Puheenvuoro
Kuikka Seija
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)
Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Kirkkohallituksen esitys kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuntamisesta lähtee hyvin ymmärrettävistä perusteista. Taustalla on huoli seurakuntien taloudellisen pohjan huonontumisesta, ja uudistuksen tarve tiedostetaan. Yhteiskunnalliset muutokset ja kuntarakenneuudistus luovat paineita myös kirkolle. Käsittelyssä oleva esitys lähtee hyvin yhteisvastuullisuudesta ja solidaarisuudesta. Se antaa turvaa pienille seurakunnille, joilla on haavoittuva henkilöstörakenne, kuten juuri äsken edellä puhuja, edustaja Reinikainen, kertoi. Mutta pitemmän päälle. Onko esityksen puitelainsäädännön mukaisen yhtymän tuoma turva jatkossa joustamaton bunkkeri, joka betonoi seurakuntien toiminnan? Olen täällä valittuna maallikkojäsenenä ja tuon muutamia huomioita kuten edellä olevatkin edustajat ovat tuoneet, ja toivon että lakivaliokunta näitä jatkokäsittelyssä ottaisi huomioon.
Ensinnäkin uudistuksen tarve ja taloudellisen kantokyvyn vakauttaminen seurakunnan perustehtävän turvaamiseksi on jo huomattu seurakunnissa. Ja monilla alueilla onkin jo lähdetty luomaan toiminta- ja hallintomalleja, jotka kantavat kirkkoa pitkälle tulevaisuuteen. Haluan esimerkkinä mainita oman seurakuntani, Mikkelin tilanteen, jossa meillä toimi seurakuntayhtymä 11 vuoden ajan. Varsinkin luottamushenkilöiltä sain paljon viestejä. Heitä turhauttivat kahdet vaalit, monet samansisältöiset kokoukset samoille luottamushenkilöille, oli seurakuntaneuvosto, yhteinen kirkkoneuvosto ja kirkkovaltuusto. Jokaisella yhtymän seurakunnalla oli omat toimintasuunnitelmat, talousarviot, tilinpäätökset ja sitten vielä yhteinen koko yhtymälle. Tuona aikana todettiin päätöksenteon kankeus ja rakenteellinen jähmeys. Uuden kuntaliitoksen yhteydessä purimme yhtymän ja perustimme tilalle uuden Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan, johon kuuluu 6 alueseurakuntaa. Aluekappalaiset vastaavat omien alueidensa toiminnan kehittämisestä ja koordinoinnista yhteistyössä työalojen ja alueneuvostojen kanssa. Oman rakennemuutoksemme johtavia ajatuksia olivat hallinnon keventäminen sekä työvoiman joustava käyttö koko seurakunnan alueella siten, että paikallisille alueseurakunnille ja niiden identiteetille haluttiin antaa riittävästi tilaa. Eli ratkaisu työvoiman joustavaan käyttöön oli seurakuntatyön muuttaminen työalakohtaiseksi.
Käsittelyssä olevassa esityksessä kuhunkin seurakuntaan sijoitettu henkilöstö on kirkkoherran työnjohdon alla. Uusia yhtymiä perustettaessa vaarana onkin, että yhtymään kuuluvien seurakuntien väliin jää toiminnalliset ja hallinnolliset rajat, jotka estävät joustavan ja kitkattoman työvoiman käyttämisen koko yhtymän alueella. Yhden kunnan alueella useasta alue- tai kappeliseurakunnasta koostuvalle joustavalle seurakunnalle tulee vähintäänkin antaa mahdollisuus säilyttää saavuttamansa edistyksellinen toimintamalli. Eli mielestäni 1 §:n pakotetta "seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään" olisi mietittävä vielä uudestaan. Muistetaan avajaispäivän arkkipiispa Anders Wejrydin sanoma ajatus: Väkivalloin luotu on katoavaa ja lyhytaikaista, ja häviää kuin myrskytuuli erämaassa. Vaikka hän tarkoitti muuta kuin yhtymiä, näkisin tässä hedelmällisempänä vapaaehtoisuuden ja alueellisten vaihtoehtojen sallimisen. Säädös, jossa velvoitetaan kaikkia seurakuntia kuulumaan yhtymään, sementoi seurakuntataloudet liian pitkäksi aikaa toiminnalliseen, hallinnolliseen ja taloudelliseen malliin, joka ei mahdollista dynaamista ja luovaa johtamista sekä seurakuntatyön kustannustehokasta järjestämistä. Tässä tarvitaan nyt lakivaliokunnan viisautta ja diplomaattisuutta, jotta uudistus ei pysähdy tähän niin sanottuun pakkopykälään.
Toinen asia, jonka haluan nostaa lakivaliokunnassa keskusteluun, vaikkakin se on täällä jäänyt melko vähälle huomiolle, on kirkkoherran vaalitapa. Esityksessä ei ehdoteta siihen muutosta. Kuitenkin näkisin, että tässä muutosprosessissa, jossa halutaan seurakuntiin joustavampaa toimintaa, olisi ollut hyvä ottaa myös kirkkoherran vaali työn alle.
Paluu