Puheenvuoro
Auvinen Ville
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu
Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö on hyvä dokumentti, suuret kiitokset siitä. Dokumentti, joka avaa mielenkiintoisia näkymiä kirkon mahdollisesta tulevaisuudesta ja jos joku mietinnön kolmesta vaihtoehtoisesta mallista toteutuu edes jossain määrin, niin kirkkomme on tulevaisuudessa merkittävästi toisenlainen kuin nyt. Erityisesti haluan nostaa kolme omasta mielestäni erittäin hyvää avausta. Ensinnäkin seurakuntalaisten osallisuus nostetaan voimakkaasti ja monta kertaa esille. Komitean ensimmäisessä kannanotossa todetaankin näin "uudistuksen keskeisimpiä päämääriä on siirtyminen työntekijäkeskeisestä ja virkamiesmäisestä ajattelutavasta seurakuntalaisten roolia korostavaan ajatteluun. Seurakuntalaiset eivät ole seurakunnan toiminnan kohde, vaan he muodostavat seurakunnan ja ovat sen täysivaltaisia toimijoita". Ajatus seurakunnasta ja sen viranhaltijoista palveluntuottajina ja seurakuntalaisista asiakkaina ei mitenkään vastaa raamatullista kuvaa seurakunnasta, joka on Kristuksen ruumis ja jossa jokainen seurakuntalainen on tuon ruumiin aktiivinen ja toimiva jäsen.
Toiseksi mietintö nostaa aktiiviseen keskusteluun positiivisella tavalla kysymyksen henkilöseurakunnista. Täällä on jo muutamassa puheenvuorossa ehditty kritisoida mietintöä nimen omaan tästä, itse pidän tätä erittäin hyvänä. Jo tällä hetkellä tuhannet, uskallan sanoa, tuhannet Suomen evankelis-luterilaisen jäsenet osallistuvat säännöllisesti jumalanpalvelukseen muun muassa herätysliikkeitten jumalanpalvelusyhteisöissä. Jumalanpalvelusyhteisö on heidän tosiasiallinen seurakuntansa, jossa he kuulevat evankeliumin julistusta ja jossa he vastaanottavat sakramentit ja luulenpa, että he kaikki eivät edes välttämättä tiedä missä parokiaalisessa paikallisseurakunnassa he virallisesti ovat kirjoilla. Tärkeämpää on todellinen seurakuntayhteys kuin se virallinen. Henkilöseurakunnat ovat siis käytännössä jo nyt arkitodellisuutta monen kirkon seurakunta-aktiivin kohdalla. Sen tähden olisi nyt vain hyvä määritellä niiden asema myös virallisella tasolla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Kolmanneksi mietintö suosittelee sääntelyn karsimista. Sivulla 56 mietinnössä todetaan näin "sääntelyn yleinen keventäminen lisää hallinnon joustavuutta ja toiminnan vapautta kirkossa". Otan erään esimerkin sääntelyn luomasta tilanteesta, joka liittyy nimen omaan jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaan. Tällä hetkellä on tilanne sellainen, että Suomen ev.-lut. kirkon pappi ei voi toimittaa Suomen ev.-lut. kirkossa hyväksytyn käsikirjan mukaista ehtoollisjumalanpalvelusta ja jakaa ehtoollista Suomen ev.-lut. kirkon jäsenille ilman paikallisen kirkkoherran lupaa, ellei se tapahdu kirkoksi vihityssä tilassa. Itse kysyn, onko tällainen sääntely todellakin nykypäivää. Joidenkin seurakuntien alueella asiat sujuvat hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta jossain taas herätysliikkeen toiminta koetaan kilpailevaksi toiminnaksi ja sille ei haluta antaa tilaa. Tuntuu pahalta ja oudoltakin, että sellainen toiminta, jossa kirkon pappi julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentin kirkon jäsenille, koetaan kilpailevana toimintana. Herätysliikkeet kuitenkin tahtovat olla osa kirkkoa ja mieltävät toimintansa osaksi kirkon toimintaa. Toivoisin, että tältäkin osin sääntelyä voitaisiin tulevaisuudessa karsia. Herätysliikkeet siis tahtovat olla osa kirkkoa. Tämä johtaa erääseen kriittiseen huomioon liittyen tähän mietintöön. Esittelypuheenvuorossa eilen jo selitettiin, miksi herätysliikkeet ja herätysliikejärjestöt on suljettu tarkastelun ulkopuolelle ja ymmärrän kyllä perusteen. Ajattelen kuitenkin, että kun puhutaan Suomen ev.-lut. kirkosta, ei voida kokonaan ohittaa järjestöjä, jotka toimivat kirkon sisällä. Olisi ollut suotavaa, että herätysliikkeiden edustajia olisi ainakin kuultu mietintöä valmisteltaessa. Eräässä kohdassa mietintöä herätysliikejärjestöt kuitenkin mainitaan, ja sivulla 26 olevassa kaaviossa ne ymmärtääkseni kuuluvat järjestökenttälaatikkoon. Jos tuon kaavion oikein ymmärrän, niin sen mukaan järjestöjen tehtävä on olla seurakuntien palvelujärjestöjä. Ajattelen, että tämä ei ainakaan täysin vastaa sitä, miten järjestöt itse mieltävät nykyisen roolinsa ja tehtävänsä kirkossa. Edellä oli jo puhe herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöistä ja esimerkiksi kirkon kokoavasta opiskelijatyöstä herätysliikejärjestöt vastaavat suurelta tai jopa suurimmalta osin. Kun siis mietitään kirkon tulevaisuutta niin hengellisenä yhteisönä kuin hallinnollisena organisaationa, on kirkon herätysliikkeet otettava mukaan keskusteluun ja on etsittävä sellaisia malleja, jotka antavat niille ihan oikeasti tilaa toimia kirkon sisällä.
Paluu