Puheenvuoro



Viljanen Veli-Pekka, Lainoppinut asiantuntija

Otsikko:
Täysistunnon alku

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. Tosiaan tämän asian käsittelyn yhteydessä on noussut esille kysymys siitä, miten esteellisyyttä kirkolliskokouksen päätöksenteossa on tulkittava. Tältä osin lähtökohtana on, että kirkolliskokouksen jäseniin ei sovelleta virkamiehen esteellisyyttä koskevia yleisiä säännöksiä vaan asiasta on säädetty erikseen kirkkolaissa. Tämän erityissääntelyn mukaan kirkolliskokousjäsenen esteellisyys on huomattavan rajoitettua. Tässä mielessä kirkolliskokous kirkon ylimpänä elimenä rinnastuu eduskuntaan ja kirkolliskokouksen jäsenen esteellisyys kansanedustajan esteellisyyteen. Tämä taas liittyy kirkolliskokouksessa käsiteltävien asioiden luonteeseen. Esim. käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys ehdotuksen tekemisestä kirkkolain muuttamisesta sekä kirkon itsensä antamien säännösten muuttamisesta, siis lainsäädäntöasiasta, jossa esteellisyysnäkökohta on arvioitava ylipäätään toisin kuin esimerkiksi esteellisyyttä hallintoasioissa muissa kirkollisissa viranomaisissa. Kirkkolain 20 luvun 8 §:n mukaan kirkolliskokouksen puheenjohtaja ja muu edustaja on esteellinen ottamaan osaa häntä henkilökohtaisesti koskevan päätöksen tekemiseen. Eli kirkolliskokouksen jäsenen esteellisyys on rajoitettu häntä henkilökohtaisesti koskevan päätöksen tekemiseen ja siltäkin osin nimenomaan varsinaiseen päätöksentekoon osallistumiseen.
Mikä sitten on kirkolliskokousedustajaa henkilökohtaisesti koskeva päätös kirkkolain tarkoittamassa merkityksessä? Tältä osin johtoa voidaan saada kansanedustajan esteellisyyttä koskevasta saman sisältöisestä perustuslain 32 §:stä ja sen soveltamiskäytännöstä. Kansanedustajaa henkilökohtaisesti koskevana asiana pidetään asioita, jotka koskevat hänen edustajantoimensa lakkaamista, hänen syytteeseen panemistaan ja vangitsemistaan, hänen syyllistymistään järjestyksen rikkomiseen eduskunnassa tai häntä koskevan ministerivastuuasian käsittelyyn. Eli kyse on todella kansanedustajaa henkilökohtaisesti yksilönä koskevista asioista. Sen sijaan esteellisyys ei ulotu eduskunnassa lainsäädäntöasioita koskevan päätöksentekoon.
Vastaavalla tavalla on tulkittava myös kirkkolain asianomaista säännöstä. Vaikka täällä on noussut keskustelua esim. kenttäpiispan asemasta piispainkokouksessa, ei kysymys kuitenkaan ole kirkkolain mielessä nykyistä kenttäpiispaa henkilökohtaisesti koskevasta päätöksestä vaan kenttäpiispan asemasta instituutiona. Nykyinen kenttäpiispa ei siis kirkolliskokouksen jäsenenä ole kirkkolain mukaan esteellinen ottamaan osaa tämän asian käsittelyyn. Sama lähtökohta on omaksuttava myös vaikkapa nykyisen arkkipiispan ja muiden piispojen osalta, joiden institutionaaliseen asemaan ehdotettu sääntely voi myös eri tavoin vaikuttaa. Kyse ei ole kuitenkaan heitä henkilökohtaisesti koskevasta päätöksestä.
Lisäksi on korostettava, ettei kirkolliskokoukseen sovelleta ns. toisen asteen jääviyttä eli kirkolliskokousjäsenen esteellisyys ei voi perustua siihen, että hän on asian aikaisemmassa valmisteluvaiheessa osallistunut asian käsittelyyn. Tämä koskee esim. kirkolliskokouksen jäseninä olevia kirkkohallituksen täysistunnon jäseniä. Ainoa kirkkolain tuntema poikkeus edellä selostetusta esteellisyyssäännöstä on kirkkolain 20 luvun 8 §:n 4 momentin säännös, jonka mukaan käsiteltäessä Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaalia, ottavat käsittelyyn ja päätöksentekoon osaa vain ne edustajat, joiden palvelussuhteen ehtoja kirkon virkaehtosopimus tai kirkon työehtosopimus eivät koske.
Eli yhteenvetona totean, ettei käsiteltävänä oleva ehdotus koske ketään kirkolliskokouksen jäsentä henkilökohtaisesti sillä tavoin, että hän olisi esteellinen osallistumaan asiaa koskevaan päätöksentekoon.


Paluu