Puheenvuoro



Pöyhönen Ilkka, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kenttäpiispan tulevasta roolista ollaan täällä yhtenä osana kokonaisuutta tekemässä päätöstä, johon haluan tuoda muutaman näkökulmani, tässä ihan hyvin on jo tullutkin. Muun muassa Kaisanlahti on käyttänyt tästä aivan erinomaisen puheenvuoron. Olen näkemässä tässä muutoksessa sekä positiivisia, kysymyksiä herättäviä, että myöskin kielteisiä näkökulmia.

Muutosta tukee mielestäni se, että näin voitaisiin edelleen terävöittää päätöksentekoa piispainkokouksessa, ja samalla annettaisiin viestiä, että kirkon johtoa myöten ollaan tekemässä tehostustoimenpiteitä. Tällainen sanoma on kaiken sen valossa, mitä muuten kirkossamme on tapahtumassa, hyvä viesti, ja näitä myönteisiä viestejä me toki tarvitsemme. Toki niiden samalla pitää olla todellisia, eikä sellaisia kuten tämä esitys, jossa aivan kuin oltaisiin tekemässä tehostumista sitä kuitenkaan tekemättä. Toki voihan olla niinkin, että piispainkokouksen työskentelyssä tällaisella muutoksella on tehostusmerkitystä, mutta se ei itselleni ihan heti avaudu.

Toisaalta yhden henkilön muutos tällaisessa konklaavissa panee kysymään, onko tässä jotakin muutakin, kytkeytyykö tämä aiempiin äänestyskäyttäytymisiin yleensä kenttäpiispojen osalta, vai mihinkä. Onko kyse kirkon eri suuntien välisestä tasapainosta, johon halutaan näin vaikuttaa, vai mistä tässä todellisuudessa on kyse? Riippumatta siitä, onko näin, voi muutoksesta joka tapauksessa syntyä viesti, joka tältä osin on negatiivinen, eikä se ole kirkkomme kannalta hyvä.

Ja kolmas näkökulma on yhteiskunnallinen muutos Jumalan sanan ja uskon näkymisestä eri tahoilla. Kysymys on nyt siitä, millaisen viestin me tällaisella muutoksella tähän keskusteluun kaiken kaikkiaan annamme. Nostammeko itse kädet pystyyn ainakin puolustusvoimien osalta? Voi myös kuvitella, että mahdollinen päätöksemme voi edelleen heikentää uskonnon näkymistä yhteiskunnassa ja puolustusvoimissa. Se johtanee kenttäpiispan statuksen alenemiseen puolustusvoimien organisaatiossa, ja varsinkin kun kenraalimäärää muutenkin ollaan pienentämässä. Näillä edellä olevilla perusteilla en voi olla kannattamassa muutosta kenttäpiispan vallattomasta asemasta.

Ja sitten, puheenjohtaja, kun olen päässyt tänne podiumille, totean samalla, että kannatan edustaja Rossin ehdotusta arkkipiispan roolista.


Paluu