Puheenvuoro
Kujala Erkki
,
edustaja
Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015
Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30
Teksti:
Herra puheenjohtaja. Yhdyn lämpimästi näihin kiitoksiin, mitä täällä on esitetty yleisvaliokunnalle, tästä erinomaisesta mietinnöstä. Tämä on minusta yksi kaikkein parhaita ja perusteellisimpia valiokuntamietintöjä, mitä täällä viime aikoina ja minun kokemukseni perusteella on tehty. Tämä on asia, josta ennakkoon on tästä näkökulmasta, joka nyt on esillä hyvin vähän esimerkkejä, toki avioliittoon liittyvistä asioita, joita perusteita on esitetty, niitä on paljon, mutta juuri tässä muodossa kirjoitettuja mietintöjä, niin malleja on hyvin vähän. Kiitokset valiokunnan puheenjohtajalle ja erityisesti minusta sihteerille, sihteerillähän tässä on ollut valtava työ, samoin kaikille jäsenille.
Ajattelin puuttua tähän mietintöön vain siltä osin, että kiittelen tästä ja otan kantaa näihin ponsiin, joissa puhutaan tästä keskustelusta, mutta nyt jo tähänastinen keskustelu mitä täällä teologit, huomaan, että kaikki ovat olleet piispoja tai pappeja ennen minua tästä puhumassa, se on antanut lisäaihetta. Tuossa piispa Vikström sanoi, että pitkällä aikavälillä ja jo lähitulevaisuudessa tässä esitetty kirkon kanta ja tämä avioliittokäsitys, joka kirkossamme pohjautuu Raamattuun, ei tule olemaan kestävä. Siinä onkin oikeastaan nyt tämän koko ylikuumentuneen tilanteen ydin, otatus. Kumpi on kestävä, ikiaikainen Raamatun sanoma, Jumalan sana, missä määritellään kuinka Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi heille lisääntymistehtävän, vai tämä nyt muodiksi noussut samaa sukupuolta olevien yhdyselämän hyväksyminen ja sille vaadittu kirkollinen vihkiminen, että sille annettaisiin kirkollinen siunaus, siitä tässä otellaan. Meillähän on tietoja siitä, että hyvin monessa maassa ja kirkossa joissa tämä päätös on tehty, että vihitään samaa sukupuolta olevat kirkolliseen avioliittoon niin kaikkialla se on aiheuttanut kirkon hajaantumisen. Me olemme niin vakavan tilanteen edessä, kun tätä asiaa pohditaan, että kysymys on kirkon säilymisestä. En minä sitä epäile, että Kristuksen kirkko kokonaan hajoaisi, mutta se, että minkä kokoisena se jatkaa, ja ketkä siihen kuuluvat. Näin ollen, minä en voi yhtyä näihin kahden edellisen piispan Vikströmin ja Askolan esittämiin ajatuksiin. Mielestäni piispa Askola tulkitsi tuossa vähän liian laajasti tuota kirkolliskokouksen tekemää päätöstä rukouksesta samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Ihmisinä heidän puolestaan silloin päätettiin, että rukoillaan, mutta että sille liitolle toivotettaisiin siunausta ja elinikäistä tukea, niin en ainakaan sillä tavalla ole käsittänyt, että tämä kirkolliskokouksen tekemä päätös antaisi oikeuden.
Tässä kolmannessa ponnessa tai oikeastaan jo toisessa pyydetään, että tehtäisiin selonteko kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen aikaisempiin lausuntoihin perustuvasta avioliittokäsityksestä kaikkien ihmisten luovuttamattomasta ihmisarvosta ja papin velvollisuuksista ja sitten nimen omaan tämä kolmas ponsi, jossa kehotetaan käymään arvokasta keskustelua, ne ovat tärkeitä asioita. Kirkon avioliittokäsitystä on tuotava selkeästi esille ja kannatan lämpimästi tätä pontta kaksi, mutta tässä kolmannessa kohdassa tullaan kyllä aika vaikeaan tilanteeseen ja siinä on, kun tätä lähdetään käymään tätä keskustelua, joka käy nyt jo kuumana, niin että miten siinä säilytetään asiallisuus ja arvokkuus ja se mikä on Raamatun kanta. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että meidän pitää kunnioittaa jokaista ihmistä ihmisenä, pitää arvokkaana, mutta samalla on muistettava se, mitä Raamattu sanoo tästä samaa sukupuolta olevien ihmisten yhdyselämästä. Olen kuullut, että arkkipiispa on pyytänyt, ja olen nähnyt julkisuudessakin, että arkkipiispa on pyytänyt anteeksi kirkon tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia samaa sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan sillä tavalla miten heitä on kohdeltu kirkossa. Se on ihan oikein, että pyydetään suoria rikkomuksia ja loukkauksia ja ihmisarvon alentamista anteeksi, mutta aina samalla kun tästä asiasta keskustellaan, niin meidän kristittyinä ja kirkon jäseninä tulee pitää esillä sitä, mitä Raamattu tästä sanoo. Ja se on minusta erityisesti pappien tehtävä näissä keskusteluissa. Muutoin kirkko luopuu tästä ikiaikaisesta kannastaan, ei auta, vaikka vedotaan siihen, että mikä on kirkon kanta, jos sitten käytännössä, ei tuoda esille sitä, että mihin tämä kanta perustuu. On kysymys Raamatun sanasta ja sen toteuttamisesta ja esillä pitämisestä käytännössä. Kannatan lämpimästi tässä mietinnössä esitettyjen asioitten hyväksymistä ja selkeää esillä pitämistä kaikkialla siellä missä meillä siihen on mahdollisuus ja käymään arvokasta keskustelua tästä. Mutta näitä piispa Askolan esittämiä toimenpiteitä, mitä tästä pitäisi tehdä, en välttämättä kaikkia kannata ja pidän kyllä tuota historiallista selvitystäkin vähän tarpeettomana, koska niin selkeästi kaikki asiakirjat, mitä tästä asiasta on kirjoitettu, niin ne tukevat tätä kirkon perinteistä kirkon avioliittokäsitystä. Kiitos.
Paluu