Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokunnan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämän aloitteen taustalla on jäsenten demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Tavoite on tärkeä, ja siksi suoran demokratian lisääminen on luonnollinen ehdotus, ja sillä on kaikille meille selvä ja tuttu vertailukohta esimerkiksi eduskuntavaaleista. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja osallisuuden lisääminen on sekä yhteiskunnassa että kirkossa tavoiteltu asia. Siksi valiokunta on tutkinut asiaa perusteellisesti. Tähän mietinnön historialliseen osaan, 2. lukuun, on koottu monia aloitteita, jotka liittyvät tähän asiaan, ja siinä on myös pyritty tiivistämään näiden monien erilaisten aloitteiden käsittelyssä käytettyjä argumentteja. Asiantuntijakuulemisten ja historiallisen selvityksen, ja myöskin taloudellisten laskelmien jälkeen, valiokunta on koonnut erityisesti kahdeksan kohtaa, jotka ovat kallistaneet valiokunnan vaa'an nykykäytännön kannalle.

Ensiksi tätä aloitetta arvioitaessa on pantava painoa sille, mikä kirkolliskokous on, ja mitkä ovat sen tehtävät. Kirkolliskokous on luonteeltaan hengellinen synodi. Synodi tulee kreikan yhteistä tietä ja yhteistä kulkemista tarkoittavasta sanayhdistelmästä 'syn' ja 'hodos'. Täällä siis seurakuntien maallikkoedustajat ja erityisen viran edustajat, jotka kulkevat yhteisen pappeuden perusteella yhteistä tietä, tulevat myös etsimään kirkolle yhteistä tietä. Kyse ei ole siis parlamentista, jossa täällä on ministerit, tuolla on puolueitten edustajat, ja tuolla on oppositio, ja kyse ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, siitä, että eri puolueet taistelevat vallasta ja pyrkivät määräävään asemaan. Kyse on seurakuntien synodista, jonne seurakunnat lähettävät oman edustajansa etsimään yhteistä tietä. Tätä ajatusta heijasti jo Schaumanin kirkkolaki 1869. Tätä ajatusta heijastavat myös useimmat sisarkirkkojen synodit esimerkiksi Saksassa ja Amerikassa, ja tämä ajatus heijastuu myös tämän kirkolliskokouksen englanninkielisessä nimessä - we are the members of the synod.

Tämä synodi-identiteetti selittää nykyisen kirkolliskokouksen tehtävät, kokoonpanon ja myös maallikkojäsenten vaalitavan. Vaalitapa pyrkii toteuttamaan seurakuntien edustuksellisuutta. Kirkkolain mukaan edustajat ovat kirkon edustajia, eli täällä edustajat edustavat siten ensisijassa omaa seurakuntaa, ei niinkään itseä tai äänestäjiä tai taustayhteisöjä.

Toiseksi demokratiasta. Seurakunta on kuullut asiantuntijoita ja myös pyrkinyt erittelemään luvun 3 alussa demokratian erilaisia muotoja. Välillinen ja edustuksellinen demokratia ovat myös demokratiaa. Ne ovat hyväksyttäviä silloin, kun niiden taustalla on hyviä perusteluja. Välillinen demokratia on yhteiskunnassa laajalti käytössä, esimerkiksi maan hallitus ja monet hallitukset valitaan välillisesti, ja sveitsiläisten suorien kansanäänestysten sijasta eduskunta päättää laeista meidän puolestamme. Välillinen demokratia ei ole vajaata demokratiaa, vaan yksi aito muoto toteuttaa demokratiaa.

Kolmanneksi, välillinen vaalitapa vahvistaa ja korostaa asiantuntijuutta, ja näin on myös kirkolliskokouksessa. Kun äänestäjät ovat luottamushenkilöitä, voidaan odottaa, että he tuntevat kirkon ajankohtaisia asioita ja kirkolliskokouksen tehtäviä. Heillä on myös hyvä tieto seurakunnan tehtävistä, toiminnasta ja hallinnosta. Kirkossa on muutenkin viime aikoina korostettu äänestäjien valintojen asiantuntijaluonnetta, ennen muuta virkavaaleja on siirretty välillisiksi siksi, että asiaan perehtyneet valitsijat voivat arvioida ehdokkaita mahdollisimman perusteellisesti. Esimerkiksi kirkkoherran vaalissa on avattu mahdollisuus toimittaa se välillisesti. Kirkolliskokouksen tehtävät puoltavat sitä, että äänestäjillä on vahva asiantuntijatausta. Ja tämä sama peruste on ollut esillä esimerkiksi eilen, kun hyväksyttiin uudet vaalisäännökset - eilen hyväksyttiin tähän maallikkoedustajien vaaliin ennakkoäänestys, ja sen yksi monista perusteista oli se, että varajäsen ei tunne ajankohtaisia asioita, eikä ole niihin niin perehtynyt, siksi on parempi järjestää ennakkoäänestys kuin kutsua varajäsen.

