Puheenvuoro



Teräslahti Liisa, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011 (Kirkkohallituksen esitys 9/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Pidän tästä kirjasta. En todellakaan siksi, että se sisältää ikäviä lukuja ja laskusuunnassa olevia käyriä, vaan pidän siitä sen takia, että se sisältää kehittymisen mahdollisuuksia, jotka ensi silmäyksellä masentaviin näkyihin katsova voi kenties niitten sokaisemana jo unohtaa. Pidän kirjasta myös siksi, että sen ulkoasu ja realistinen pohdinta arvostavat kansien väliin raportoitua antaumuksella tehtyä työtä ja sen tekijöitä. Kirjamuotoinen nelivuotiskertomus houkuttelee tutustumaan sisältöön paremminkin kuin pahvikantinen paperinippu. Keskityn lähinnä lapsiin ja nuoriin sekä heidän perheisiinsä liittyviin asioihin. Näiltä alueilta löytyy haaste, johon viisaasti vastaamalla voidaan kenties kääntää käppyröiden suuntaa ylöspäin tulevaisuudessa. Pyhäinpäivänä pikkusiskonsa nimenantojuhlan alkamista odotellessaan kaksivuotias Vilma rimputti isin kitaraa ja lauloi. "Kirkonkellot, kirkonkellot putoaa, varokaa, tulkaa lähemmäksi." Ei ollut ristiäisiä. Kirkonkellot putoaa. Vilman ja Iidan perhe on haastanut isien ja äitien kirkon monien kaltaistensa perheiden tavoin. Nelivuotiskertomuksen mukaan syntyvyys on kasvanut kertomuskaudella. Sivulta 81 luemme kastettujen määrän selvästä vähenemisestä. Suunta näyttää edelleen jatkuvan. Viime aikoina monet perheet ovat kuitenkin halunneet kutsua papin nimiäisiin ja pyytäneet häntä siunaamaan lasta hänen ensimmäisessä juhlassaan. En kyseenalaista kasteen merkitystä, mutta minun on todella vaikea ymmärtää sitä tapaa ja perusteluja, joilla on kieltäydytty näistä kutsuista. Onko meidän todellakin viisasta torjua pyynnöt, jotka voivatkin jäädä viimeisiksi yhteydenotoiksi seurakuntaan? Kielteiset kokemukset toimivat tartuntatautien tapaan leviten tehokkaasti muun muassa sosiaalisen median kautta. Tärkeämpää kuin kirkon laskevat tilastot ja talouden kehittymisen arvaamattomuus ovat kuitenkin torjutuksi tulemisen kokemukset, jotka ohjaavat ihmisten elämän kulkua poispäin ennen turvalliseksi koetusta yhteisöstä. Lasten siunaamisen tai siitä kieltäytymisen lapsivaikutusten arvioinnin suoritti itse Jeesus nuhdellessaan kaavoihin kangistuneita opetuslapsiaan rauhaa häiritsevien äitien ja lasten hätistelemisestä.

Vaikka luonnollisestikaan tilastoista ei käy ilmi, kirkon varhaiskasvatuksen piirissä on paljon perheitä, jotka ovat löytäneet seurakuntayhteyden vertaisryhmissään siitä huolimatta, että he eivät kuulu kirkkoon. He ovat halunneet tulla kristillisen kasvatuksen piiriin ja osallisiksi sen tuomasta tuesta arjen elämään. Kirkon avoin toiminta tarjoaa mahdollisuuden kokea asioita, jotka voivat johtaa oivaltamaan jäsenyyden merkityksen myöhemmin. Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ toteutuu luontevasti muiden kasvatustehtävää hoitavien tahojen kanssa. Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirja, Lapsi on osallinen, liittyy vahvasti valtakunnallisen varhaiskasvatuksen perusteisiin, Vasuun. Puhutaan yhteistä kieltä, ja se helpottaa yhteistyötä ja sen kehittämistä. Kertomuskaudella tapahtunut yhteistyön tiivistyminen eri toimijoiden kesken ja uusien toimintatapojen syntyminen viestii työalan merkittävästä kehittymisestä. Sivulta 120 eteenpäin kerrotaan musiikkityöstä ja kulttuurityöstä. Lasten ja nuorten elämää koskettaa läheisesti myös tämä alue. Musiikkiryhmien tilastoinnin kaksi nimikettä, kuorot ja soitinyhtyeet, sisältävät melkoisen kirjon eri-ikäisten ryhmiä, joiden sisällyttäminen näiden kahden nimikkeen alle on harhaanjohtavaa. Olenko oikeassa, jos arvelen, että soitinryhmien määrän huima kasvu selittyy musiikkileikkikouluryhmien tilastoimisesta soitinyhtyeisiin? Toivon, että tulevaisuudessa tilastoihin eritellään ainakin merkittävästi lisääntyneet musiikkileikkikoulut ja niiden jäsenet omaksi ryhmäkseen. Tämä auttaisi asiaa vähemmänkin tuntevia helposti hahmottamaan kirkon musiikkityön monitahoisuutta. Oman problematiikkansa muodostaa se, miten jumalanpalveluselämää palvelemaan tarkoitettu musiikkikasvatus on järjestetty. Nyt tarjottava maksullinen toiminta rinnastuu verottajan ja muiden musiikkikasvatusta tarjoavien tahojen silmissä musiikkioppilaitosten toimintaan. Arvonlisäverovelvollisuuden huomiotta jättäminen seurakunnissa on tuottanut epämiellyttävän yllätyksen ainakin Tampereen seurakunnille. Verottaja on omalla kannanotollaan haastanut kirkon miettimään musiikkikasvatuksen tapoja ja tavoitteita. Vapaaehtoisten muodostamat seurakuntien kuorot ja soitinyhtyeet ovat hyvä esimerkki siitä, miten mielekkään osallisuuden saavuttaminen on mahdollista hyvin organisoidun ja ihmisten omista kiinnostuksenkohteista rakentuvan toiminnan ansiosta. 50 000 musiikinharrastajan joukko on todella merkittävä voimavara, jonka aseman tunnustaminen ja turvaaminen tuottaa jatkossakin viikosta viikkoon kuuluvaa ja näkyvää myönteistä mainetta haastetulle kirkollemme. Palaan vielä Vilmoihin ja Iidoihin. Jää nähtäväksi, keksiikö kasvava kastamatta jäävien joukko aikanaan kirkkoon liittymisen tavaksi ottaa etäisyyttä vanhempiinsa itsenäistymisen osoituksena. Heidän valintoihinsa vaikuttavia tekijöitä luodaan alkaneella ja sitä seuraavilla nelivuotiskausilla. "Kirkonkellot putoaa, kirkonkellot, kirkonkellot putoaa, varokaa! Tulkaa lähemmäksi."


Paluu