Puheenvuoro
Pihlaja Pirjo
,
kirkkoneuvos
Otsikko:
Kyselytunti
Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 16.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja hyvät kirkolliskokousedustajat. Edustaja Katri Korolainen on kysynyt seuraavaa: "Kirkon olisi avattava hallintokoneistoaan ymmärrettävämmäksi. Viestimällä ja toimimalla avoimesti seurakunnat osoittaisivat, että kirkon asiat ovat yhteisiä asioita. Olisi tärkeää, että seurakuntalaiset pääsisivät mahdollisimman lähelle päätöksentekoa ja valitsemiaan päätöksentekijöitä. Kirkkolain mukaan julkisia ovat kuitenkin vain yhteisen kirkkovaltuuston kokoukset. Laki siis estää seurakuntalaisten osallistumisen seurakuntaneuvoston kokouksiin, missä konkreettisimmat päätökset seurakuntien toiminnasta tehdään. Onko neuvostojen kokousten avaamiseen kansalle (siltä osin kuin esityslistoilla ei ole salassa pidettäviä asioita) mitään muita keinoja kuin esittää kirkkolakia muutettavaksi? Kunnallisessa päätöksenteossa on kokeiltu kuntalaisille avoimia lautakuntien kokouksia, mistä on saatu varsin rohkaisevaa palautetta. Olisi suotavaa, että myös kirkon piirissä voisi kokeilla tällaista lain ja säädösten sitä estämättä.
Vastaus. Kokousten julkisuudesta on tällä hetkellä voimassa olevan kirkkolain 7 luvun 6 §:ssä säädetty, että kirkkovaltuuston kokoukset ovat julkisia, jollei valtuusto jonkin asian osalta toisin päätä. Muiden toimielinten kokoukset eivät ole julkisia. Kirkkohallituksessa on oltu kysyjän kanssa yhtä mieltä siitä, että hallinnon avoimuutta tulee lisätä. Kirkolliskokouksessa parhaillaan vireillä olevassa kirkkohallituksen esityksessä ehdotetaan, että seurakuntaneuvoston kokousten julkisuutta koskevaa kirkkolain säännöstä muutetaan. Asian valmistelun yhteydessä seurakunnilta saatujen lausuntojen mukaan seurakunnat olivat laajasti sitä mieltä, että kokousten muuttaminen kokonaan julkisisiksi voi johtaa suuriin käytännön ongelmiin, sillä seurakuntaneuvostoissa käsitellään usein arkaluontoisia asioita. Keskustelu luottamuksellisista asioista vaarantuu, jos kokoukset ovat avoimia. Mikäli seurakuntaneuvostojen kokoukset olisivat julkisia, niiden luonne muuttuisi suuresti nykyisestä. Paikallisseurakunnan tasollakin tarvittaisiin luottamuselin, jossa asioista voidaan puhua ilman ulkopuolisten läsnäoloa. Valmistelun kannalta tärkeät luottamukselliset taustakeskustelut siirtyisivät iltakouluihin ja muihin, satunnaisiinkin, epävirallisiin yhteyksiin. Päätöksenteon avoimuuden kannalta parempi lopputulos voidaan lausunnonantajien käsityksen mukaan saavuttaa tehostamalla tiedottamista ja keskustelua käsiteltäviksi tulevista asioista ja päätöksistä. Näiden lausuntojen perusteella käsittelyssä olevassa ehdotuksessa päädyttiin siihen, että valtuuston kokoukset olisivat jatkossakin julkisia, jollei kokouksessa käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jollei valtuusto muuten painavan syyn vuoksi jossakin asiassa toisin päätä. Tällöin kokous olisi suljettu. Muiden toimielinten eli myös seurakuntaneuvoston kokoukset ovat esityksen mukaan julkisia, jos toimielin niin päättää eikä käsiteltävänä ole asia tai asiakirja, joka laissa säädetään salassa pidettäväksi. Tämä tarkoittaa, että julkisen kokouksen pitäminen tai jonkun asian julkinen käsittely olisi seurakuntaneuvoston harkinnassa ja omassa päätöksenteossa. Hallinnon avoimuutta voitaisiin siten ehdotetun säännöksen myötä korostaa järjestämällä joko kokous kokonaisuudessaan tai tietyn asian käsittelyn osalta julkisesti silloin, kun asialla on suurta yleistä mielenkiintoa. Kirkkohallituksen ehdottama säännös vastaa asiasisällöltään toukokuun alussa voimaan tulleen kuntalain säännöksiä.
Hallinnon avoimutta ja vuorovaikutusta jäsenten kanssa voidaan kehittää muullakin tavalla kuin päättävien toimielinten kokousten julkisuuden kautta. Jo voimassa olevassa kirkkojärjestyksen 7 luvun 9 §:ssä edellytetään, että seurakunnan jäsenille on sopivin tavoin annettava riittävät tiedot yleistä mielenkiintoa herättävistä vireillä olevista seurakunnan tai seurakuntayhtymän asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä ja tehdyistä ratkaisuista. Mikään ei siis estä järjestämästä seurakuntalaisille keskustelutilaisuuksia, kyselytunteja tai esimerkiksi nettikyselyjä asioissa, joissa sitä pidetään tarkoituksenmukaisena.
Paluu