Puheenvuoro



Sahi Timo, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 7/2012)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2012 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kirkkohallituksen esitys on aivan oikeansuuntainen. Sen perustelut ovat pitkät ja erittäin perusteelliset. Erityisesti teologisten perusteluiden osalta tuntuu siltä, että välillä metsää ei tahdo nähdä puilta. Onkohan siitä sitten myöskin looginen seuraus se, että esitetään - mihin itse asiassa edustaja Salokin viittasi - edelleenkin aika paljon asioita määräenemmistöllä säädettäväksi. Haluan kiinnittää huomiota kahteen yksityiskohtaan. Yksi on ristiriitaisuus, joka on perusteluiden ja pykälätekstin, joka koskee nimenomaan kirkolliskokouksen työjärjestyksen uutta 6 a §:ää, välillä. Yleisperusteluissa sivulla 27 ja yksityiskohtaisissa perusteluissa sivulla 30 todetaan laajennetun puhemiesneuvoston osalta, että puheenjohtajana toimisi arkkipiispa ja hänen estyneenä ollessaan virassa vanhin piispa. Kuitenkin itse pykälätekstissä kirkolliskokouksen työjärjestyksen 6 a §:ssä todetaan: "Puheenjohtaja on arkkipiispa ja varapuheenjohtaja virassa vanhin piispa." Tässä on huomattava ristiriita perusteluiden ja pykälätekstin välillä. Tuntuu mielestäni aika yllättävältä, jos laajennetun puhemiesneuvoston varapuheenjohtajana tulisi olla virassa vanhin piispa. Se olisi itse asiassa huomattava poikkeus siihen, mitä varapuheenjohtajan roolista nimenomaan kirkolliskokouksessa on muuten säädetty. Kirkkolain 20 luvun 8 §:n 1 momentissa sanotaan: "Kirkolliskokouksen puheenjohtajana on arkkipiispa tai jos arkkipiispan virka on avoinna, virassa vanhin piispa." Kommentaaritekstissä, joka on kyllä jonkin vuoden vanha, selvennetään: "Virassa vanhin piispa tulee puheenjohtajaksi, jos arkkipiispan virka on avoinna tai jos arkkipiispa on poissa täysistunnosta, jossa on valittava varapuheenjohtajat." Tämähän koskee siis kirkolliskokouskauden ensimmäistä täysistuntoa, jolloin varapuheenjohtajia ei vielä ole. Kommentaari jatkaa: "Jos arkkipiispa on muista täysistunnoista poissa, puheenjohto siirtyy ensimmäiselle varapuheenjohtajalle." Tästä tilanteestahan meillä on kokemuksia. Tämä tilanne tuli eteen 1990-luvulla, kun arkkipiispa oli estynyt sairauden takia koko kirkolliskokouksen istuntokauden. Varapuheenjohtajat hoitivat puheenjohtajuuden sekä täysistunnossa että puhemiesneuvostossa. Virassa vanhimmalla piispalla ei ollut roolia kirkolliskokouksen työskentelyssä. Ei ollut olemassa myöskään mitään säännöstä, minkä takia olisi ollut. Tuntuu siis aika oudolta, jos nyt puhemiesneuvoston laajentuessa - olkoonkin, että olisi kysymys uskoa ja oppia koskevista asioista - kirkolliskokouksen valitut varapuheenjohtajat eivät kelpaisi laajennetun puhemiesneuvoston varapuheenjohtajiksi. Onko se tulkittavissa jonkinlaiseksi epäluottamuslauseeksi varapuheenjohtajia kohtaan? Haluan myös huomauttaa tässä yhteydessä, että perustevaliokunta valmistelee kirkon uskoa ja oppia ja kirkon työn perusteita koskevat asiat, mutta perustevaliokunnan puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia. Molemmat voivat siten olla periaatteessa maallikoita. Mielestäni ei ole mitään syytä poiketa siitä, että kun kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat ovat puhemiesneuvoston varapuheenjohtajia, he olisivat myöskin laajennetun puhemiesneuvoston varapuheenjohtajia. Haluan kuitenkin todeta, että kirkkojärjestyksen 21 luvun 1 §:ssä piispainkokouksen osalta todetaan: "Piispainkokouksen puheenjohtaja on arkkipiispa tai, jos hän on estynyt, virassa vanhin läsnä olevista piispoista." Siis ainoastaan, jos arkkipiispa on estynyt. Mutta tästä ei voi vetää mielestäni minkäänlaista johtopäätöstä siihen, että laajennetun puhemiesneuvoston varapuheenjohtajana tulisi olla virassa vanhin piispa.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on asia, johon taisi edustaja Reinikainen jo hieman puuttua. Yksityiskohtaisissa perusteluissa sivulla 30, kun käsitellään kirkolliskokouksen työjärjestyksen 6 a §:ää, todetaan: "Jos epäilys siitä, että asia tulisi ratkaista määräenemmistöllä, kävisi ilmi vasta valiokuntamietintöä täysistunnossa käsiteltäessä, olisi kenen tahansa kirkolliskokousedustajan ehdotuksesta mahdollista tehdä päätös pääasian käsittelyn keskeyttämisestä ja edellyttää käsittelyjärjestyksen ratkaisemista laajennetussa puhemiesneuvostossa." Ehdotettu 6 a § ei varsinaisesti käsittele menettelytapaa; perusteluissa sitä on ehkä avattu enemmän kuin mitä itse pykälätekstissä on. Perusteluteksti on kuitenkin siltä osin epäselvä, tarkoitetaanko sillä sitä, että kirkolliskokousedustajan ehdotus ilman kannatusta johtaisi pääasian käsittelyn keskeyttämiseen ja käsittelyyn laajennetussa puhemiesneuvostossa. Tätä pitäisi mielestäni ehdottomasti selventää, ja toivonkin, että lakivaliokunta kiinnittäisi huomiota asioihin, joita olen ottanut esille.


Paluu