Puheenvuoro



Savela Antti, edustaja

Otsikko:
Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, lakivaliokunnan mietintö 5/2015 kirkkohallituksen esityksestä 1/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Käsillä oleva diakoninvihkimystä koskeva asia on ollut pitkään vireillä, ja sen eteen on tehty paljon työtä. Lakivaliokunnan käsittelyssä on tullut ilmeiseksi, että kirkon virkarakenteen selkiyttäminen ja diakoninvirkaa koskevan ratkaisun tekeminen on tarpeen. Paine asian loppuun saattamiseksi on siis ollut suuri.

Lakivaliokunta on ollut hankalan tilanteen edessä asiaa käsitellessään. Jo asian käsittelyn useita vuosikymmeniä kestäneissä aikaisemmissa vaiheissa näkemykset ovat vaihdelleet ja painottuneet eri tavalla. Tämänkertaisessa kirkolliskokouskäsittelyssä kirkkohallituksen esitys on saanut lähetekeskustelussa varsin ristiriitaisen ja runsaasti kritiikkiä sisältäneen vastaanoton.

Piispainkokouksen lausunnossa on esitetty joissain merkittävissäkin kohdissa kirkkohallituksen esityksestä poikkeavia linjauksia. Perustevaliokunta on lausunnossaan puolestaan päätynyt esittämään huomattavasti kirkkohallituksen esitystä pelkistetympää ratkaisua.

Erityisesti vihkimisviran piiriin kuuluvista työaloista ei ole saavutettu yksimielisyyttä. Tältä osin asia on pohjimmiltaan teologinen ja edellyttäisi siten esityksen teologisten perusteiden arvioimista ja linjaamista. Lakivaliokunta on katsonut, että tämä ei kuulu lakivaliokunnan tehtäviin. Sinällään on oikeudellisesti mahdollista toteuttaa hanke joko kirkkohallituksen, piispainkokouksen tai perustevaliokunnan esittämien periaatteiden mukaisesti.

Kirkkohallituksen esityksessä on myös ratkaistu useita selkiyttämisen tarpeessa olleita avoimia kysymyksiä, kuten kutsun, vihkimyksen ja kaitsennan järjestäminen. Asian jatkotyöstämistä lakivaliokunnassa on haitannut kirkkohallituksen esityksessä olevat lainsäädäntötekniset puutteet. Esimerkiksi säännösehdotusten yksityiskohtaiset perustelut ovat suurelta osin niukkoja tai puuttuvat käytännössä kokonaan. Tästä johtuen epävarmuutta on ollut eräissä kohdin siitä, mihin yksittäinen säännös lopulta tähtää, ja mitä vaikutuksia sillä on käytännössä. Myös vihkimysvirkaan liittyvä laaja ja tärkeä kysymys hallinnollisesta edustuksesta on käsitelty erittäin ohuesti ja jätetty käytännöllisesti katsoen perustelematta.

Lakivaliokunta on yhtynyt perustevaliokunnan arvioon siitä, että nykytilanteeseen liittyy ongelmia, joiden vuoksi uudistusprosessi on alun perin käynnistetty. Viittaan tässä yhteydessä näistä esimerkkinä eri hiippakunnissa vallitseviin erilaisiin vihkimyskäytäntöihin. Nämä ongelmat tulisi joka tapauksessa kyetä ratkaisemaan.

Huolimatta edellä kuvatuista ongelmista, lakivaliokunta lähti työstämään asiaa ajatuksin, että ongelmat pyritään ratkaisemaan ja säännökset muotoilemaan niin, että kirkolliskokoukselle voitaisiin viimein tuoda viimeistelty ja säädösehdotukset sisältävä mietintö, joka voitaisiin hyväksyä. Lakivaliokunta pyrki rakentamaan esitystään lakivaliokunnan jo asiaa edellisen kerran kirkolliskokouksessa käsiteltäessä kannattaman diakonaattikäsitteen varaan. Diakonaatti olisi yläkäsite, joka kokoaa yhteen erilaiset palvelutehtävät, ja joka mahdollistaisi jatkossa myös muiden ammattiryhmien lisäämisen esitetyn vihkimisviran piiriin. Nykyiset virkanimikkeet säilyisivät tämän käsitteen alla. Näin työnkuvat ja ammatilliset identiteetit eivät liiaksi hämärtyisi. Myöskään diakonian käsitteelle ei tarvitsisi antaa uutta sisältöä.

Lakivaliokunta teki asiassa suuren työn ja luonnosteli uusia säännöksiä tältä pohjalta. Diakonaattikäsitteen käyttäminen ei kuitenkaan ollut pelkästään lainsäädäntötekninen kysymys, vaan se muutti merkittävästi kirkkohallituksen esityksen perusteita. Vaikka lakivaliokunta teki asiassa, näin uskallan valiokunnan puheenjohtajana sanoa, parhaansa, ja työskenteli aivan viimeiseen saakka tältä pohjalta, säädösmuotoilut ja niiden perustelut eivät olleet siinä kunnossa, että niitä olisi voinut tuoda kirkolliskokouksen arvioitaviksi. Useita kohtia koskevissa arvioinneissa kävi ilmi, että säännösmuotoilujen käytännön vaikutukset ja soveltumustapa jäivät yhä vain arvailujen varaan. Nämä ongelmat olisimme löytäneet heti kohta edestämme. Asia olisikin edellyttänyt huolellisempaa punnintaa ja lainvalmistelua kuin mihin lakivaliokunnalla oli käytettävissä oleva aikakin huomioon ottaen mahdollisuus.

Lakivaliokunta päätyikin lopputulemanaan esittämään asiaa uudelleen valmisteltavaksi. Ymmärrän lakivaliokunnan puheenjohtajana, että lakivaliokunnan esitys aiheuttaa turhautumista tässä salissa ja sen ulkopuolellakin. Tunnistan tätä turhautumista itsessänikin. On kuitenkin niin, että keskeneräistä asiaa ei tällä perusteella voi viedä eteenpäin. Asia on tärkeä, ja on tärkeää, että se saadaan myös kunnolla ratkaistua huolellisen työn pohjalta. Ajattelen tässä vanhaa viisautta, jonka mukaan elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.

Lakivaliokunta on halunnut evästää jatkovalmistelua väljähkösti, jotta ei etukäteen suljettaisi pois etenemisteitä, joita asiassa saattaa vielä löytyä. Asian jatkovalmistelussa on selvitettävä, voidaanko lakivaliokunnan kuvaamalla tavalla diakonikäsitettä hyödyntämällä saavuttaa uudistuksen sisällöstä sellainen yksimielisyys, että uudistuksen esteenä olevat ongelmat voidaan ratkaista. Joka tapauksessa asia on valmisteltava niin, että perustevaliokunnan lausunnosta ilmenevät nykytilanteeseen liittyvät ongelmat ratkaistaan. Samoin on selvitettävä se, voidaanko nykytilan ongelmia ratkaista piispainkokouksen päätöksellä ilman, että tarvitaan lainkaan lainsäädäntömuutoksia.


Paluu