Puheenvuoro



Rinta-Harri Mikko-Matti, edustaja

Otsikko:
Lapsityönohjaajien ja päätoimisten lähetyssihteerien liittäminen virkarakenteen uudistukseen sekä kirkollisten järjestöjen työntekijöiden vihkimiskäytännön määrittely (Edustaja-aloite 3/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Vuonna 2000 virkarakennekomiteaa asetettaessa ja tehtäväksiannosta päätettäessä oli kirkolliskokouksella pohjana perustevaliokunnan mietintö 6/1999, jonka mukaan perustevaliokunta piti mahdollisena muodostaa kirkon erityisen viran yhteyteen pappisvirasta erillinen virka, johon kootaan nykyiset diakonian, musiikin ja kasvatuksen virat. Saamansa tehtävän mukaisesti ehdotti virkarakennekomitea mietintöönsä "Palvelijoiksi vihityt" liittyvässä ponnessa kaksi, että kirkolliskokous päättäisi koota diakonaattiin nykyiset diakonian, musiikin ja kasvatuksen virat mietinnön luvussa 8 esitetyllä tavalla. Tuon esityksen kasvatuksen virkoihin sisältyivät nuorisotyönohjaajien lisäksi lapsityönohjaajat kasvatuksen alalla toimivina ja lähetyssihteerit, sekä kasvatuksen että diakonian alalla toimivina. Piispainkokouksen lausunto maaliskuulla 2003 sisällyttää myös nämä työntekijät diakonaattiin.

Kun kirkolliskokous marraskuulla 2003 käsitteli virkarakennekomitean mietintöä, ei virkarakennetta haluttu vielä muuttaa, vaan kirkkohallitukselle annettiin tehtäväksi selvittää diakonian, kanttorin ja nuorisotyönohjaajan tehtävän uudistamista. En kertaa tehtäväksiantoa yksityiskohtaisesti, koska se on luettavissa tekemässäni aloitteessa. Tehtäväksiannosta jätettiin pois lähetyssihteerit ja lapsityönohjaajat. He kuitenkin toteuttavat seurakunnissa omaa osuuttaan kirkon kokonaismissiosta nuorisotyönohjaajien tavoin. Myös kaikkien kolmen koulutus voi olla sama. Nuorisotyönohjaajan koulutus on yleinen, varsinkin päätoimisten lähetyssihteerien viroissa toimivilla. Piispainkokous on päättänyt kyseisiin virkoihin vaadittavista kelpoisuuksista. Syksyllä 1999 yhdistettiin piispainkokouksen päätöksellä lähetyssihteerin virkaan vaadittava koulutus ammattikorkeakoulututkintoon, joka antaa nuorisotyönohjaajan, diakonin tai diakonissan kelpoisuuden. Syyskuussa 2004 piispainkokouksen päätöksen mukaan lapsityönohjaajan virkaan vaadittava kelpoisuus on kristillisen varhaiskasvatuksen erikoistumisopinnot suorittaneella ammattikorkeakoulu- tai opistotason nuorisotyönohjaajalla.

Ajatelkaamme tilannetta, että samassa seurakunnassa on kolme nuorisotyönohjaajan koulutuksen saanutta työntekijää. Näistä yksi toimii lapsityönohjaajan, toinen lähetyssihteerin ja kolmas nuorisotyönohjaajan virassa. Vain nuorisotyönohjaajan virassa toimiva vihitään ja hän saa tietyt oikeudet, mutta kaksi jäävät näitä vaille. Tämä on eri arvoisuutta, jota kirkon ei tulisi missään tapauksessa edistää. Huolensa tilanteesta on ilmaissut muun muassa Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijoiden Liitto SVTL. Minuun henkilökohtaisesti on otettu yhteyttä sekä kirkon lähetystyön keskuksen että lähetyssihteereiden ammattijärjestön taholta. Moni lähetyssihteeri on yksinäinen puurtaja. Diakonaattin pääsy vahvistaisi ainakin päätoimisten lähetyssihteereiden identiteettiä ja arvostusta sekä kuulumista yhteiseen työpöytään seurakunnan työntekijäjoukossa. Myös kirkkomme yhteydessä toimivien järjestöjen palveluksessa on paljon työntekijöitä, jotka sijoittuisivat diakonaattiin seurakuntien työntekijöinä toimiessaan. Heidät tulee huomioida uudistuksen yhteydessä. Olisi valitettavaa, jos he jäisivät eri asemaan kirkon taholta, kuin samojen järjestöjen palveluksessa toimivat papit.

Virkarakenteiden uudistaminen on todella tärkeä, mutta vaikea asia kirkossamme ja toivon hartaasti sen vihdoinkin toteutuvan. Uudistaminen on ollut toistuvasti esillä jo vuosikymmeniä. Opiskellessani kirkon virkaan 1960-70-lukujen taitteessa keskusteltiin virkarakenneuudistuksesta pontevasti. Tuolloin uskottiin, että jo muutaman vuoden kuluttua meidät nuorisotyöntekijöiksi valmistuvat vihitään virkaan, kun diakoniatyöhön valmistuvat opiskelijat vihittiin. Valitettavasti olemme yhä samassa tilanteessa kuin 35 vuotta sitten, vailla vihkimystä. Pohdiskelen toisinaan kehtaanko enää sanoa olevani nuorisotyönohjaaja, esimerkiksi kasvatuksen diakoni saattaisi kuulostaa uskottavalta, varsinkin kun ikä lähentelee kuuttakymmentä ja hiuksien määräkin miltei samaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkon viroista pois siirtyminen kertoo tarpeesta vahvistaa työntekijöiden identiteettiä ja sitoutumista kirkkoon. Saman tien voidaan miettiä myös kirkon sitoutumista työntekijöihinsä. Uskon, että vihkimys ja tiettyjen oikeuksien antaminen olisi yksi osoitus kirkon taholta sitoutumisesta sen tärkeään voimavaraan, työntekijöihin. Toivon, että perustevaliokunta suhtautuu myönteisesti aloitteeseen ja kirkkoneuvos Häkkisen johtamalle työryhmälle toivotan voimia haastavassa ja vaikeassa tehtävässä.


Paluu