Puheenvuoro



Hiilamo Kirsi, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit.

Toivon, että seurakuntarakenneuudistuksessa näkisimme yhdessä paremmin tulevaisuuteen, emmekä yhdessä pelkäisi vain enemmän. Että täälläkin olisi kyse tulevaisuuden rakentamisesta, eikä vain sen estämisestä! Seurakuntarakenneuudistukseen on sisällytetty diakonian viran pakollisuuden poistaminen kirkkojärjestyksestä, kuten edustaja Puhalainen äsken totesi ja aiemmin Ylä-Autio iltapäivällä. Jaan edustajien toiveen ja tarkentaisin sen. Olisi todella hienoa, jos rakenneuudistuksen mietinnön hallintovaliokunnan lausuntoon sivulla 3 yksityiskohtaa seurakunnan pakollisesta virasta tulisi muutos: Kullakin seurakunnalla tulee olla kirkkoherran viran lisäksi diakonian virka, jonka työalana on sosiaalis-karitatiivinen diakonian työ. Näin siitäkin huolimatta, että uskon vahvasti edustaja Tähtisen diakonian kansanliikkeeseen. Suomella oli varaa 1943 perustaa ja nähdä diakonian sekä sen viran merkitys. Kun jokaisessa seurakunnassa on diakonian virka, se takaa, että niin kaupungeissa kuin syrjäkylillä, ihan siellä Lapin perukoillakin, on myös ammatillista kriisiauttamista. Kriisiauttaminen on eri asia kuin ystäväpalvelutyö tai yleinen diakoniatyö. Ammatillinen kriisiauttaminen tarvitsee rautaista ammatillista osaamista, joka tulee erityisen koulutuksen myötä ja tietysti kokemuksen. Hyvän tahdon varaan ei voi ripustautua. Diakoniasta puhutaan lämpimästi seurakunnan ydintehtävänä, mutta paikalliset ratkaisut eivät aina tue työtä. Tarvitsemme paikallistasolle signaalia, vahvaa signaalia. Että diakonia nähdään edelleen välttämättömänä. Mikäli rakenneuudistuksen sisään kätketty diakonian viran ei-pakollisuus toteutuu, niin se voi pahimmillaan olla lähtölaukaus diakonian alasajolle. Tätä pelätään. Tätäkö todella toivomme?

Vaikka pessimisti ei pety, niin olen kaivannut tähän saliin ja erityisesti itselleni paljon enemmän optimismia. Optimismi luonteen vahvuutena sisältää toiveikkuuden ja rohkean tulevaisuuteen suuntautumisen. Ytimenä rakenneuudistuksessakin soisin olevan odotusta siitä, että tulevaisuudessa tulee tapahtumaan hyviäkin asioita. Jumalan tahdon mukaisia asioita ja halua yhdessä toimia niiden toteuttamiseksi. Elämässä ja kirkkommekin elämässä voi käydä myös hyvin. Optimismi tuo mukanaan sinnikkyyttä ongelmien ratkaisussa ja se lisää sitkeyttä tavoitella yhteisiä tavoitteita ja vahvistaa sopeutumis- ja selviytymiskykyä. Keskustelua kuunnellessani olen kuullut varsin pessimististä sävyä monessa puheenvuorossa. Jopa muutamien piispojen puheenvuoroissa. On ollut olo, että jos olisi kirkolliskokouksen päätettävissä, niin Suomessa olisi varmaan vain yksi vuodenaika: marraskuu. Rohkeaa optimismia tähän tärkeään päätöksentekoon!


Paluu