Puheenvuoro



Kaisanlahti Janne, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokunnan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Käytin keväällä täällä puheenvuoron, jossa vastustin tätä aloitetta ja eräitä sen perusteluissa esitettyjä näkemyksiä. Pidettyäni sen puheenvuoron ajattelin, että vaikka olen toiseksi nuorin kirkolliskokousedustaja, tällaiseksiko minun roolini tässä toimielimessä muodostuu. Leimaudun uudistusten vastustajaksi, olen estämässä raikkaiden, modernien tuulien puhaltamista ja ajattamassa kirkkolaivaamme karille, eikö totta. Kirkon sanoma on muuttumaton, mutta sen toimintatapoja on jatkuvasti tarkasteltava ja kehitettävä vastaamaan ajan haasteisiin. Tämä koskee luonnollisesti myös kirkon hallintoa ja kirkon vaaleja. Yleisvaliokunta on tässä erinomaisessa mietinnössään punninnut eri vaihtoehtoja kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutoksen suhteen. Mietintö on perusteltu ja siihen kannattaa kaikkien huolella tutustua. Valiokunta esittää mielestäni perustellusti, että aloite jätetään raukeamaan. Kyse ei ole siitä, että kirkko käpertyisi itseensä tai siitä, että vastustetaan jotain välttämätöntä historiallista kehitystä, kuten aikanaan vastustettiin vaikkapa yleistä äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa. Yleisvaliokunnan mietinnössä on tunnistettu kirkon jäsenten vaikutusmahdollisuuksien edistämisen tärkeys, mistä aloitteen tekijät ovat uskoakseni kantaneet sinällään oikeutettua huolta. Mistä tässä on kyse? Mielestäni siitä, että vaikka kirkolliskokousta kutsutaan kirkon eduskunnaksi, niin onko kirkon perusolemus ja kirkolliskokouksen kirkon uskoon ja oppiin liittyvät tehtävät huomioiden perusteltua muuttaa kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaali vastaamaan eduskuntavaaleja. Edelliset puhujat ovat tähän jo ansiokkaasti viitanneet. Yleisvaliokunnan esityksessä todetaan, että äänioikeutettujen määrän valtava kasvaminen muuttaisi vaalin nykyistä julkisuushakuisemmaksi. Sinälläänhän se ei välttämättä ole huono asia. Kirkolliskokousvaalin suhteen laajempi julkinen keskustelu onkin varmasti paikallaan. Uutena kirkkovaltuutettuna aikanaan olin sangen tietämätön koko kirkolliskokouksen vaalista, mitä se ylipäätään tarkoittaa. Kuka asettaa listat ja mikä on minkäkin ehdokaslistan ohjelma ja todellinen taustayhteisö? Siellä sellaisia hassuja nimiä monesti käytetään, pitää tuntea sitä kirkon niin sanottua salakieltä, että mikä puolue tai herätysliike sen listan taustalla on. Aikanaan omassa seurakunnassani kirkkoneuvoston kokouksessa oli epävirallisen keskustelun jälkeen päätetty, kenet meiltä asetetaan ehdokkaaksi. Se en tietenkään ollut minä, tuolloin 23-vuotias ensimmäisen kauden valtuutettu. Enkä olisi varmaan huomannut koko ehdokasasettelua, ellei eräs kokoukseen osallistunut henkilö olisi vuotanut minulle tietoa tästä keskustelusta. Innostuin siitä niin paljon, että selvitin, mitkä tahot listoja keräävät, ja soitin, että lisätkää nimeni, jos kelpaan. Sillä kertaa en tullut valituksi, toisella kertaa sitten tulin.

Mutta tämä suora kansanvaali kirkolliskokouksen maallikkojäsenten osalta johtaisi kenties myös monien sellaisten ilmiöiden esiintuloon, jotka eivät välttämättä ole omiaan rakentamaan tätä kirkkoa. Ensinnäkin on kustannuskysymys. Olemmeko valmiita käyttämään 6 - 7 milj. euroa näiden vaalien järjestelykuluihin, ja mistä se raha olisi pois? Tuskinpa tämä suora kansanvaali on se keino, joka saa kirkon sanoman ja työn tuntumaan niin tärkeältä, että eronneet liittyvät kirkkoon takaisin ja tuovat verot mukanaan. Millaiseksi sitten muodostuisi kampanjointi, kun joidenkin satojen tai tuhannen ihmisen sijasta on kampanjoitava sadoille tuhansille? Kampanjointi vaatisi paljon vaalirahaa, kampanjaosaamista, ja ehdokaslistat alkaisivat kerätä mahdollisimman tunnettuja nimiä maksimoidakseen kannatuksen. Tästä toteamuksestani on turha kenenkään loukkaantua. En missään nimessä väitä, että julkisuudesta tunnetut henkilöt olisivat jotenkin vähemmän sopivia lähtökohtaisesti tänne. Eiköhän suurin osa meistä ole ainakin paikallistasolla jo nyt jossain määrin julkinen henkilö. Kun minut valittiin kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi Kemijärvellä, muutamat mummot siunailivat, että eihän Janne osaa kuin puhua politiikkaa, miten se sen alkuhartauden pitää. Suora kansanvaali olisi kuitenkin omiaan tuomaan listoille ehdokkaita, jotka halutaan vain niin sanotuiksi ääntenkerääjiksi. Lainaan yleisvaliokunnan mietintöä: "Suora vaali suosisi ehdokkaita, jotka tunnetaan julkisuudessa. Laajaa tunnettuutta voi saada lähinnä kirkon ulkopuolisista yhteyksistä. Kirkolliskokouksen tehtävien vuoksi seurakunnan toiminnan ja kirkon elämän tuntemus on tärkeä peruste kirkolliskokouksen jäseneksi valikoitumiselle. Luottamushenkilöiden äänioikeus korostaa sitä, että valitsijoilla on valmiutta arvioida ehdokkaita tästä näkökulmasta." Suora vaali merkitsisi myös sitä, että äänestysprosentti putoaisi nykyisistä sangen korkeista luvuista todennäköisesti 10 ja 20 välille. Olemmeko tähän muutokseen valmiita ja halukkaita? Seurakuntalaiset valitsevat kirkkovaltuutetut, ja kirkkovaltuutetut, seurakuntien ja kirkon hallintoa ja toimintaa tuntevat luottamushenkilöt valitsevat kirkolliskokouksen. Kannatan tätä toimivaa järjestystä. Kiitos yleisvaliokunnalle hyvästä esityksestä.


Paluu