Neljänneksi kustannuksista, valiokunta on tutkinut taloudellisia vaikutuksia. Apuna on tarvittu kirkkohallituksen asiantuntijoita, ja vertailukohtana on käytetty seurakuntavaaleja, ei yksi yhteen, vaan varovaisesti siten, että tiedotuskustannukset on kirkolliskokousvaaleissa arvioitu puolta pienemmiksi. Ehdotetun vaalin kuluiksi on arvioitu 6 000 000 - 7 000 000 euroa erikseen järjestettynä. Demokratialla on ja saakin olla hintansa, mutta tämä on kyllä kirkolle suuri summa. Lisäksi tämä summa tulisi kirkon keskushallinnon maksettavaksi, toisin kuin seurakuntavaalit. Keskushallinnon talousarvio on noin 30 000 000 euroa. Toiseksi myös valitsijayhdistyksen ja ehdokkaan kulut kasvaisivat. Kuluja on tietysti vaikea arvioida, mutta ne oleellisesti kasvaisivat. Yhteinen vaali vaatisi aivan toiselle tasolle nousevaa kampanjointia, ja se muistuttaisi laajuudeltaan eduskuntavaaleja. Vaalitapa korostaisi valitsijayhdistyksen ja ehdokkaan taloudellista kykyä käydä kampanjaa. Varattomalla olisi huonot mahdollisuudet menestyä.

Viidenneksi tekninen toteuttaminen. Vaaleja olisi samaan aikaan joko kaksi tai neljä. Vaaleja on kaikkiaan, kuten tiedämme, seurakuntavaalit, kirkolliskokousvaalit ja hiippakuntavaltuustovaalit. Sitten myös seurakuntayhtymissä on samaan aikaan seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkoneuvoston vaali. Ja tämä seurakuntarakenteen linjaus johtaisi, että jollakin ajalla seurakuntavaalien yhteydessä käydään kaikissa seurakunnissa kahdet vaalit. Ja siten vaaleja on kaikkiaan neljä. Samaan aikaan järjestettynä se on paljon. Suomessa kahdesta vaalista on keskusteltu, ja saatu hylätyt äänet siedettävälle tasolle. Ruotsissa on kolmet vaalit. Yksi vaalikerta olisi edullisempaa kuin esitetty kustannus, mutta olisi itsessään vaativa äänestystapahtuma. Vaalit voisi eriyttää - kahdet vaalit kahden vuoden välein. Se olisi hyväkin asia, koska kirkko saisi hyvää julkisuutta, ja voitaisiin keskittyä samankaltaisiin vaaleihin. Vaalit tulisi kuitenkin toimittaa seurakunnittain, ja se toisi seurakuntien yleishallinnolle suuren uuden vaaliponnistuksen. Samalla esitetyt vaalin kulut toteutuisivat täysimääräisinä.

Sitten tästä äänestysaktiivisuudesta. Suoraan vaaliin on asetettu toiveita, että se aktivoisi jäseniä. Tavoitteena on kasvanut äänestysprosentti, jota me kaikki toivomme. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä, ja siksi ei ole vahvoja perusteita odottaa sitä, että vaalitapa itsessään tähän vaikuttaisi. Suora presidentin vaali ei lisännyt äänestysaktiivisuutta, kuten mietinnöstä käy ilmi. Vertailukohtana on käytetty myös muiden yhteisöjen postiäänestyksiä. Niissä äänestysprosentti on seurakuntavaaleja korkeampi, mutta niissäkin äänestysaktiivisuus on posti- ja verkkoäänestysmahdollisuudesta huolimatta laskenut. Suurimmassa eli HOK-Elannon vaaleissa, jossa on lähes 600 000 jäsentä, posti- ja verkkoäänestys jätti äänestysprosentin 21:een. Se on aika vähän suurempi kuin seurakuntavaaleissa. Ruotsin kirkon suorassa kirkolliskokousvaalissa äänestysaktiivisuus on selvästi alhaisempi kuin Suomen seurakuntavaaleissa, eli 12.

