Puheenvuoro



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta 2013 klo 15.30

Teksti:
Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Edustaja Korolainen kysyy: "Kirkon talouden heikkeneminen näkyy jo tällä hetkellä seurakunnissa ja -yhtymissä kipeinä päätöksinä. Käsitykseni mukaan tällä hetkellä on uhkana, että valtakunnallisesti oltaisiin lakkauttamassa tai täyttämättä jättämässä yhteensä kuuden sairaalapastorin tehtävät eri puolilla Suomea. Kysynkin, millä tavalla kirkkohallitus seuraa selektiivityöntekijöiden henkilömäärän muutosta? Kirkon työntekijätilastot valmistuvat kohtuullisella viiveellä, kuinka niitä voitaisiin kehittää niin, että ne palvelisivat paremmin päätöksentekoa?"

Tässä kysymyksessä on oikeastaan kaksi pääkohtaa, yhtäältä sairaalapastorien määrän kehitys ja toisaalta vähän laajemmin selektiivityöntekijöitten henkilöstömäärät ja niiden kehitys. Aluksi vähän yleisemmällä tasolla erityistyömuotojen tilanteesta. Nykyinen taloustilanne näkyy tosiaan siinä, että resursseja on jo jonkin verran supistettu leikkaamalla toimintamäärärahoja tai koulutusta, painottamalla tehtävänkuvassa yleistä seurakuntatyötä tai jotakin muuta selektiivityön osa-aluetta sekä jättämällä sijaisuuksia täyttämättä. Kirkkohallituksessa on tänä vuonna perustettu asiantuntijaryhmä, joka kerää yhteen mahdollisimman laajasti laadulliset ja tilastolliset tiedot erityistyömuotojen tämänhetkisestä tilanteesta ja sen muutoksista sekä pyrkii ennakoimaan kehitystä. Työ on hankalaa, sillä tieto on hajallaan, eikä tilastoja ole juuri yhdistelty toisiinsa. Työryhmä on nyt lähtenyt yhdessä kirkkohallituksen tilastoasiantuntijan kanssa kehittämään kirkon tilastojen hyödyntämistä. Toinen tilastollinen kehitysmahdollisuus on vertailla ja yhdistää seurakuntien ja kuntien tilastoja. Tästä on saatu yksittäisissä hankkeissa hyviä kokemuksia.

Peruskysymystä erityistyövoimavarojen kehittymisestä ei kuitenkaan ole syytä tarkastella ensisijaisesti ja ainoastaan työntekijöiden tai virkojen näkökulmasta. Merkittävämpää on toimia niin, että kirkko saa mahdollisimman laajan yhteyden ihmisten elämään arjen tasolla. Se tarkoittaa yhteisölähtöisen työn voimistamista. Siinä keskeistä on ajatella erilaisten yhteisöjen tarpeita ja etsiä kirkon läsnäolon ja työn roolia ja merkitystä näiden yhteisöjen osana. Seurakunta ei tuolloin toimi omana saarekkeenaan vaan osallistuen, ollen läsnä ja mukana eläen ihmisten arjessa. Tällaisen yhteisöllisen työn vaikuttavuudesta on jo kokemusta. Yhteisölähtöinen työ voi vahvistaa kirkon strategian toteutumista. Näin voidaan käyttää myös tehokkaammin yhteisiä resursseja.

Sairaalasielunhoidon tilanteesta voi todeta, että kirkkohallituksessa seurataan aika lailla reaaliajassa henkilöstömuutoksia. Saamme suoraan tiedot kentältä muutoksista viroissa, ja aika paljon myös tietoa suunnitelmista tulevaisuuden suhteen, samoin virkojen täytöistä tai täyttämättä jättämisistä. Sairaalasielunhoitajien määrä on valtakunnallisesti pysynyt viimeisten kolmen vuoden ajan melkein ennallaan. Laskua on ollut viiden viran verran tämän kolmen vuoden aikana. Sairaalapappeja on tällä hetkellä 132, kaksi näistä on lehtoreita. Kuluneena vuonna on eläköitymisen johdosta avautuneita virkoja muutama jätetty toistaiseksi täyttämättä tai täytetty määräaikaisella sijaisella, tai työ on puolitettu tai siihen on liitetty esimerkiksi kappalaisen viran tehtävä. Tiedossa on keskusteluja sairaalapapin viran lopettamisesta tai pohdiskelua kustannuspohjan laajentamisesta, mutta tarkkaa tietoa ensi vuoden vähennyksistä ei ole.

Vähenevät resurssit vaikuttavat myös seurakuntien mahdollisuuksiin lähettää pappeja koulutukseen sekä neuvottelupäiville. Jatkossa on varauduttu järjestämään enemmän lyhyempiä jatko- ja täydennyskoulutuksia sekä harkitaan neuvottelupäivien keskittämistä ja järjestämistä harvemmin. Toisaalta myönteistäkin kehitystä kentällä on tapahtunut. Vuodenvaihteessa lakkautettavan Uudenmaan sairaalasielunhoitotyön seurakuntainliiton kolmesta sairaalasielunhoitajan virasta on Hyvinkään seurakunta ottanut jatkossa vastatakseen puolentoista viran osalta.

Hyvät ystävät, toimintaympäristön muutos ja talouskehitys asettaa haasteensa seurakuntien työlle. Seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat itsenäisiä ja vastaavat omasta toiminnastaan ja resurssien käytöstään. Me pyrimme kirkkohallituksessa tukemaan selektiivityömuotoja ja niiden kehittämistä parhaamme mukaan, mutta päätökset tehdään viime kädessä paikallisella tasolla.


Paluu