Puheenvuoro
Vesti Aino
,
edustaja
Otsikko:
Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2014 edustaja-aloitteesta 2/2014
Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2014 klo 18.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Olemme asian äärellä, joka koskettaa varsin suurta osaa suomalaisista. Tässä aloitteessa uusperheiden tueksi ehdotettiin tällaisten vaihtoehtoisten kysymysten lisäämistä, joilla otettaisiin sitten huomioon uusperheen lapset ja heidän roolinsa tässä uudessa perheessä. Aloitteen tarkoitusta tukea uusperheitä ja rohkaista heitä kirkolliseen vihkimiseen, sitä kannatettiin poikkeuksetta kaikilla foorumeilla. Mutta kuten keväältä muistamme, jo aloitekeskustelussa nousi esiin uusperheiden heterogeenisyys ja tunteiden mahdolliset ristiriidat, jolloin tueksi ei voisi suositella kaavamaista yhtä mallia. Toimitusten oppaassa meitä pappeja ohjeistetaan: toimituksissa on tarkoitus aina huomioida ensiksikin kirkon yhteinen perinne ja yhteiset tavat, jotka ilmaisevat yhteistä uskoa, luovat turvallisuutta ja vahvistavat yhteenkuuluvuutta, mutta niiden lisäksi myös se ihmisten elämäntilanne. Suora lainaus sieltä toimitusten oppaasta: "Tilannekohtainen soveltaminen ei ole vain myönnytys vaan velvollisuus, koska kasuaalitoimitus jo määritelmänä perustuu erilaisiin elämäntilanteisiin. Casus on yhtä kuin tapaus, tilanne."
Koska aloite koski kirkkokäsikirjan muuttamista, valiokunta pyysi perustevaliokunnalta ja piispainkokoukselta lausunnot, jotka ovat siinä liitteenä ja ne on hyödyllistä lukea. Molemmat näistä arvostivat sitä aloitteen tarkoitusta rohkaista pariskuntia kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen ja tukea uusperheitä, mutta huomauttivat samalla, että avioliittoon vihkimisessä on toimituksen tarkoituksena yhdistää mies ja nainen. Koko perheen yhdistäminen on sen sijaan pidempi prosessi. Uudessa monimutkaisessa ihmissuhdeverkostossa sekin on moneen suuntaan hajoava tapahtuma ja perheyhteyden syntymisen tukeminen joka suuntaan olisi tarpeellista. Se vaatii pastoraalista harkintaa tilanteissa, sillä on otettava huomioon mm. lasten molempien biologisten vanhempien oikeudet ja asema. Molempien heidän vanhemmuuttaan tukea ja erityisesti suojella lapsia ristiriidoilta. Ja näin ollen uusperheiden toisiinsa sitoutuminen ei perustevaliokunnan, piispainkokouksen ja käsikirjavaliokunnan mukaan toteudu parhaiten tällaisten lisättävien kysymysten kautta. Piispainkokouksen mukaan yhdenmukaiset kysymykset voisivat myös rajoittaa pastoraalista ja tilannekohtaista harkintaa. Kuten lähetekeskustelussakin todettiin niin nykyinenkin kaava mahdollistaa jo lasten huomioon ottamisen esimerkiksi johdantosanoissa, puheessa ja aivan erityisesti esirukouksessa, joka on mahdollista muotoilla juuri siihen tilanteeseen sopivaksi esimerkiksi lapsetkin nimeltä mainiten.
Enemmän kuin uusperheitä, tämä koskee myös avopareja, joilla on lapsia ennestään ennen avioliiton solmimista. Heitähän on suurin osa avioliittoon vihittävistä. Avioliittoon vihkimisen tilanteessa lapset voivat myös osallistua toimitukseen. Eri-ikäiset eri tavoin, esimerkiksi kynttilänsytyttäjinä, raamatunlukijoina tai musiikin esittäjinä. Uusperheen yhteyden tukemiselle on mahdollista löytää myös luonteva paikka kodin siunaamisen kautta. Se olisi juuri se koti, jossa tämä perhe asuu.
Siinä aloitteen lopussa ei varsinainen esitys tosin ehdottanutkaan kysymysten laatimista, vaan ainoastaan lisämateriaalin valmistamista kirkollisten toimitusten kirjaan vihkitoimituksia varten. Vaikka käsikirjavaliokunta ehdottaa aloitteen raukeamista siltä osin, että itse kirkkokäsikirjaan ei tehdä muutoksia, siis ei tavallaan luoda tällaista uutta toimitusta avioliittoon vihkimisen kaavan yhteyteen niin sisältää tämä toinen pontemme samansuuntaisen ehdotuksen kuin itse aloitekin: Kirkkohallitus valmistaisi lisämateriaalia käytettäväksi uusperheiden vihkimisessä. Myös "piispainkokous pitää parhaana vaihtoehtona sitä, että kirkkohallitus tuottaisi rukousaineistoa, jota voitaisiin käyttää uusperheiden vihkimisessä".
Myös pappien koulutuksessa on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota erilaisten perheiden huomioon ottamiseen ja tämähän koskee luonnollisesti vihkimisten lisäksi myös kastetoimituksia ja hautaan siunaamisia.
Paluu