tilanteen voi varmasti huomioida paremmin kuin valmiiksi laadituissa kaavoissa.

Haluan kertoa ajatuksiani myös oman henkilöhistoriani pohjalta. Minähän en ole itse naimisissa mutta 12-vuotiaana minulla oli tilaisuus osallistua oman isäni ja hänen vaimonsa häihin vanhan sukutilamme pihamaalla. Minulla ei ole sadun pahaa äitipuolta vaan hyvä äitipuoli, jonka kanssa olen tullut toimeen. Nytkin hän on muuten tehnyt minulle kovasti vaalityötä seurakuntavaaleissa ja olen tästä erittäin kiitollinen. Mutta minun on kyllä tunnustettava, että olisi tuntunut hyvin nololta ja jopa kiusalliselta, jos heidän vihkikaavassaan siinä tilaisuudessa olisi jotenkin viitattu minuun. Saatikka, että minun nimeni olisi siinä mainittu. Pahimmillaan sellainen olisi voinut jopa lisätä jännitteitä lähimpien omaisteni ja sukujeni välillä varmasti hankaloittaen tuolloisen 12-vuotiaan elämää.
Avioliitto solmitaan miehen ja naisen välillä. Pyhä kristillinen avioliitto on jo luomisessa asetettu miehen ja naisen väliseksi. Vaikka näillä kaavamuutoksilla ei toki missään nimessä muutettaisi piiruakaan tämän käsitteen sisällöstä, niin silti pitäisin hieman vaikeana ajatella, että vihkikaavassa huomioitaisiin esitetyllä tavalla myös muita henkilöitä kuin tämä aviopari, jotka ovat solmimassa keskenään pyhän avioliiton.

Aloitteessa kerrottiin yhtenä sen tarkoituksena olevan, että : "Uusperheessä elävät tai uusperhettä suunnittelevat pari tai avoliitossa elävät parit rohkaistuisivat yhä useammin kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen." Tämä tavoite on tietysti erittäin kannatettava ja kristillisen opin mukainen ja oli erittäin ilahduttavaa lukea tämä tavoite täältä esitystekstistä. Kirkonhan on kannustettava perheen perustamista suunnittelevaa miestä ja naista pyhittämään liittonsa kirkollisella vihkimyksellä.

Arvoisa puheenjohtaja, todella siis ymmärrän niitä vaikuttumia ja perusteita, jotka ovat tämän monin tavoin ansiokkaasti laaditun aloitteen taustalla mutta uskon kuitenkin, että nämä esityksen hyvät tavoitteet ovat toteutettavissa luontevammin muilla tavoin kuin vihkikaavaa muuttamalla. Käsikirjavaliokuntahan on mielestäni hyvin ansiokkaasti viitannut esimerkiksi kodin siunaamisen yhteydessä mahdollisuuteen eri perheenjäsenten huomioimiseksi. Kiitän käsikirjavaliokuntaa hyvästä mietinnöstä.


Paluu