Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 11 päivänä toukokuuta 2016 klo 15:30

Teksti:
Tack. Herr ärkebiskop, bästa ordförande, bästa vänner.

Kirkolliskokouksen selontekopyynnössä peräänkuulutettiin ensinnäkin kirkon avioliittokäsityksen ilmaisemista. Selonteolla tähän ei tule muutosta. Kirkon avioliittokäsitykseen kuuluu toki paljon enemmän kuin osapuolten sukupuoli, mikä usein tahtoo unohtua. Lisääntyminen, kumppanuus, lasten turvallinen kasvattaminen, kirkon ja yhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen, tasavertaisen ja vuorovaikutteisen parisuhteen tukeminen, uskollisuuden vahvistaminen - eli lääke syntiä vastaan, niin kuin Luther sen ilmaisee. Kun mietimme näitä muita avioliittokäsitykseen liittyviä ulottuvuuksia, huomaamme pian, että tapa, millä niitä on painotettu ja sovellettu historian aikana ja eri puolilla maailmanlaajuista kristikuntaa, on vaihdellut ja vaihtelee paljon. Keskustelua avioliittokäsityksestä joudumme tai saamme luultavasti käydä kirkossamme lähivuosien aikana. Mutta nyt työn alla oleva selonteko ei ole puheenvuoro siihen keskusteluun, vaan tässä on kyse nykytilanteen kuvaamisesta. Kirkolliskokouksen selontekopyynnön toinen tai oikeastaan kolmas kohta oli "Pappien velvollisuudet ja oikeudet muuttuneen avioliittolainsäädännön astuttua voimaan". On suhteellisen helppo sanoa, mitä pappien nykyisten määräysten mukaan ei kuulu tehdä. Ei lähteä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, ei lähteä toimittamaan avioliiton siunaamisia käsikirjan kaavaa käyttämällä. Emme sen sijaan piispoina voi lähteä etukäteen sanomaan, mihin seurauksiin näiden määräysten rikkominen johtaa, niin kuin arkkipiispa tässä selosti. Silloin olisimme jäävejä osallistumaan mahdollisten kanteluiden käsittelyyn ja tässä vaiheessa meidän fokuksemme on oltava, että näitä määräysten vastaisia vihkimisiä ei tapahtuisi. Eikä mahdollisten seurausten tai niistä spekuloiminen. Yleisenä huomiona voi toki lisätä, että tavoitteena tulisi tietenkin olla, että pappeja kohdellaan tasavertaisesti eri hiippakunnissa. Ja totta kai piispat jakavat kokemuksiaan ja käyttämäänsä argumentaatiota eri kysymyksissä, mutta viimekädessä mahdolliset kantelut käsitellään kunkin piispan ja tuomiokapitulin toimesta.

Mitkä ovat sitten pappien oikeudet muuttuneessa tilanteessa, toisin sanoen, mihin pappi voi osallistua? Mitä pappi voi luvata samaa sukupuolta oleville pareille, jotka jo nyt kysyvät papin mahdollisesta osallistumisesta heidän hääjuhliinsa ensi maaliskuun alusta? Nämä kysymykset ovat herättäneet neuvottomuutta ja kärsimättömyyttä eräiden pappien keskuudessa. Siinä määrin, että jotkut piispat ovat jo antaneet ohjeistusta oman hiippakuntansa papistolle ja toiset harkitsevat tällaisen ohjeistuksen antamista. Tavoitteena on kuitenkin, että piispainkokouksen yhteisessä selonteossa antaisimme yleispätevät ohjeet ja vain tarvittaessa yksittäiset piispat antavat lisäohjeistusta. Selonteon minimitavoitteena tulisi mielestäni olla, että papistolle ja seurakuntalaisille annetaan ohjeet, miten nykyistä ohjeistusta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja kanssa tulisi soveltaa tilanteessa, jossa uusia parisuhteita ei voi rekisteröidä ja voimassa olevat rekisteröidyt parisuhteet automaattisesti muuttuvat avioliitoiksi. Meidän piispojen ja koko kirkkomme haasteena on se, että osa haluaisi toteuttaa rukoushetken tavalla, joka on mahdollisimman lähellä avioliiton siunausta olematta sellainen. Ja on toisia, jotka eivät oikeastaan haluaisi, että kirkko tarjoaisi yhtään mitään hengellistä tukea ja juhlahetkeä samaa sukupuolta oleville aviopuolisoille. Pidän todennäköisenä, että selonteon ohjeistus tässä kysymyksessä jää suhteellisen avoimeksi ja jättää harkinnanvaraa yksittäiselle papille. Toivon, että ohjeistuksen turvin pappi voi halutessaan hyvällä omalla tunnolla ja viisaaksi katsomallaan tavalla osallistua kyseisten avioparien hääiloon ja rukoilla heidän puolestaan muitten juhlavieraiden kanssa.

Yhdessä kysymyksessä tälle kyselytunnille ja muutenkin keskustelussa kirkkomme sisällä on perätty myös ohjeistusta käytännöllisiin kysymyksiin, kuten avioliiton esteiden tutkinnasta, kuulutuksista, väestörekisterikäytännöistä, seurakunnan tilojen käytöstä ja niin edelleen. Näihin kysymyksiin, ainakin osin, osaan niistä, toivon saavamme ohjeistusta kirkkohallituksessa meneillään olevasta selvityksestä, jonka tavoitteena on selvittää uuden avioliittolain juridiset seuraukset ja vaikutukset. Näkisin viisaana, että piispainkokouksen selonteossa ei oteta kantaa näihin kysymyksiin, vaan korkeintaan viitataan kirkkohallituksen selvitykseen. Tarvittaessa yksittäiset kirkkoherrat ja muut papit voivat ottaa yhteyttä oman hiippakuntansa piispaan ja kysellä neuvoja. Tavoitteena on, että piispainkokouksen selonteko olisi valmiina lokakuussa.

Kolmantena, tai oikeastaan toisena kohtana, kirkolliskokouksen selontekopyynnössä oli jokaisen ihmisen luovuttamattoman ihmisarvon korostaminen. Koska kysymyksissä ei ymmärtääkseni viitattu tähän, en tässä yhteydessä puutu siihen kohtaan.


Paluu