Puheenvuoro



Hahtola Eeva-Riitta, edustaja

Otsikko:
Selvityksen tekeminen avioliittoon vihkimisestä luopumisesta (Edustaja-aloite 3/2016)

Täysistunto:
Torstaina 12 toukokuuta 2016 klo 14:30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat.

Kristilliseen avioliittoon vihkiminen on minun mielestäni yksi meidän kirkkomme keskeisistä tehtävistä. Ja vaikka sen merkitys onkin nyt jonkin verran vähentynyt sen vuoksi juuri, mitä äsken tuli tuossa esille, että ihmiset yhä vähemmän kuuluvat kirkkoon, niin pidän edelleen sitä kirkon vihkimisoikeutta erittäin tärkeänä asiana. Se, että olen jo ilmaissut tuolla salissa kannanottoni siihen, että kannatin sitä esitystä, että tämä aloite, joka on aika kapea-alainen ja suppea, että se nyt jätettäisiin raukeamaan. Niin halusin tulla tähän kertomaan teille, että miksi, miksi kannatin sitä. Se ei tarkoita sitä, että kun kannatan tuota raukeamista, että jotenkin haluaisin laittaa pääni pensaaseen tässä asiassa tai että haluaisin torpata tätä keskustelua. Että päin vastoin pidän erittäin tärkeänä, että avoimesti ja monipuolisesti jokainen niin kuin omiin arvopohjiimme perustuen keskustelemme tästä asiasta laajasti ja mittavasti. Ja myös rohkeasti. Ja sitähän tässä nyt jo on tänäänkin tapahtunut ja olemme päässeet keskustelun alkuun. Ja tärkeää tässä keskustelussa tietenkin on se, että kuuntelemme toinen toisiamme, kunnioitamme toinen toisiamme, vaikka meidän näkemyksemme saattavat tässä asiassa erota täysin toisistaan. No se, miksi kannatan sitten tätä raukeamaan jättämistä, niin se tarkoittaa tässä nyt sitä, lähinnä ne ovat nuo piispa Jolkkosen esittämät argumentit ja nyt vähän tarkemmin selostan omalta osaltani niitä.

Koska tämä aloite on niin yksipuolinen ja lyhyt ja koskee vain nyt tätä pelkkää yhtä asiaa, tässä ei sanota mitään muuta kuin tämä, että onko aiheellista luopua avioliittoon vihkimisestä. Niin katson, että tämä on vain yksi osa tätä suurta keskustelua, että tämä on niin kuin pieni osio siitä, mitä meillä varmasti näiden vuosien aikana tulee eteen ja käymään. On keskusteltu mediassa hyvin voimakkaasti siitä, että... Erilaisista vaihtoehdoista, joista ensimmäinen on tietysti se, että kirkko pitäytyy nykyisessä linjassaan, eikä tee tälle asialle mitään. Joku on väläyttänyt sellaista vaihtoehtoa, että aletaan siunaamaan samaa sukupuolta olevia pareja, joku on väläyttänyt sitä tietenkin, että kirkko myöskin heitä vihkimään. Ja sitten tämä vaihtoehto, tämä että luovutaan tästä avioliittoon vihkimisestä. Minusta olisi tosi tärkeää, että tätä asiaa käsiteltäisiin täällä kokonaisuutena, eikä niin että sieltä poimittaisiin yksi asia kerrallaan ja aina siitä sitten tehtäisiin kenties aloite ja sitten se lähetettäisiin tuonne valmisteluun ja työllistettäisiin kohtuuttoman paljon kirkkohallitusta, joka joutuisi aina näitä jokaikistä asiakohtaa niinkuin erikseen käsittelemään ja antamaan kantaa ja lausuntoa ja pohtimaan ja samoin myös valiokunnat. Että itse näen jotenkin tämän asiakokonaisuuden niin, että tämä olisi hyvä, että nämä tulisivat nämä kaikki, koko tämä laaja asia, jonka nyt eduskunnan päätöksen myötä on meille tähän kirkkoon keskustelun alle tullut, että se koottaisiin yhteen ja ruvettaisiin käsittelemään sitä yhtenä kokonaisuutena, jolloinka siitä selvityksestä tulisi mahdollisimman monipuolinen ja kattava ja kaikki asiat huomioonottava. Jos me ripelletään se eri osioihin, niin ensinnäkin se on valtavan suuri työ ja toisekseen ne jäävät niin kuin irrallisiksi osioiksi. Ja nyt sitten toinen argumentti, mihin Jolkkonen viittasi oli se, että on neljä selvitystä meneillään tästä asiasta ja minun mielestäni meidän tulisi rauhassa ensin kuunnella, mitä ne selvitykset asiasta sanovat ja mihin kohtiin tai asioihin he tässä ovat pureutuneet ja sen jälkeen lähteä sitten miettimään, mitä on vielä selvitettävää ja tutkittavaa.

Kirkkohallitus on tosi työllistetty ja toki heidän kuuluukin tehdä työtänsä, ei siinä mitään, mutta että näin se jotenkin niin kuin keskittyisi se homma yhteen kertaan ja niin kuin he tavallaan voisivat sitten ottaa kantaa näihin kaikkiin erilaisiin näkökulmiin, mitä varmasti esille on tulossa. Samalla tässä tulisi niin kuin tavallaan sekin esille, että näin me kunnioittaisimme niitten jo valmisteilla olevien selvitysten tekemistä, emmekä rupeaisi nyt vaatimaan jo uutta ennen kuin on tiedossa, mitä ne tulevat sisältämään. Sitten tässä myös on tämä, mistä piispa Jolkkonen myös mainitsi tämä kirkon, että millaisen kuvan kirkko itsestään antaa. Eli jos me pystyisimme antamaan sellaisen kuvan, että me maltamme hiukan nyt odottaa ja niputamme nämä asiat yhteen ja jotenkin niin kuin hallitusti rupeamme niitä käsittelemään, eikä ripotellen, niin minusta se olisi jotenkin hyvä kuva meidän kirkosta ja siitä, että me haluamme tätä asiaa keskustella ja haluamme tutkia, mutta että kokonaisuutena. Eli ajattelen näin, että sitten, kun tästä asiasta tulee ja niin kuin varmasti tulee lisäaloitteita ja todennäköisesti ehkä sellainenkin aloite, jossa on näitä kaikkia asioita puntaroitu, niin sitten alkaisimme käsitellä tätä. Ja eihän tällä mikään hirveä hengen hätä tai kiire ole, että marraskuussa kun kokoonnumme, niin varmasti tämä asia silloin nousee uudelleen esille. Ja se taas siis vielä, että tämä on niin ison luokan kysymys kokonaisuudessaan, että mietin kovasti sitä, että onko tämä niin kuin yleisvaliokunnan asia vai onko tämä perustevaliokunnan asia, koska kyse on kuitenkin todella suurista linjauksista. Näillä perusteilla edelleen kannatan sitä, että tämä yksittäinen aloite jätetään raukeamaan.


Paluu