Puheenvuoro



Rossi Antero, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Sattuipa somasti nämä alustavat puheenvuorot, sillä nimittäin tämä esitykseni tulee sisältämään yhden toivomusponnen tähän asiaan. Toivottavasti tämän puheen perusteella minusta ei lopullisesti leimata hallinnollista kristittyä, sillä hallinnosta meinaan puhua nyt kokonaan.
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen herätti valiokunnassa monenlaista pohdintaa ja hyvää keskustelua. Täällä käyty lähetyskeskustelu ja muista asiaan liittyvistä mielipiteistä käytiin monenlaista keskustelua. Yksi asia kuitenkin jäi mielestäni aika vähälle keskustelu tai sanotaanko nyt sillä tavalla, että se nyt ei herättänyt erityisiä tunteita tuolla lakivaliokunnassa. Kysymys oli arkkipiispan asemasta erilaisien instituutioiden puheenjohtajana. Asia kuitenkin jäi vaivaamaan mieltä ja kun se kerta vaivaa niin puhun sen vaivan nyt ulos. Tämä asia ei ole uusi, mm. 2009 kirkolliskokouksen lakivaliokunta piti arkkipiispan puheenjohtajuutta useissa eri elimissä ongelmallisena ja hyvän hallintotavan näkökulmasta ainakin kyseenalaisena. Saman henkilön toimiminen kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen täysistunnon puheenjohtajana nostaa väistämättä esille toimivallan jakoon liittyviä ongelmia. Se ei ole myöskään tai se ei ainakaan näytä kovin tarkoituksen mukaiselta. Ei ole hyvä, että sama henkilö johtaa valmistelua ja täytäntöönpanovaltaa käyttävää kirkkohallitusta sekä ylintä päätöksentekovaltaa kirkolliskokousta. Ei tämä myöskään edistä kirkollista demokratiaa. Nämä mietteet mielessä ja se tosiasia, että olemalla arkkipiispa olemalla puheenjohtaja esim. tässä kirkolliskokouksessa juuri nyt, käytännössä sulkee itsensä pois täällä salissa käytävästä keskustelusta, vaikka tiedänkin, että työjärjestys antaa siihen mahdollisuuden. Käytännössä kuitenkin puheenjohtaja on aika hiljainen yhtiömies tässä salissa. Siksi tämä saa minut kriittiseksi kyselijäksi.
Arvoisa puheenjohtaja, arkkipiispan asema Suomen kirkossa on erittäin vahva. Niin sen pitääkin olla. Arkkipiispa on hengellinen johtaja, uskon ja opin ydintuntija, vaalia, opastaja ja kaitsija. Kirkon isä. On luonnollista, että hän toimii piispankokouksen puheenjohtajana ja ehkä joissakin muissa vastaavissa puheenjohtajuuksissa tai sitä lähellä olevissa puheenjohtajissa. Mutta jollakin tavalla tulisi tehdä nyt valinta siitä, että jos kumman elimen valmistelevan ja toimeenpanevan elimen vai päätöksentekoelimen puheenjohtajana arkkipiispa ei ymmärtääkseni ole soveliasta toimia tai hyvän hallintotavan mukaan ei ole toimia.
Ymmärrän tämän asian hankaluuden, sen asian hankaluuden esille ottamisen mm. siitä näkökulmasta, että me olemme hienotunteisia ihmisiä tai siis melkein kaikki olemme hienotunteisiä ihmisiä ja elimet, joissa tätä asiaa pitäisi käsitellä, tämä asia pitäisi nostaa niin kuin esille, se vaatii kohtuullisen kovaa kynnystä sanoa arkkipiispalle, että arvoisa arkkipiispa pitäisikö tätä asiaa vähän miettiä. Mutta minä lähtisin tässä nyt sillä tavalla liikkeelle, että kuitenkin jostakin löytyisi rohkeutta, jotta asiaa mietittäisiin ja mietittäisiin tuolta valtiosta lainatulla tavalla. Sillä tavalla, että tämä toimivaltamuutos ei koskisi nykyistä arkkipiispaa vaan säännös muotoiltaisiin niin, että tämä muutos tulisi voimaan sitten seuraavan arkkipiispan astuessa virkaansa ja näin ollen esim. te jotka himoitsette arkkipiispan virkaa niin tiedätte, että toimivalta olisi hieman rajatumpi kuin nykyinen.
Nämä mietteet mielessä olen jättämässä toivomusponnen, kun ymmärtäisin millä kohtaa se pitää jättää mutta uskon, että puheenjohtaja isällisesti minua opastaa, jos en ole oikein hereillä. Toivomusponsi kuuluisi tällä tavalla: "Kirkkohallituksen tulee ryhtyä toimenpiteisiin, jolla muutetaan hyvän hallintotavan vastaista epätarkoituksen mukaista ja demokratialle vierasta säännöstöä, jossa arkkipiispa on sekä valmistelu ja toimeenpanovaltaa käyttävän kirkkohallituksen täysistunnon että korkeinta päätöksentekovaltaa käyttävän kirkolliskokouksen puheenjohtaja." Ja sitten loppukaneetti, uudistus tulisi voimaan valmistella niin, että se tulisi voimaan seuraavan arkkipiispan astuessa virkaan.


Paluu