Puheenvuoro



Weuro Jaakko, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviot vuodelle 2016 ja toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosille 2016-2018 (Kirkkohallituksen esitys 6/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, sanotaan, että ensimmäinen puheenvuoro lounaan jälkeen on vaikein, koska kaikki helposti vaipuvat uneen, nyt ei ole sitä ongelmaa, kun osa vielä valuu paikoilleen, mutta ehkä kuitenkin on onnellisempi tilanne puhua yleisölle, joka on juuri saanut veren sokerinsa ylös, kuin yleisölle, joka on juuri tuskissaan odottamassa lounaan alkua.

En aio tässä puheenvuorossani ottaa kantaa tehtyihin talousarvioaloitteisiin, vaan haluaisin ensinnäkin esittää kiitokseni siitä, että tässä talousarvioesityksessä TTS-suunnitelmassa, tässä kirjassa, mikä me ollaan saatu, on nyt huomioitu se talousvaliokunnan ehdotus siitä, että nämä tuloskortit on otettu mukaan tähän meille toimitettavaan materiaaliin. Ne ehdottomasti avaavat suunnitteluprosessia ja tavoitteen asetantaa. Toki, niin kuin kansliapäällikkökin tässä alussa totesi, ne ovat ehkä vielä askeleita oikeaan suuntaan ja tätä tavoitteen asettelun selkeyttä ja vaikuttavuutta ja sen mittareita voisi edelleen vielä täsmentää.

Haluaisin kuitenkin yhteen asiaan tässä kiinnittää huomiota, joka herätti kysymykseni tutustuessani tähän materiaaliin. Jo tässä suullisessa esittelyssäkin läpi käydyt kirkkohallituksen istunnon asettamat strategiset tavoitteet ovat hyvin selkeitä ja myöskin sisällöllisesti kannatettavia. Meidän täytyy kehittää viestintää vaikuttavampaan suuntaan ja meillä täytyy olla myös rohkeutta vaikeasta yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta puhua myös jäsenmäärän kasvun puolesta, meidän täytyy asettaa sellainen toivon tavoite, että haasteista huolimatta me teemme vaikuttavaa työtä ja teemme työtä sen eteen, että kirkkomme jäsenmäärä kasvaa.

Sen sijaan mikä minusta tässä jäi nyt puuttumaan - ja varmasti osin tarkoituksellisesti, mutta kysyn miksi - kytkentä näiden strategisten tavoitteiden ja eri osastojen ja yksiköiden tavoitteiden välillä. Nythän nämä osastojen ja yksiköiden kolmijakoiset tavoitteet oikeastaan eivät ole mitään strategisia valintoja, vaan ne kuvaavat kirkkohallituksen perustehtävää, edunvalvonta, seurakuntien työn tukeminen ja kirkon yhteisten tehtävien hoitaminen. Eivät ne ole mitään strategisia tavoitteita ja valintoja, vaan sitä mitä tehdään. Kannustaisin kirkkohallitusta siihen, että jatkossa yhä rohkeammin lähdettäisiin siitä, että toiminta- ja taloussuunnitelmassa jalkautettaisiin nämä strategiset tavoitteet jokaisen osaston ja yksikön toimintaan. Jokainen miettimään miten viestintää voidaan edistää, se ei ole vain viestinnän tai arkkipiispan kanslian asia. Jokainen miettimään miten omilla toimillaan voi työskennellä jäsenmäärän kasvattamisen eteen. Miksi tämä on merkittävää, paitsi, että nämä tavoitteet ovat tärkeitä itsessään, näen että meidän kirkon yhteinen hallinto asettaa myös sen suunnan ja mallin seurakunnille. Vaikka me nyt kuulimmekin, että kirkkohallituksen ja hiippakuntien talous on suhteellisen kestävällä pohjalla, näinhän ei monessa seurakunnassa ole, vaan taloudellinen tilanne on erittäin vaikea ja se tarkoittaa sitä, että toiminnan vaikuttavuutta on lisättävä. Meidän on saatava vähemmällä aikaan enemmän ja se edellyttää vahvaa strategista johtajuutta ja se edellyttää sitä, että me kehitämme hallintoamme vahvemman johtamisjärjestelmän suuntaan ja se edellyttää sitä, että myös näitä hallinnollisia asiakirjoja käytetään tehokkaammin strategisen ohjaamisen välineenä. Tätä esimerkkiä nähdäkseni myös kirkkohallituksen olisi syytä näyttää kentälle.

Tämän toiveen esitän tulevaa varten. Samoin näkisin erittäin mielelläni, että myös hiippakunnallisen toiminnan osalta otettaisiin käyttöön tämä tuloskorttimalli. Tämä vahvistaisi, ja sanon tämän myös Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajana, tämä vahvistaisi myös hiippakuntavaltuustojen työskentelyä ja toisi läpinäkyvyyttä tavoitteen asetantaan ja sen toiminnan vaikuttavuuden seuraamiseen. Tätä me tarvimme,, jotta me voimme saada jatkossa aikaan vähemmällä enemmän, kiitos.


Paluu