Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Seurakuntatyön kehittämishankkeista päättäminen (Edustaja-aloite 5/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kirkkohallituksen toimintakertomuksesta olemme kaikki voineet lukea, kuinka kirkon eri aloilla Kirkkohallituksen alainen organisaatio on toteuttanut eräitä kehittämishankkeita. Ne ovat kirkon ja seurakuntien kannalta valtaosaltaan erittäin tärkeitä ja hyvin hoidettuja kehittämishankkeita. Niistä kiitos toteuttajille ja mukana olijoille. Eri seurakunnissa on myös tarpeita ja suunnitelmia kehittää omaa työtään. Joskus tällainen kehittämistahto voi johtaa omaan hankkeen perustamiseen, jossa halutaan saada jostakin asiasta, jostakin työstä ja työmuodosta, uudesta avauksesta, ensin kokemuksia, mielellään analysoitua tietoa ja mahdollisuutta harkintaan ja asian arvioimiseen. Tällainen kirkon perustasolla tapahtuva kehittämistoiminta on myös erittäin tarpeellista. Kehittäminen tapahtuu siellä, missä seurakunta elää ja toimii. Samalla ollaan myös keskellä niitä muutoksia, joita varten kehittämistoimintaa usein tarvitaan. Usein hankkeiden lopputuloksista olisi hyötyä myös muille, ja siksi hankkeet tulisikin olla monen erilaisen toimijan yhteisiä kehittämishankkeita. Käsitettä "kehittämishanke" hieman venyttäen sellaisena voidaan joskus pitää myös jotakin tietyn muutostilanteen aiheuttamaa projektinomaista työskentelyä, vaikka se ei suoranaisesti tähtääkään uuden tiedon saamiseen ja analysoimiseen, vaan tietyn tilanteen tavanomaisesta poikkeavaan hoitamiseen. Tällaisia viime syksyn talousarviokäsittelyssä oli mm. aloite ydinvoimatyömaan papin palkkaamisesta. Aloitteeni ensimmäisenä tarkoituksena on tukea tällaista kehittämistoimintaa kirkossa. Tarvitsemme sitä muuttuvassa maailmassa, jossa seurakuntienkin haasteet ovat toisenlaisia kuin ennen. Joskus hankkeet voidaan rahoittaa normaalin toiminnan rahoituksen puitteissa, joskus on perusteltua etsiä laajaa rahoituspohjaa, laajaa hankepohjaakin ja myös kirkkohallituksenkin rahoitusta. Tällaisia hankkeita viime syksyn talousarviokäsittelyssä oli mm. Iso Omena -kauppakeskustutkimushankkeen, kehittämishankkeen asia.

Aloitteeni toinen tarkoitus, itse asiassa sen selkeä kärki, kohdistuu siihen päätöksentekoprosessiin, joilla niiden rahoittamisesta päätetään. Mielestäni kirkolliskokouksen tehtävänä on vuotuisessa talousarviossa mahdollistaa kehittämistoimintaa ja ainakin osa sen rahoituksesta, mutta kirkolliskokouksen tehtävä ei ole hankkeiden yksityiskohtainen käsittely ja niistä päättäminen. Siihen ei edes meidän osaamisemme riitä. Kirkon ylimmän päätöksentekoelimen on syytä päättää tässäkin peruslinjauksesta, siis mahdollisesta alueesta, jolle se katsoo kehittämistoimintaa tarvittavan ja joille sitä tulisi suosia myös rahoituksessa. Tuossakin määrittelyssä me voisimme olla kohtuullisen väljiä ja rohkenisiko sanoa, suurpiirteisiä. Kirkkohallitus on oikea elin tekemään yksityiskohtaisia päätöksiä hankkeesta. Siellä on asiantuntemus ja mahdollisuus kohtuullisen tarkkaankin arvioida esitetyn hankkeen yleistä merkitystä tai muuta tarpeellisuutta kirkossa. Kirkkohallitus voi myös valmistelussaan liittää hankkeet sopivalla tavalla muuhun kehittämistoimintaan kirkossa ja samalla järjestää hankkeiden riittävän seurannan ja arvioimisen. Ja me kirkolliskokousedustajat voimme osallistua keskusteluun sekä taloussuunnitelmasta päättäessämme että toiminnan vuotuisen arvioinnin, toimintakertomuksen ollessa käsittelyssä. Toivon siis, ettei ensi kerralla kirkon toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä päähuomiota keskustelussa vie yksittäiset hankkeet, vaan kirkon työn keskeiset linjat, tavoitteet ja tulevaisuuden visiointikin. Niin vaikeata kuin ne kaikki ovatkin.


Paluu