Puheenvuoro



Koskenniemi Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011 (Kirkkohallituksen esitys 9/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Olette lukeneet kertomuksen, enkä lähde käymään sitä läpi enkä nostamaan siitä yksityiskohtia esille. Kirkon synkkiin tilastoihin on viime vuosikymmeninä suhtauduttu kahdella tavalla. Toisten mielestä kirkolla on menossa ohimenevä vaikea vaihe, jollaisia on ollut ennenkin ja joista on aina selvitty. Nyt on odotettava, ikään kuin talvehdittava. Näille ihmisille tämä nelivuotiskertomus on kiusallinen dokumentti, ja olen useinkin aistinut ärtymystä. Toisten mielestä viimeistään tämä kertomus tekee selväksi, että me emme voi jatkaa niin kuin ennen. Minä kuulun näihin ihmisiin. Me elämme keskellä syvällistä ja rakenteita rikkovaa murrosta. Paljon rakasta ja tärkeää murtuu, ja se tekee kipeää. Mutta menossa olevaa murrosta ei pidä lähteä kiistämään. Jos ulkona on pakkasta, on ihan turha kiukutella lämpömittarille. Kirjan ensimmäiset kappaleet nostattivat melkein hiukset pystyyn, kun sain sen käsiini. Puhuin asiasta monen kanssa. Sitten tuli sunnuntai, uskonpuhdistuksen päivä, ja sen evankeliumiteksti. Melkein nauratti, ja tunsin saaneeni vastauksen. "Kalliolla oleva kaupunki ei voi olla piilossa, lamppua ei sytytetä ja panna piiloon vakan alle." On niin kuin kirkon Herra olisi sanonut meille kaikille: "Lopettakaa se typerä vinkuminen ja muistakaa keitä te olette." Me olemme Jumalan lapsia, nyt on aika antaa rohkea todistus Kristuksesta, jota tämä maailma todella tarvitsee. Olemme saaneet valtavan paljon. Evankeliumi kuuluu esille. Tarvitaan luottamusta Jumalan Sanaan.

Niin kuin sanoin, nelivuotiskertomus on tylyä luettavaa. Se osoittaa, että rakenteet horjuvat, siis ihan oikeasti. On syytä kerrata, mikä on ensin, ja mikä on sitten. Ensin oli Pyhän Hengen toiminta, kun Sana valtasi sydämet ja kokosi yhteen ihmiset. Vasta tämän jälkeen alettiin tarvita rakenteita, ja lopulta ihan kiinteistöjäkin. Mikään ei ole muuttunut. Sama Sana, joka on kerran luonut kirkon, johdattaa sen myös tulevaisuuteen, meidätkin. Ihan tällä hetkellä tosin emme tiedä, millainen se on.


Paluu