Seitsemänneksi vaaliorganisaation merkitys. Edellä on jo viitattu vaalikampanjoinnin luonteen muutokseen. Se korostaa käytännössä sitä, että valitsijayhdistyksellä ja valmiilla vaaliorganisaatiolla olisi nykyistä vahvempi merkitys. Koska valitsijayhdistyksen pitää olla valmis vahvaan vaalityöhön, joka tavoittaa hiippakunnan kaikki äänestäjät, sillä täytyy olla nykyistä selvästi vahvempaa organisaation lujuutta ja vahvuutta. Tämä ei tietysti vaikuta organisaatioihin, jotka jo ovat valmiina. Sen sijaan vaaleissa on myös seurakunnista ja tavallisesta seurakuntaelämästä nousevia valitsijayhdistyksiä. On perusteltua olettaa, että nämä vasta vaalissa syntyvät poliittiset yhdistykset joutuisivat käytännössä nykyistä huonompaan asemaan. Välillinen vaali on tasa-arvoisempi ehdokkaille siinä mielessä, että se vaatii vähemmän valmiita resursseja ja vähemmän taloudellisia resursseja.

Kahdeksanneksi. Jo lähetekeskustelussa todettiin, että aloitteessa tulisi olla mukana myös hiippakuntavaltuuston vaali. Ei ole perusteltua jättää sitä entiselleen, mikäli kirkolliskokousvaali muuttuisi. Tässä mielessä aloite on muodollisesti puutteellinen. Valiokunta ei kuitenkaan ole katsonut tätä aloitteen tappioksi. Aloite on siitä huolimatta otettu vakavasti ja tutkittu perusteellisesti.

Suoraan vaaliin on asetettu toiveita, että se lisää seurakuntalaisten osallisuutta, ja tässä on tärkeä erottaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on demokraattinen vaikuttaminen. Suora vaali on yksi hyvä tapa vaikuttaa demokraattisesti, ja se toteutuu muun muassa seurakuntavaaleissa. Toinen on osallisuus. Tämäkin on erittäin tärkeä, toivottavasti meidän kaikkien jakama toive. Pelkkä äänestämisen mahdollisuus kirkolliskokousvaaleissa kuitenkaan tuskin kovin vahvasti osallistaa seurakunnan toimintaan. Tältä osin odotukset voivat ehkä olla liian vahvoja. Osallisuudella haetaan osallisuutta seurakunnan elämään, hengelliseen yhteisöön ja toimintaan. Valiokunta on koonnut loppuun asioita, joilla seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin lisätä. Tärkeä vaihe on seurakuntavaalit, koska seurakunta on kirkon perusyksikkö ja myös seurakuntalaisen kannalta se varsinainen kuulumisyhteisö ja hengellinen koti, johon tunnetaan osallisuutta. Tätä kaikki toivomme. Koska seurakuntavaaleilla on tärkeä välillinen vaikutus kirkolliskokoukseen, niin juuri seurakuntavaaleissa on pidettävä esillä myös kirkolliskokouksen tehtäviä ja sitä, että valtuutetut valitsevat myöhemmin kirkolliskokousedustajat. Toinen tärkeä vaihe on jo ennen ehdokasasettelua, kun valitsijayhdistyksiä ollaan kohta perustamassa. Silloin on jälleen kerrottava kirkolliskokouksen tehtävistä ja seurakuntalaisten mahdollisuudesta asettua ehdolle. Valitsijayhdistysten ja ehdokkaiden löytyminen on olennaisen tärkeä vaihe vaalia. Tiedotuskampanja alkaa usein vasta kun ehdokaslistat on tehty. Vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta silloin ollaan jo myöhässä. Keskushallinnon on tärkeä tukea kirkolliskokousvaalia teknisillä järjestelmillä, jotka auttavat ehdokkaana olemista ja äänestäjän valintaa. Edellisissä vaaleissa oli jo käytössä sähköinen ehdokaskortti, jossa saattoi kertoa itsestään, ja myös äänten laskennan vaihe ja tulosten julkistaminen on kirkon viestinnän kannalta tärkeä vaihe. Näihin kohtiin tarvitaan edelleen järjestelmiä, jotka auttavat vaalilautakuntia ja ehdokkaita ja äänestäjiä. Tieto ja julkisuus ovat hyväksi. Arvoisa puheenjohtaja, valiokunta ehdottaa, että aloite jätetään raukeamaan.


Paluu