Puheenvuoro



Antturi Arto, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Liityn kehujien kuoroon, iso kiitos tulevaisuuskomitealle, sen puheenjohtajalle ja sihteerille aivan erityisesti. Sujuvasti kirjoitettu, oivalluksia herättävä mietintö. Kannanotot ovat selkeitä ja useimpia niistä on helppo kannattaa. Luottamusta herättää aivan erityisesti kirkko-opillinen lähtökohta, että seurakunta on kirkon toiminnan perusyksikkö. Siitä seuraa hiippakunnan ja piispan roolin vahvistaminen ja selkiyttäminen, paikallisesti erilaisten mallien osittainen salliminen, seurakunnan ja yhtymän hallintoportaiden kevennys. On myös kiitettävän rohkeita avauksia, joista varmasti keskustelun on syytä vielä jatkua, esimerkiksi pysyvien virkasuhteiden muuttaminen määräaikaisiksi työsopimussuhteiksi, hiippakuntavaltuustojen lakkauttaminen, yhtymän sisällä rajattu mahdollisuus valita seurakuntansa muutenkin kuin ruotsin- ja suomenkielisen seurakunnan välillä. Muutos oman käsitykseni mukaan yleensä tapahtuu joko innostavan vision kautta tai pakon edessä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kaltainen instituutio muuttuu hitaasti, yleensä välttämättömyyden pakosta. Kuten Sami Ojala totesi tulevaisuuskomitean perustamiseen johtaneessa aloitteessa toivottiin rohkeaa visiota, jonka pohjalta tulevaisuuden kirkkoa olisi mahdollisuus ryhtyä rakentamaan. Tätä visiota mietinnöstä ei voi löytää. Visioinnin sijaan komitean tehtäväksi nimittäin annettiin "laatia konkreettinen esitys, jonka pohjalta kirkon organisaatiosta voitaisiin rakentaa kevyempi, reagointikykyisempi ja joustavampi". Toivottiin rohkeaa visiota, päädyttiin ehdottamaan organisaatiouudistusta. Ehkä ajateltiin, että yhteistä innostavaa visiota ei ole mahdollista luoda. Vision sijaan mietinnössä viitataan tulevaisuuden tutkimukseen ja sitä kuvaillaan seuraavasti: "Ensin mietitään, mitä pohjimmiltaan haluttaan. Sen jälkeen arvioidaan millaisia mahdollisia kehityskulkuja tulevaisuus voi tuoda tullessaan ja lopuksi etsitään ratkaisuja, joilla haluttu asia voisi toteutua erilaisissa skenaarioissa." Nyt sitten mietinnön sivulla 24 esitellään uudistuksen lähtökohdat ja päälinjat ja siellä sanotaan: "On lähdettävä perustehtävästä: mitä halutaan tehdä ja miksi? Organisaatiosta on rakennettava sellainen, että se tukee parhaalla mahdollisella tavalla tuota perustehtävää." Heti sen jälkeen mietintö lähtee esittelemään luterilaisuudelle tyypillistä kirkkonäkemystä. Siitä välistä puuttuu siis kokonaan vastaus itse esitettyyn kysymykseen mitä halutaan tehdä ja miksi. Mihin pyritään, mitä tavoitellaan? Tavoittelemmeko kansallista heräämistä vai status quon säilymistä? Tavoittelemmeko jäsenmäärän uutta nousua vai jäsenmäärän laskusta johtuvien vahinkojen minimointia? Tavoittelemmeko asettumista sote-järjestelmään hengellisten palvelujen tarjoajaksi vai jotain muuta? On selvää, että kirkollisesta keskustelusta ei puutu visionäärejä, mutta he eivät yhdistä. Kenelläkään ei näytä olevan sitä jumalallista karismaa, joka saisi meidät toimimaan yhteisen päämäärän hyväksi. Reilu viikko sitten osallistuin Helsingissä Global Ledership Summitiin, joka tuo vuosittain yhteen jo noin 300 000 kristillisten kirkkojen pastoria ja johtajaa yli 120 maassa videokonferenssin muodossa. Yksi puhujista oli entinen Boeingin pääjohtaja nykyinen Ford Motor Companyn pääjohtaja Alan Mulally. Boeingilla hän oli vastuussa uusien suihkukonemallien suunnittelusta ja toteutuksesta. Mieleeni jäi hänen yksinkertaisista periaatteistaan nämä kaksi. Organisaatiolla pitää, joka toimii samanaikaisesti kaikilla mantereilla ja tuo yhteen ihmisiä kaikenlaisista kulttuureista, pitää olla vain yksi suunnitelma ja kaikkien pitää tietää mikä tuo suunnitelma on. Suihkukoneen rakentaminen on tietysti yksinkertaisempaa kuin kirkon johtaminen. Meidät erottaa Boeigistä myös se, että suihkukoneen tulee valmistuttuaan pysyä ilmassa, kirkkolaivan pitäisi vain pysyä pinnalla.

Jos siis haluamme onnistua, meillä pitäisi olla vain yksi suunnitelma ja kaikkien pitäisi tietää mikä se on. Tiedättekö? Jos emme kykene kokonaiskirkkona luomaan tällaista suunnitelmaa, meidän tulisi pitää huoli siitä, että ainakin siellä missä kirkko eletään todeksi eli hiippakunnissa ja ennen kaikkea paikallisissa seurakunnissa, on valtuudet ja mahdollisuudet elää visiosta käsin. Luen nyt tulevaisuuskomitean mietintöä tällaisena ehdotuksena, mahdollistajana. Yksi keskeisistä onnistumisen edellytyksistä on hyvän johtamisen vahvistaminen, "sitoutuminen yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin tulisi olla organisaation ensimmäisten prioriteettien joukossa", sivu 47. Tiedämme, että tämä ei ole mahdollista, ellei viestintä tue johtajuutta. Viestintää ei tule jatkossa nähdä erillisenä osaamisalueena vaan kiinteänä osana johtajuuden toteutumista.

Kaksi pientä toivomusta tulevaisuusvaliokunnalle liittyen johtajuuteen. Yhtenä johtajuuden kehittämisen keinona esitetään työn kiertoa, sivu 46. Johtamisnäkemystä voidaan avartaa "yhteistyökokemuksella järjestökentällä, yliopistoissa, viranomaistahoilla, yrityksissä". Tähän luetteloon tulee lisätä kansainväliset ja ekumeeniset yhteydet. Tulevaisuudessa meidän tulee entistä määrätietoisemmin ja nöyremmin oppia globaalilta kirkolta. On silmiin pistävää, jos ekumeeninen ja globaali näkökulma jää yhteiskunnallisten suhteiden varjoon. Toinen ehdotus, johtamiseen liittyvä kannanotto numero kolme, sivu 48, toteaa, että johtajien rekrytointiin ja koulutukseen on panostettava. "Rekrytoinnin keskeisten kriteerien joukkoon tulee nostaa johtamisosaaminen ja -kokemus." Kun asiaa nyt viedään eteenpäin, toivon, että asiassa kiinnitetään huomioita johtajuuden kahteen ulottuvuuteen, joista usein käytetään paremman puutteessa englanninkielisiä nimityksiä management ja leadership, hallinnointi ja eteenpäinvievä johtajuus, tai mitä se onkaan. Olemme hyviä hallinnossa, johtamisen eteenpäinviemiseen meidän tulisi panostaa. Toivon tämän mietinnön jatkokäsittelylle menestystä ja uskon, että parhaimmillaan Jumala voi käyttää sitä pakottamalla meidät nykyistä yhteisempään tulevaisuuden visioon.



Paluu